Tiistai 3.8.

Arvi Savolainen lähtee tiistaiaamuna taistelemaan olympiamitalista 97 kilon sarjan keräilyerien kautta. Savolainen voitti maanantaina ensimmäisessä ottelussaan Kuuban Rosillo Kindelanin 3–1, mutta hävisi puolivälieräottelussa sarjaa vuosikausia hallinneelle Armenian Artur Aleksanjanille 1–5.

Vaikka Savolainen hävisi Aleksanjanille, hänen esityksensä oli kelvollinen. Savolainen hallitsi ottelun alkua ja sai ensimmäisen pisteen, kun Aleksanjan määrättiin alle. Ottelu pysyi tasaisena, kunnes toisella jaksolla osat vaihtuivat – ja Aleksanjan sai vyörytettyä Savolaista kahdesti peräkkäin Savolaisen jouduttua mattoon.

Olympialaisten parhaat kertoimet Expektiltä!

Savolainen hävisi loppujen lopuksi pienellä virheellä. 97-kiloisissa painijoilla on jo niin paljon voimaa, että vyörytysten estämiseen matossa tarvitaan erinomaista jalkapuolustusta. Nyt Savolainen yritti puolustaa enemmän käsillään, eikä pystynyt estämään vyörytystä . Toki Aleksanjan vaihtoi puolta taitavasti, ja Savolainen ei ehtinyt saada jalkojaan optimaaliseen puolustusasentoon.

Ottelu Aleksanjania vastaan osoitti kuitenkin, että Savolainen ei ole kaukana maailman huipulta. Seuraavan johtopäätöksen kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana: se, että Savolainen ei ole kaukana maailman huipulta, ei tarkoita, että hänellä olisi Tokiosta jo mitali taskussa.

Ei ole, ja jos tiistain otteluita analysoi, sitä mitalia ei välttämättä edes tule.

Savolainen kohtaa tiistaiaamuna kello 5 alkavassa setissä Kirgisian Uzur Dzhuzupbekovin. Hänet Savolaisen pitäisi voittaa, mutta sitten tulee paha seinä: Iranin Mohammad Hadi Saravi. Savolainen hävisi Saraville Puolan ranking-kisassa kesäkuussa ja Saravi näytti välieräottelussa Aleksanjania vastaan olevan vaarallinen vastustaja. Aleksanjan oli suurissa vaikeuksissa Saravin kanssa, kunnes sai iranilaisen otteeseensa ja tämä tarttui armenialaista sääntöjen vastaisesti jalkaan ja Aleksanjan  karkasi tavoittamattomaan johtoon, vaikka saikin ottelun lopussa takareisivamman.

Toki Savolaisella on Saravia vastaan mahdollisuudet. Savolaisen pystypaini oli Aleksanjania vastaan hyvällä tasolla ja hän sai kätensä hyvin armenialaisen kainalon alle, vaikkei päässytkään niistä iskemään pisteiden arvoisasti.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Ensin Kirgisian poika pakettiin – ja sitten pronssitaisteluun.

Saravin nimi kannattaa painaa tarkkaan mieleen. Iranilainen on Savolaisen tavoin vasta 22-vuotias. Jos herrojen kehitys jatkuu yhtään odotusten mukaisesti, he kohtaavat toisensa vielä monta kertaa niin arvokisoissa kuin kovimmissa mahdollisissa kansainvälisissä turnauksissa. Iranilainen ei ole tulevaisuudessakaan mikä tahansa perusjamppa, jota voisi heitellä miten päin tahansa. Hän on varoituksen antanut ja se varoitus kannattaa ottaa tosissaan.

Suomalaiset: Mira Potkonen iskee mitaleista

Tiistain suurin suomalainen mielenkiinto kohdistuu Arvi Savolaisen lisäksi nyrkkeilykehään, jossa Mira Potkonen on voiton päässä varmasta mitalista. Mitalinäkymä on herkullinen, sillä  ElmoTV:n nyrkkeilyasiantuntijan Amin Asikaisen mukaan Potkosen vastustaja, Turkin Esra Yıldız, on helpompi vastustaja kuin Potkosen kaksi aiempaa vastustajaa, Ranskan Maïva Hamadouche ja Etelä-Korean Oh Yeon-ji.

”Turkkilainen on cross puncher, joka odottaa, että pääsee iskemään vastaan. Olympiakehässä ei ole helppoja vastustajia, mutta Yildiz on näistä kolmesta Miran vastustajasta helpoin ja ottelu on täysin Miran voitettavissa. Pidän Miraa ilman muuta ottelussa suosikkina”, Asikainen arvioi.

Voitto veisi Potkosen välieriin, mikä takaisi hänelle toisen peräkkäisen olympiamitalin.

Yleisiurheilussa Elmo Lakka juoksee ensimmäiset alkuerät 110 metrin aidoissa.

Historia: Kuvan kolmas mies

Tämän kuvan muistavat kaikki – ja kaikki tunnistavat ylimmällä korokkeella seisovan Meksikon vuoden 1968 olympiakisojen 200 metrin voittajan Tommie Smithin ja pronssimitalisti John Carlosin.

Mutta kuka tuntee kuvan kolmannen miehen ja hänen tarinansa?

Peter Norman juoksi Meksikon kisoissa elämänsä juoksun. 26-vuotias australialainen pyyhkäisi 200 metriä hurjassa ajassa 20,06, mikä toi hänelle olympiahopeaa. Tulos on vieläkin Australian ennätys.

Varsinainen draama alkoi kuitenkin kisan jälkeen. Smith ja Carlos ilmoittivat ennen palkintojenjaon alkamista Normanille, että he tulevat tekemään protestin kotimaassaan Yhdysvalloissa esiintyvää rotusortoa vastaan. Protestin näkyvin muoto oli nostaa Yhdysvaltojen kansallislaulun aikana mustan hanskan peittämä käsi pystyyn.

Norman ymmärsi Smithin ja Carlosin protestoinnin. Köyhässä työväenluokkaisessa kodissa kasvanut Norman oli nähnyt, kuinka rasistinen yhteiskunta Australia oli 1960-luvulla. Aboriginaalien tylyn kohtelemisen lisäksi Australia oli avoimen rasistinen maahanmuuttopolitiikassaan. Valkoiset maahanmuuttajat otettiin avosylin vastaan, mutta tummaihoisten oli lähes mahdoton saada maahanmuuttolupaa.

Kun Carlos tajusi, että hän oli unohtanut palkintojenjakoon varatut mustat hanskat olympiakylään, Norman lainasi heille omansa. Koska hanskoja oli vain yhdet, Smith piti Normanin oikean käden hanskaa ja Carlos vasemman.

Norman halusi muutenkin tukea protestia, jolloin Smith ja Carlos antoivat hänelle kangasmerkin, jolla tuettiin Olympic Project for Human Rights -kampanjaa. Norman kiinnitti merkin rintaansa.

Kun Smith ja Carlos nostivat mustat hanskansa ylös, olympialiike tyrmistyi. Smith ja Carlos passitettiin saman tien kisoista kotimaahansa, jossa he saivat tappouhkauksia. Kohu kuitenkin laantui ja myrskyisä ensireaktio muuttui aikaa myöten ymmärtäväiseksi ja heidät alettiin nähdä myös sankareina.

Normanille kävi toisin. Australia järkyttyi Normanin mielenilmaisusta ja hänet tuomittiin kadotukseen. Neljä vuotta myöhemmin Norman oli 200 metrin maailmantilastossa viides, mutta hänet jätettiin silti valitsematta Münchenin kisoihin. Virallisen Australian muisti oli pitkä, sillä hänet sivuutettiin täysin myös vuoden 2004 Sydneyn olympialaisten kaikista juhlallisuuksista.

Norman katkeroitui saamastaan kohtelusta, alkoholisoitui ja kuoli vuonna 2006.

Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan koskaan sanonut katuvansa – sitä, mitä hän teki Meksikossa.

Myöskään Smith ja Carlos eivät unohtaneet Normania. He pitivät tähän säännöllisesti yhteyttä Normanin kuolemaan saakka ja kantoivat hänen arkkuaan hautajaisissa.

Tilastopala: Erikoinen ennätys

Sara Kuivisto on rikkonut Tokiossa jo kolme kertaa Suomen ennätyksen, kahdesti 800 metrillä ja kerran 1500 metrillä – mutta olisiko Kuiviston aikoja hyväksytty aikoinaan Suomen ennätyksiksi?

Ei välttämättä, sillä ennen Suomen ennätykseksi hyväksyttiin vain sellaiset ajat, joissa kilpailija oli myös voittanut kilpailun. Tämä johtui lähtökohtaisesti siitä, että kisoissa otettiin tuohon aikaan kellolla aika vain voittajalle ja muiden ajat arvioitiin voittajan ajan perusteella.

Näin esimerkiksi Erkka Wilénin Pariisin olympialaisissa juoksemaan 400 metrin aitojen Suomen ennätystä, 53,8, ei hyväksytty viralliseksi Suomen ennätykseksi, sillä hopealle sijoittunut Wilén ei voittanut kisaa – eikä hänen aikaansa oltu kellotettu.

Kyseinen kisa oli muutenkin erikoinen. Kisan voittajan, USA:n Morgan Taylorin aika, 52,6, olisi ollut uusi maailmanennätys, mutta koska Taylor oli kaatanut matkalla yhden aidan, aikaa ei hyväksytty maailmanennätykseksi.

Kisassa toisena maalilinjan ylittäneen USA:n Charles Brookinsin juoksu hylättiin puolestaan siksi, että hän oli astunut matkan aikana väärälle radalle.

Eivätkä ihmeet tähän loppuneet.

Wilénin aika olisi ollut uusi maailmanennätys, mutta koska sitä ei oltu mitattu kellolla, sitä ei kelpuutettu myöskään maailmanennätykseksi. Mutta: olympialaisissa oli eri säännökset ja Wilénin aika hyväksyttiin uudeksi olympiaennätykseksi.

Ja sitten vielä viimeinen mutka. Wilénin aika arvioitiin kisapaikalla 53,8:ksi, mutta kun juoksua tutkittiin myöhemmin filminauhalta ja valokuvista, tilastotieteilijät päättelivät, että aika olisi ollut todellisuudessa 53,6. Näin Wilénin ajasta Pariisin olympialaisissa liikkuu tilastoissa edelleen kahdenlaista tietoa.