Valioliiga lähti vajaan kuuden viikon MM-tauolle. Syksyn ykköspuheenaihe on ollut Arsenal, joka on voittanut 14 ensimmäisestä ottelustaan 12 ja johtaa sarjaa viiden pisteen erolla ennen Manchester Citya. Jukka, mikä Arsenalin satumaisen alkukauden selittää?

Kysymys ei ole vain satumaisesta alkukaudesta, vaan paljon puhutusta prosessista, joka on nyt alkanut sataa Arsenalin laariin.

Ensimmäinen käänteentekevä asia oli Arsenalin entisen pelaajan ja Brasilian maajoukkueen koordinaattorin Edun palkkaaminen Arsenalin tekniseksi johtajaksi kesällä 2019.

Edu vastaa koko urheilullisesta puolesta mukaan lukien pelaajarekrytoinnit. Edulla on ollut keskeinen rooli nykyisen joukkueen rakentamisessa, mitä kuvaa se, että tämän hetken 11 vakioavauksen pelaajasta kahdeksan on hankittu seuraan Edun aikana. Lisäksi William Saliba – jonka siirrosta oli sovittu jo ennen Edun tuloa – ei ollut pelannut ennen tätä kautta yhtään ottelua Arsenalissa.

Tämän lisäksi Edun aikana erotettiin Arsène Wengerin seuraajaksi palkattu Unai Emery ja hänen tilalleen palkattiin joulukuussa 2019 Mikel Arteta. Nykyinen joukkue on käytännössä Edun ja Artetan rakentama.

Edu ja Arteta on ollut se voimakaksikko, josta kaikki on lähtenyt. Totta kai pelaajat tekevät työn kentällä, mutta se, millainen joukkue Arsenalilla on ja miten se pelaa, on seurausta Edun ja Artetan tekemästä työstä.

Kolmas kriittinen tekijä yhtälössä on ollut Arsenalin omistava Kroenken perhe. He ovat saaneet vuosien aikana valtavasti kuraa niskaansa, mutta nähtyään Edun ja Artetan yhteistyön vievän seuraa oikeaan suuntaan, he avasivat kesällä 2021 kukkaronsa ja alkoivat rahoittaa Arsenalin massiivista uudelleenrakennusprojektia isolla rahalla.

Arsenal osti kesällä 2021 kuusi uutta pelaajaa ja käytti rahaa heidän ostamiseensa yli 150 miljoonaa puntaa, mikä oli eniten koko Valioliigassa. Tämän kesän siirtoikkunassa joukkueeseen hankittiin Gabriel Jesus, Oleksandr Zintšenko, Fábio Vieira ja Matt Turner ja Marquinhos ja rahaa paloi 115 miljoonaa puntaa.

Kysymys ei ole ollut vain siitä, että Arsenalilla olisi ollut rahaa. Hankinnoissa on onnistuttu likimain maksimaalisesti ja mikä yhtä oleellista: hankitut pelaajat ovat istuneet erinomaisesti Arsenalin uuteen pelilliseen identiteettiin ja strategiaan. Arsenalilla on koossa Valioliigan toiseksi nuorin joukkue, jonka vakioavauksessa on vain kaksi yli 25-vuotiasta pelaaja.

Pelillisen identiteetin merkitystä kuvaa hyvin se, että Kieran Tierney, jota pidettiin ja monet pitävä vieläkin Valioliigan TOP3 -vasempana pakkina, on pudonnut Arsenalissa vasta kolmosvaihtoehdoksi vasemmaksi puolustajaksi, koska hän ei istu optimaalisella tavalla Artetan jalkapalloon ja pelitapaan. Samoin Berndt Leno menetti paikkansa Aaron Ranmsdalelle pitkälti siksi, että Ramsdale on pallollisessa pelaamisessa ja pelin avaamisessa Lenoa parempi, mikä on Artetalle iso asia.

Lisäksi tässä on pakko nostaa esille Arsenalin akatemian, Hale Endin, merkitys. Sen kirkkain helmi on luonnollisesti Bukayo Saka, mutta myös Emile Smith-Rowella on ollut iso merkitys Arsenalin veneen kääntymisessä, vaikka Smith-Rowe onkin nyt loukkaantunut.

Mikä Mikel Artetan rooli on ollut tässä prosessissa?

Aivan keskeinen. Arteta oli kolme ja puoli vuotta Pep Guardiolan kakkosena Manchester Cityssa ja näiden vuosien ja Guardiolan oppien jälki näkyy Arsenalin pelaamisessa. Arsenalin kaikki pelin keskeiset mittarit pallonhallintaprosenteista, syöttömääristä ja syöttöjen pituuksista ovat kuin kopio Cityn lukemista. Arsenalin pelaamisessa korostuu myös  aggressiivinen ja korkea prässääminen eli samat opit, jotka korostuvat myös Cityn pelaamisessa.

Arteta on osoittanut olevansa myös erinomainen taktikko. Hän hankki täksi kaudeksi Zintšenkon ja sen sijaan, että Zintšenko pelaisi perinteisenä vasempana pakkina, hän pelaa hyökkäysvaiheen aikana keskikentällä Thomas Parteyn rinnalla. Tämän seurauksena Granit Xhaka on voitu siirtää ylemmäksi – ja Xhaka on ollut tällä kaudella yksi kauden sensaatioista.

Toinen iso tekijä on Artetan johtamistyyli ja siihen liittyvä vaatimustaso. Artetan ehdottomuus kaikessa tekemisessä on tarttunut pelaajiin. He tietävät, että asiat joko tehdään 100-prosenttisesti tai sitten niitä tekee joku toinen.

Hyvä esimerkki on tapaus Pierre Emerick Aubameyang. Kun Aubameyangin alkoi tulkita yhteisesti sovittuja sääntöjä omin päin, Arteta heitti hänet tylysti ulos joukkueesta ja sen perään ulos koko seurasta. Jos rajat eivät olleet jollekin selvät sitä ennen, tuon tapauksen jälkeen ne olivat.

Arteta on ansainnut kaikki kehut, mutta myös Edun rooli toisena vetävänä pyöränä Artetan rinnalla on ollut keskeinen. Edulla on entisenä huippupelaajana hyvä silmä tunnistaa lahjakuutta ja hänellä on erinomaiset suhteet etenkin brasilialaiseen jalkapalloon. Monet olivat suu auki, kun Edu osti heti Arsenaliin tultuaan kuudella miljoonalla punnalla 18-vuotiaasta Gabriel Martinellin Ituanosta. Nytkin monet ovat suu auki, mutta eri syystä.

Arteta on rakentanut myös erinomaisen valmennustiimin ympärilleen. Nicolas Joverin kaappaaminen vuosi sitten Manchester Citysta Arsenalin erikoistilannespesialistiksi on osoittanut mestariluokan vedoksi ja vaikka Artetan kakkonen Albert Stuivenberg pällistelekään otsikoissa, hän on jalkapallon sisäpiirissä erittäin arvostettu valmentaja.

Arsenal johtaa nyt Valioliigaa viiden pisteen erolla. Missä kohtaa Artetan ja Edun prosessi nyt menee ja joko tänä vuonna voidaan juhlia liigamestaruutta?

Arsenal tekee varmasti kaikkensa, jotta sen meno jatkuisi myös kevätkaudella samanlaisena ja liigamestaruuskannu palaisi 19 vuoden odotuksen jälkeen Islingtoniin. Eikä se mahdotonta ole. Piste-erot alkavat olla sitä luokkaa, että todellisia uhkaajia on vain yksi, Manchester City, ellei Arsenal dyykkaa aivan totaalisesti, mihin en usko.

Arsenal ja City kohtaavat vielä toisensa kahdesti ja näissä otteluissa jaossa on isot pisteet. Toinen iso muuttuja ovat MM-kisat. Kukaan ei tiedä, miten keskellä kautta pelattavat MM-kisat vaikuttavat pelaajien ja joukkueiden kuntoon kauden aikana. Citylta MM-kisoissa on 16 pelaajaa, Arsenalilta 10, joten tässä mielessä Arsenalilla on aavistuksen parempi tilanne. On kuitenkin muistettava, että Erling Braut Haaland saa MM-kisojen aikana breikin – mutta niin saa myös Arsenalin yksi ehdottomia avainpelaajia, Martin Ødegaard.

Citylla on laajempi materiaali ja se kestää paremmin loukkaantumisia, mutta Arsenal tulee hankkimaan tammikuun siirtoikkunassa todennäköisesti kaksi tai jopa kolme uutta pelaajaa, jotka hankitaan nimenomaan sitä silmällä pitäen, että heidät voidaan tarvittaessa heittää kehiin jo loppukauden aikana.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Arsenalin alakerta kestää loukkaantumisia, mutta Gabriel Jesusille ei ole mitat täyttävää vaihtoehtoa enkä olisi yllättänyt, että keskikentälle tulisi joku monikäyttöinen pelaaja, joka voisi paikata varsinkin Thomas Parteyta.

Myös Jesusin paikkaaja on todennäköisesti sellainen pelaaja, joka pystyy pelaamaan sekä laidalla että ottamaan vastuuta myös maalintekijänä ja prässipelissä. Saka ja Martinelli ovat molemmat pelanneet isoja minuutteja ja jos heille sattuisi jotakin, se kolauttaisi tällä hetkellä Arsenalia.

Isossa kuvassa Arsenal menee oikeaan suuntaan. Tähän kauteen lähtiessä tärkein tavoite oli saavuttaa Mestarien liiga -paikka, koska se näkyy heti kassassa ja siinä, minkä tasoisia vahvistuksia Arsenal voisi hankkia jatkossa. Nyt Mestarien liigan junasta putoaminen vaatisi jo isoa sakkaamista kevätkaudella.

Varmasti jokainen Arsenalin kannattaja ottaisi mestaruuden vastaan jo tällä kaudella, mutta tämän joukkueen parhaat vuodet ovat vasta edessä. On ymmärrettävää, että Artetan, Edun ja monien pelaajienkin nimet on jo linkitetty muihin seuroihin, mutta jos Arsenal pysyy nykyisellä kurssilla, on vaikea nähdä, että tämä projekti alkaisi murtua sen takia, että avainhenkilöt ja avainpelaajat lipeäisivät muualle tai omistajapuolella tapahtui mitään radikaalia.

Tämä tiedostetaan myös Arsenalissa. Edun lisäksi pöydällä ovat myös Sakan, Martinellin ja Saliban jatkosopimukset ja jos signaalit pitävät paikkaansa, sieltä on luvassa Arsenalin kannalta lähiaikoina hyviä uutisia.

Amazonin All or Nothing -dokumenttia Arsenalin viime kaudesta on ymmärrettävästi kehuttu ja sen kautta piirtyy mielenkiintoinen kuva esimerkiksi Artetasta. Minusta dokumentin tärkein kohta on kuitenkin se, millä tyyneydellä Josh Kroenke suhtautui siihen, kun Arsenalin kausi oli alkanut kolmella tappiolla. Luulen, että aika moni valmentaja tässä maailmassa haluaisi tuekseen juuri samanlaisen seurajohtajan.