Valioliigassa alkaa loppusuora. Mestaruus on auki, samoin neljäs paikka Mestarien liigassa ja putoamistaistelukin on vielä vaiheessa. Jukka, aloitetaan mestaruustaistelusta. Miltä se näyttää?

Jos tässä käytetään legendaarista ravitermiä, niin edessä on tasapääjuoksu. Manchester Citylla ja Liverpoolilla on jäljellä kahdeksan ottelua ja eroa yksi piste Cityn eduksi. Jos kyseessä olisi kaksi huippuhyvää joukkuetta, olisi helppoa sanoa, että mitä tahansa voi tapahtua, mutta nyt puhutaan kahdesta maailman parhaasta joukkueesta ja mitä tahansa on tässä kohtaa aika teoreettinen lause. Kysymys on siitä, lipsauttaako jompi kumpi lopuissa otteluissaan yhden tasapelin tai tappion.

Jos mestaruustaistelu pitää puristaa jonkinlaiseen puntariin, sanoisin, että Manchester Citylla on pienen pieni etu puolellaan. Sillä on aavistuksen helpompi loppuohjelma, eikä se kohtaa yhtään TOP6 seuraa. Liverpool saa sen sijaan vastaansa vielä Manchester Unitedin, Tottenhamin ja Chelsean. Tosin se kohtaa nämäkin seurat kotikentällään, mutta näissä otteluissa sen ei ole vara lipsua. Nostalgisista syistä tekisi mieleni lisätä vielä tuolle listalle Evertonin kohtaaminen Anfieldilla, mutta Liverpool on sellaisessa iskussa ja Everton sellaista kuraa, että jätän sen nostamatta.

Eli mestaruus on auki edelleen, mutta Manchester Citylla on etu puolellaan. Sanon siksi, että City.

Entä taistelu Mestarien liigan paikoista?

Siitähän on tulossa täydellinen tivoli. Ei tule ihan heti mieleen, milloin näin heppoisilla esityksillä taistellaan tosimielellä pääsystä Mestarien liigaan. Arsenalin kupla on puhjennut raa’alla tavalla ja kausi uhkaa päättyä katastrofiin. Tottenham näytti saaneen pelinsä jo raiteilleen, mutta lauantainen Brighton-kotitappio muistutti taas siitä, että Spursilla on edelleen se musta puoli. Manchester United on ollut tällä kaudella täydellinen kaaos, mutta niin vain sekin on tullut portugalilaisvalmisteisten kainalosauvojensa kanssa taistelemaan pääsystä Mestarien liigaan.

West Ham on viiden pisteen päässä Tottenhamista ja yhden ottelun enemmän pelannut, joten sen mahdollisuudet Mestarien liiga-paikkaan Valioliigan kautta ovat enää teoriaa. West Hamilla on jäljellä enää viisi ottelua ja sieltä tulee vastaan vielä Chelsea ja Manchester City, joten tämä tie on taputeltu. West Ham on kuitenkin Eurooppa-liigan välierissä ja Eurooppa-liigan voittajalle on luvassa paikka Mestarien liigassa. Eintracht Frankfurt ei ole ylitsepääsemätön vastus välierissä ja jos Irons menee finaaliin, sen vastustaja olisiko jo RB Leipzig tai Glasgow Rangers. Tätä reittiä pitkin Mestarien liigan paikka on itälontoolaisille realistinen tavoite.

Otetaan kiinni tässä kohtaa Arsenaliin. Se on hävinnyt viidestä edellisestä ottelustaan neljä ja kolme edellistä tappiota ovat tulleet Crystal Palacea, Brightonia ja Southamptonia vastaan. Mitä ihmettä joukkueelle on tapahtunut?

Ensimmäinen lähtökohta on toki se, että Arsenalilla on Valioliigan nuorin joukkue ja sen rakennusprosessi on edelleen kesken. Siksi yksittäisten tappioiden ja kuprujen tuleminen on luonnollista.

Nyt kysymys on kuitenkin syvemmästä ongelmasta. Arsenal teki tammikuun siirtoikkunassa karkean virheen tai ainakin se otti kovan riskin lähtiessään pelaamaan kevätkautta joukkueella, josta puuttuu maalintekijä. Voidaan toki sanoa, että yritettiin Dusan Vlahovicia ja kumppaneita, mutta lopputulos oli se, ettei ketään saatu. Ei saatu myöskään keskikentälle kokenutta pelaajaa, joka olisi pystynyt pelaamaan puolustavassa roolissa. Ongelmat siis nähtiin, mutta niitä ei korjattu tammikuussa.

Nyt tämä riski on laukeamassa sitten käsiin. Arsenalin ykköskärki Alexandre Lacazette on tehnyt koko kauden aikana kaksi pelitilannemaalia ja niistä edellisestä on kulunut jo yli viisi kuukautta. Kaikki voivat vapaasti kuorossa kehua Lacazetten muuta pelaamista, mutta sanon edelleen, että ykköskärjen pitäisi tehdä maaleja ja Lacazetten maalisaldo on järkyttävä. Ja jotta tilanne olisi täydellisen karmea, Lacazetten varamies Eddie Nketiah ei ole onnistunut Valioliigassa tällä kaudella vielä kertaakaan maalinteossa.

Toinen iso asia ovat loukkaantumiset. Ne kuuluvat jalkapalloon, mutta tässä tullaan taas tammikuun siirtoikkunaan. Tiedetiin, että loukkaantumisherkän Thomas Parteyn taakse tarvittaisiin kokenut keskikenttäpelaaja, mutta sitä ei hankittu. Nyt sitten yksi Arsenalin kauden suurista hahmoista ja kenttäryhmityksen koossa pitävä voima on sivussa todennäköisesti jopa loppukauden.

Toinen paha takaisku on Kieran Tierneyn loukkaantuminen. Hän on Valioliigan parhaita vasempia pakkeja ja elintärkeässä roolissa linkkaamaan yhteen varsinkin Gabriel Martinellin kanssa. Ja nyt siellä pelaa Nuno Tavares, joka on jouduttu vaihtamaan jo kahdessa ottelussa kauden aikana pois ensimmäisellä puoliajalla heikkojen esitystensä vuoksi.

Kaiken lisäksi Partey ja Tierney ovat joukkueen henkisiä johtajia ja heidän poissaolonsa on tehnyt ison loven nuoren joukkueen itseluottamukseen. Ei Arsenal näin huono ole, mutta kun itseluottamus ja usko omaan tekemiseen katoaa, silloin ollaan toivottamassa luiskassa.

Tässä ne syyt Arsenalin romahdukseen ovat ja mikä pahinta, nämä ongelmat eivät hevillä korjaannu.

Eli kuka vie sen neljännen Mestarien liiga-paikan?

Tottenham. Sen peli on kuitenkin näistä kolmesta seurasta parhaassa kuosissa ja toisin kuin Arsenalilla, sillä löytyy myös maalintekijöitä. Harry Kane on päässyt takaisin huippuvireeseen ja Son säestää häntä erinomaisesti. Tottenhamille pitää nostaa monen muun asian lisäksi hattua loistavista hankinnoista tammikuussa Dejan Kulusevski ja Rodrigo Bentacur olivat molemmat erinomaisia hankintoja ja nostivat oman pelaamisensa kautta Spursin pelaamista monta naksua ylöspäin.

Manchester United on edelleen tuuliajolla ja on vaikea nähdä, että se selviytyisi kuivin jaloin vierasottelusta Liverpoolia ja kotiottelusta Chelseaa tai edes vierasottelusta Arsenalia vastaan. Tämä kaikki sataa Tottenhamin laariin.

Ja vielä putoamistaistelu?

Watfordin ja Norwichin tilanne on käytännössä jo likimain toivoton ja Burnley otti kovan riskin erottaessaan Sean Dychen perjantaina. Evertonin on kuitenkin herättävä, sillä kolmen pisteen kaula Burnleyyn on pelottavan pieni, varsinkin, kun sen loppuohjelma on kohtalaisen haastava. Ongelma eivät niinkään ole ottelut kärkiseuroja vastaan, vaan se, että Evertonin listalla ei ole yhtään sellaista ottelua, että se voisi pitää täyttä pistesaalista millään muotoa varmana. Varmaan Everton voittaa vielä loppukauden aikana ottelun tai jopa kaksikin, mutta riittääkö se? Se on siinä ja siinä.

Eli Norwich ja Watford lähtevät ja kolmas putoaja on joko Everton tai Burnley. Ehkä kuitenkin todennäköisemmin Burnley.