Arsenal voitti Bayern Münchenin keskiviikkona ottelussa, jota mainostettiin ennakolta maailman parhaimmin puolustavan ja maailman parhaimmin hyökkäävän joukkueiden kohtaamisena. Jukka, oliko ottelu sitä?

Jos Bayern München on tällä hetkellä maailman parasta hyökkäävää jalkapalloa pelaava joukkue, silloin jalkapallosta pitää olla huolissaan.

Bayern on toki voittanut Mestarien liigassa tällä kaudella Chelsean kotonaan 3-1 ja PSG:n vieraissa 2-1 ja sen niissä otteluissa tekemiä maaleja ei pidä väheksyä. Mutta jos maailman paras hyökkäävä joukkue on näin aseeton Arsenalin pihdeissä, silloin on harhojen maailmassa.

Bayernin kuvaa vääristää se, että se pelaa Bundesliigassa, jossa se on tehnyt tähän mennessä 11 ottelussa hurjat 44 maalia. Bundesliigan kärkiseurat ovat toki maailmanluokan joukkueita, mutta vääristymä syntyy sitä kautta, että sarjassa on joukkueita, jotka ovat korkeintaan Englannin Mestaruussarjan tasoa.

Ottamatta mitään pois Bayernilta tai Harry Kanelta, Bundesliigassa on helpompi loistaa kuin Valioliigassa eikä tähän halpaan kannata mennä. Bayern on edelleen erinomainen joukkue ja se voi mennä Mestarien liigassa tappiin asti, mutta sen loisto ja maailman parhaasta puhuminen on illuusiota.

Jos keskiviikon ottelu oli Arsenalille happotesti, ottelu oli todellinen happotesti ennen muuta Bayernille – eikä se testi kertonut kovin kauniita asioita ”maailman parhaimmin hyökkäävästä joukkueesta”.

Eli jos asia käännetään toisin päin, nähtiinkö kentällä maailman tämän hetken parhaimmin puolustava joukkue?

Parhaasta puhumisen kanssa kannattaa olla aina varovainen, mutta jos keskiviikon ottelu todisti, se todisti nimenomaan sen, miten jäätävän hyvin Arsenal puolustaa tällä hetkellä koko joukkueena.

Vaikka Bayernin maineessa onkin ilmaa, se on kuitenkin huippujoukkue pelaamaan ylöspäin. Nyt se teki yhden upean maalin, mutta sillä oli koko ottelussa vain kaksi laukausta maalia kohti.

Ja mikä vielä tyrmäävämpää: kun Arsenal meni toisella jaksolla 2-1-johtoon, olisi luullut, että Bayern olisi avannut kaikki urut ja painanut viimeiset 25 minuuttia päälle täydellä höyryllä. Mutta eihän sieltä kuulunut kuin kissanpennun hiljainen vinkaisu. Tämäkö oli se maailman paras hyökkäävä joukkue?

Arsenalin hurjin piirre on tällä hetkellä se, miten se syö tilan vastustajalta käynnistää peliä ja murtautua muodon ja boksin sisälle. Esimerkiksi ensimmäisen vartin aikana Bayernin pallonhallintaprosentti oli yli 80, mutta se pyöritteli palloa muodon ulkopuolella aivan kuin se olisi ollut vasta lämmittelemässä ottelua varten.

Ja miksi se pelasi näin? Siksi, koska sillä ei ollut minkäänlaisia aseita murtautua Arsenalin muodon sisälle. Tämän vaiheen Mikel Arteta on organisoinut mestarillisesti. Martin Zubimendin hankinta kuutospaikalle on toki iso asia, mutta kysymys on koko kollektiivin toiminnasta – siitä, miten Arsenal prässää, miten se tukkii syöttökanavat ja miten sen koko puolustuspelaamisen konsepti on organisoitu.

Oli kuvaavaa, että Bayernin ensimmäinen tilanne ja samalla myös ainoa maali syntyi keskikentän ylittävästä Joshua Kimmichin pitkästä upeasta keskityksestä, jonka Serge Gnabry jatkoi ykkösellä Lennart Karlille, joka pisti pallon ohi David Rayan.

Tarvittiin yksi satumainen kuvio, jonka tämän tasoiset pelaajat pystyvät hihastaan taikomaan, – ja tarvittiin Myles Lewis-Skellyltä pienen pieni pelinlukuvirhe ja silloin lasi helisi.

Kaikki puhuvat Arsenalin viidestä voitosta ja piikkipaikasta puhtaalla pelillä sekä siitä, että sen verkkoon on tehty näissä viidessä Mestarien liigan ottelussa vain yksi maali.

Vielä kovempi ja kuvaavampi tilasto on se, että vastustajat ovat laukoneet näissä viidessä ottelussa Arsenalin maalia kohti vain yhdeksän kertaa. Se kertoo, miten äärimmäisen vaikeaa Arsenalin puolustuksen murtaminen tällä hetkellä on.

Eikä kysymys ole vain Mestarien liigasta. Esimerkiksi viime sunnuntaina Tottenhamilla oli Bayernin tavoin vain kaksi laukausta maalia kohti ja ylipäätään kaksi kosketusta Arsenalin boksin sisällä.

Se, ettei Arsenalia vastaan tehdä maaleja, ei ole syy, vaan seuraus.

Mitä mieltä olet Arsenalin hyökkäyspelaamisesta?

Arsenalin hyökkäyspelin sylinterit eivät rullaa vielä läheskään täysillä. Viktor Gyökeres on edelleen sopeutumisvaiheessa ja kaiken lisäksi hän on nyt vielä loukkaantunut. Kai Havertz loukkaantui kauden ensimmäisessä pelissä ja kolmas hyökkääjä, Gabriel Jesus, ei ole pelannut vuodenvaihteen jälkeen yhtään ottelua polvivamman vuoksi.

Myös joukkueen hyökkäyspelin kapellimestari Martin Ødegaard on ollut loukkaantuneena eikä ole vielä päässyt parhaaseen iskuunsa – kuten ei myöskään päässyt Bukayo Saka.

Tässä mielessä Arsenalin tilanne näyttää lupaavalta. Jos Ødegaard ja Saka pääsevät parhaaseen loistoonsa, Gyökeres alkaa takoa hurjia maalilukuja ja Havertz ja Jesus tuovat erilaisuuden optioita, me näemme vasta silloin, miten hyvä Arsenal on oikeasti hyökkäyspelissään.

Arsenal on nostettu nyt Mestarien liigan suurimmaksi suosikiksi. Onko se sitä?

Tässä on liian aikaista julkaista vielä tulojärjestystä. Arsenal voitti vuosi sitten lokakuussa PSG:n Lontoossa 2-0, mutta kun oltiin keväässä ja Mestarien liigan ratkaisuhetkillä, suhdanteet olivat muuttuneet. PSG pudotti Arsenalin välierissä ja murskasi finaalissa Interin.

Myös tänä vuonna moni asia ehtii vielä muuttua. Miten vahva on PSG keväällä tai Real Madrid tai jopa Chelsea – ja nouseeko taivaanrannan takaa joku musta hevonen, vaikkapa Luciano Spallettin valmentajakseen palkannut Juventus?

Se on kuitenkin helppo sanoa, että Arsenalia on vaikea horjuttaa. Sillä ei ole koossa vain huippulaadukas joukkue, vaan sillä on joukkue, joka materiaalin leveys on koko Euroopan mittakaavassa vertaansa vailla.

Arsenal riisui keskiviikkonakin Bayernin täysin aseista, vaikka siltä puuttui joukkueen alkukauden paras pelaaja, Gabriel Magalhães, Gyökeres, Havertz ja Jesus ja vaikka Ødegaard tuli juuri sairastuvalta.

Tämän hetken Arsenal kestää loukkaantumisia ja sen sijaan, että olisin huolissani joukkueen hyytymisestä, seuraisin paljon enemmän sitä, millainen Arsenal on, jos ja kun se saa kaikki pelaajat terveiksi ja ennen kaikkea täyteen iskuun.