Valioliigassa käydään hurjaa taistelua kolmella eri tasolla. Mestaruudesta, putoamisesta ja Mestarien liigaan pääsystä. Jukka, mitä kristallipallosi kertoo Mestarien liiga -paikkojen jakamisesta?

Jos loiventavat jos-lauseet laitetaan sivuun, Mestarien liiga -paikat ovat kolmen hevosen kisa – Arsenalin, Manchester Unitedin ja Tottenhamin. Chelsean kohtaloon liittyy viimeisten käänteiden jälkeen toki kysymysmerkkejä, mutta ne tuskin sotkevat kuitenkaan sen loppukautta. West Ham ja Wolverhampton ovat myös edelleen kisassa teoriassa mukana, mutta ne ovat niitä potentiaalisia jos-sanoja. Siksi todellinen taistelu käydään Arsenalin, Manchester Unitedin ja Tottenhamin kesken.

Mitkä näiden kolmen seuran keskinäiset asetelmat ja näkymät ovat?

Kaikki merkit viittaavat äärimmäiseen tasaiseen taisteluun. Pidän siksi mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että kolmikon kohtalo ratkeaa niiden keskinäisissä otteluissa. Arsenal kohtaa vielä Manchester Unitedin kotonaan ja Tottenhamin vieraissa, Manchester United Tottenhamin kotonaan ja Arsenalin vieraissa ja Tottenham Arsenalin kotonaan ja Manchester Unitedin kotonaan – eli jokainen kohtaa yhden kolmikosta kotonaan ja yhden vieraissa. Niissä peleissä ratkaistaan todennäköisesti Mestarien liiga -paikat.

Käydään joukkue joukkueelta läpi ja aloitetaan Arsenalista. Mikä puoltaa sen mahdollisuuksia päästä Mestarien liigaan ja mitkä tekijät ovat vastaan?

Arsenalilla on pisteiden valoissa teoreettinen etu puolellaan. Se on Tottenhamista kolme pistettä edellä, vaikka onkin pelannut yhden ottelun vähemmän – ja se Manchester Unitedista vain kaksi pistettä jäljessä, vaikka onkin pelannut kolme ottelua vähemmän. Paperilla Arsenalilla on siis etu, mutta tuo etu pitää pystyä lunastamaan myös kentällä.

Toinen Arsenalia puoltava tekijä on, että sen pelaaminen on erittäin hyvällä tasolla. Arsenal hallitsee suurinta osaa otteluista ja jopa tammikuisessa kotitappiossa Manchester Citya vastaan se oli kentällä parempi joukkue. Kaiken lisäksi Arsenalin puolustuspelaaminen on ollut jäätävän hyvää. Linja on pelannut loistokauden sen jälkeen, kun kesän siirtoikkunan saatiin valmiiksi ja sairastupa tyhjäksi. Arsenalilla on myös voittava maalivahti, Aaron Ramsdale, joka on pelannut satumaisen kauden. Kaiken lisäksi jopa Thomas Partey ja Granit Xhaka ovat hioutumassa varsin toimivaksi keskikentän kaksikoksi.

Eli on paljon asioita, jota näyttävät hyvältä, mutta sitten on kaksi uhkatekijää. Arsenal tyhjensi tammikuun siirtoikkunassa varastojaan ja se pelaa kevään pelottavan kapealla squadilla. Jokainen lohko kestää yhden ja laitapelaaminen Pepen vireen ansiosta jopa kahden pelaajan loukkaantumisen, mutta ei sen enempää.

Suurin riski on kuitenkin huippuluokan maalintekijän puuttuminen. Ymmärrän toki, että jalkapallo on kompleksinen peli, jossa moni asia vaikuttaa moneen asiaan, mutta jos Alaxendre Lacazettea puolustetaan sillä, että hän on kova tekemään töitä, silloin on väärillä jäljillä. Jalkapallossa ei kilpailla työnteon määrästä, vaan siitä, kumpi joukkue tekee enemmän maaleja. Ja tässä suhteessa maalintekijän puuttuminen on Arsenalin suurin ongelma. Lacazzette on tehnyt tällä kaudella vasta kolme liigamaalia, joista yhden rankkarista. Tilasto on järkyttävä.

Jotta asian vakavuudesta saa käsityksen, kehottaisin katsomaan viime kautta. Silloin Pierre Emerick Aubameyangin maalimäärä putosi kahden edellisen kauden 22 liigamaalista per kausi 10:een maaliin. Kun Arsenal jäi Mestarien liigan viivasta vain kuusi pistettä, jokainen voi miettiä, miten tuhoisaa tuo maalimäärän putoaminen oli. Ja nyt Arsenalin paras maalintekijä on keskikenttäpelaaja (yhdeksän maalia tehnyt Emile Smith Rowe), joka ei ole mahtunut viime kuukausina edes avaukseen.

Sitten Tottenham?

Kaikki odottivat Antonio Conten korjaavan Spursin kurssin, mutta viimeiset viikot ovat olleet tuloksellisesti järkyttäviä. Siitä ei ole kahta sanaa, etteikö Conte taika alkaisi jossain vaiheessa purra, mutta kysymys on nyt, milloin se näkyy tuloksissa?

Tottenhamin suurin ongelma on, ettei sen materiaali on epätasainen ja joillakin pelaajilla on selvästi vaikeuksia tottua contelaiseen jalkapalloon. Paras esimerkki on Emerson Royal, joka on täysin tuuliajolla ja tekee virheitä virheiden jälkeen. Conte olisi varmasti heittänyt hänet jo yli laidan, mutta minkäs teet, jos parempaa korttia ei ole.

Pelillisesti Tottenhamin ongelmana ovat ottelut, joita se joutuu hallitsemaan ja joissa se joutuu pelaamaan paljon pitkiä hyökkäyksiä. Niissä Conten pelitapa ei vielä toimi. Mutta sellaisissa otteluissa, joissa Tottenham pääsee pelaamaan puhdasta contelaista kyttäysjalkapalloa, tulos on aivan erilainen, kuten 3-2-vierasvoitto Manchester Citysta osoitti. En siinäkään ottelussa katsoisi pelkästään tulosta, vaan sitä, että Spurs sai pallon Cityn verkkoon neljästi, joista yksi oli marginaalinen paitsio, joka ei millään tavoin vaikuttanut Cityn puolustamiseen.

Suurin plussa Tottenhamilla on Harry Kanen vireen löytyminen. Hän on palannut parhaalle tasolleen. Sonin taso heittelee edelleen turhan paljon, mutta Dejan Kulusevski on erinomainen lisä Tottenhamin hyökkäyspeliin.

Spursin mahdollisuuksia puoltaa se, että Arsenal pelaa mancitymaista jalkapalloa ja siksi asetelma joukkueiden keskinäisessä otteluissa voi olla samanlainen kuin Man City -voitossa. Uskoisin myös, että viikon päästä pelattavassa vierasottelussa Manchester Unitedia vastaan asetelma on otollinen Tottenhamille. United hyökkää ja Spurs iskee vastaiskuilla.

Entä sitten Manchester United?

United on ilman muuta mysteereistä suurin. Pidän edelleen yhtenä pohjavirheenä sitä, että Ralf Rangnick palkattiin vain loppukaudeksi. Varmasti jokainen Unitedin pelaaja haluaa voittaa ottelut ja päästä ensi kaudeksi Mestarien liigaan, mutta kun pelaajat tietävät, että manageri vaihtuu kauden jälkeen, he eivät silloin ole tavallaan vastuussa tulevaisuutensa suhteen Rangnickille. Asetelma on Unitedin johdon itsensä tilaama.

Ja oltiinpa mitä mieltä tahansa Cristiano Ronaldosta, niin hän on kiistatta joukkueen sisäisen harmonian kannalta häiriötekijä. En sinällään syytä asiasta pelkästään Ronaldoa, sillä hän on ultrakunnianhimoinen pelaaja ja silloin, kun asiat eivät menet odotetulla tavalla, pukuhuoneen seinät saavat tuntea sen. Mutta kumpaa ääntä pukuhuoneesta pitäisi tällaisen kauden jälkeen kuulua – sitä, että joku potkii seiniin vai sitä, jos joku määkii vieressä kuin lammas? Ilmeisesti kaikki pelaajat Unitedin kopissa eivät kestä Ronaldon turhautumista.

Unitedin vahvuus on siinä, että sillä on näistä kolmesta joukkueesta laajin ja laadukkain materiaali. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Rangnick saisi Unitedin pelaamaan maksimaalisella tasolla. Jos saisi, silloin United menisi heittämällä Mestarien liigaan, mutta näillä näytöillä taistelu käydään Lontoossa.

Eli mikä on ennusteesi, ketkä menevät Mestarien liigaan ensi kaudeksi?

Manchester City ja Liverpool ovat varmoja menijöitä ja Chelsea on kolmas menijä, jos nämä viime päivien käänteet ja mahdollinen nopea omistajanvaihdos eivät sotke asioita. Neljäs paikka menisi tässä nuotituksessa Arsenalille tai Tottenhamille – ja tällä hetkellä ennusteeni on, että se menee Tottenhamille. Arsenal kaatuu maalinteko-ongelmiinsa, kun taas Harri Hevonen iskee Spursille riittävät maalit.

Asetelma ei kuitenkaan ole Tottenhamille 100-0, pikemminkin 55-45.

Tekisi myös mieli muistuttaa kauden 2015–16 tilanteesta, jossa Tottenham sijoittui kahden hevosen kilpajuoksussa kolmanneksi. Kaipa se nytkin voisi sijoittua kolmen hevosen kilpajuoksussa neljänneksi – mutta tässä ei ole nyt vara vitsailla.