Babcock-skandaali vaarantaa Jarmo Kekäläisen uran Columbuksessa ja NHL:ssä
Jarmo Kekäläinen otti Mike Babcockin palkatessaan Samuel Savolaisen mukaan tietoisen riskin, joka iski nyt häntä kunnolla käsille.
Columbus Blue Jacketsin päävalmentaja Mike Babcock joutui eroamaan ”puhelinskandaalin” seurauksena, mikä on nostattanut valtaisan kritiikin myös seuran GM:ää Jarmo Kekäläistä kohtaan. Samuel, onko Kekäläisen kritisoiminen Babcockin tekemisistä perusteltua?
Babcock vastaa toki omista tekemisistään ja häntä voidaan syyttää monista asioista, mutta yhdestä asiasta häntä ei voida syyttää: Hän ei palkannut heinäkuussa itseään Columbuksen päävalmentajaksi. Sen teki ja vastuun siitä päätöksestä kantaa Jarmo Kekäläinen. Sen myös Kekäläinen itse myönsi lehdistötilaisuudessa maanantaina.
Kekäläinen on seuran GM:nä vastuussa myös siitä, miten tämä uusin skandaali on hoidettu.
Kun Spittin’ Chiclets -podcastissa kerrottiin, että Babcock oli pyytänyt pelaajiaan näyttämään hänelle puhelimensa kuvagallerian kuvia, jotta tämä saisi paremman käsityksen, millaisia ihmisiä he ovat, seura julkaisi hätätiedotteen, jossa se asettui tukemaan Babcockia ja viesti oli se, että organisaatio – äänitorvinaan Babcock ja kapteeni Boone Jenner – näytti pitävän koko tapausta paisutteluna ja vääristelynä.
Asiaa olisi koetettu painaa villaisella, elleivät pelaajat olisi olleet yhteydessä NHL:n pelaajayhdistykseen, joka otti asian hoitaakseen ja sitten alkoi tapahtua.
Jo tämä yksistään asettaa kyseenalaiseen valoon ja herättää kysymyksiä siitä, millainen Kekäläisen johtama organisaatio on, jos pelaajat eivät voi kertoa tämän tyyppisistä ongelmista seuran sisällä, vaan he päätyvät ottamaan yhteyttä pelaajayhdistykseen.
Tämän jälkeen Babcock joutui eroamaan, mutta mitä teki Kekäläinen? Hän kiitti tiedotteessa Babcockia ”kovasta työstä” ja ”ammattitaidosta”.
Ymmärrän hyvin, miksi pohjoisamerikkalaisessa mediassa on kysytty erittäin kriittiseen sävyyn, mitä tällaiset kiitokset kertovat Kekäläisen johtamistaidoista ja hänen arvomaailmastaan. Olisi kuvitellut, että tällaisten tapahtumien jälkeen Kekäläinen olisi tuominnut jyrkästi Babcockin tekemiset, mutta sen sijaan hän päättikin kiittää Babcockia. Erikoiseltahan tuo nyt näyttää.
Toki hän pyysi myöhemmin anteeksi pelaajilta ja nosti kätensä pystyyn virheen merkiksi. Siitä toki pisteet, mutta tämä on ollut kaikkineen sellainen farssi, ettei sitä valitettavasti pestä puhtaaksi pelkästään anteeksi pyytämällä.
On muutenkin perusteltua kysyä, onko Kekäläinen enää tehtäviensä tasalla kun näin hirvittävä virhearvio tuli tehtyä että valmentaja saa lähteä näin varhaisessa vaiheessa. Ymmärrän senkin, että monen vastaus on: Ei ole. Siltä se nyt näyttää.
Nostit jo Babcockin palkkaamisen yhteydessä heinäkuussa esille hänen johtamismenetelmiinsä liittyvät ongelmat. Miksi Kekäläinen kuitenkin palkkasi Babcockin, jos tämän kyseenalainen maine oli jo tiedossa?
Sehän tässä onkin se kysymys.
Kekäläinen sanoi Babcockin valinnan yhteydessä, että hänen verkostossaan Babcockia koskeva palaute on ollut pelkästään positiivista ja häntä on pidetty vielä nimenomaan ”hyvänä ihmisenä”.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, millainen tämä Kekäläisen verkosto on ollut, jos se ei ole nostanut esille Babcockiin liittyviä ongelmia. Babcockin johtamisongelmia on viime vuosina käsitelty laajasti julkisuudessa ja monet Babcockin entiset pelaajat ovat pitäneet häntä kiusaajana ja arvostelleet muutenkin hänen jopa ”hirviömäisiä” johtamismenetelmiään.
Tästä tullaankin siihen, miksi Kekäläinen ei tällaisista varoituksista piitannut.
Lue myös: Jarmo Kekäläinen palkkasi kiistellyt eilispäivän voittajan, mutta onko taika tallella?
Ensimmäinen asia, josta tämä kertoo, on Kekäläisen arvomaailma. Palkkaamalla Babcockin hän osoitti, että hän hyväksyy tällaisen vanhan liiton johtamistyylin, johon kuuluvat pelaajien mainitsemat hirviömäiset johtamismenetelmät.
Kekäläisen päätös Babcockin palkkaamisesta kertoi myös siitä, miten epätoivoiseen tilanteeseen Kekäläinen oli ennen Babcockin palkkaamista ajautunut.
Hän on ollut kymmenen vuotta Columbuksen GM, mutta tänä aikana Blue Jacketsin menestyminen on ollut vaatimatonta. Seura on selviytynyt Kekäläisen aikana vain viidesti pudotuspeleihin ja selviytynyt vain kerran pudotuspelien toiselle kierrokselle – eikä Columbusta ole nähty kolmen viimeisen kauden aikana kertaakaan pudotuspeleissä kovistakin siirroista huolimatta.
Tässä tilanteessa Kekäläinen ei ilmeisesti enää yksinkertaisesti välittänyt Babcockin maineesta, vaan halusi itsensä pelastaakseen tavoitella menestystä hinnalla millä hyvänsä, mikä jo itsessään piirtää julman kuvan Kekäläisen arvomaailmasta.
Kekäläinen voi sanoa, että hän teki virheen, mutta ei hän mitään virhettä tehnyt. Hän tiesi, tai ainakin olisi pitänyt tietää, kenet ja millaisen päävalmentajan hän palkkasi. Hän otti tietoisen riskin ja nyt se riski laukesi rajulla tavalla hänen käsilleen.
Onko Babcockin palkkaaminen Kekäläiseltä niin raju ammattivirhe, että hänet pitäisi erottaa?
NHL:ssä ja urheilussa paljon pienemmistäkin virheistä on saatu potkut ja eihän Kekäläisen asema mitenkään vahva ole.
Blue Jacketsin omistajien tiedotteessa sanotaan, ettei ”tässä kohtaa” haluttu enempää muutoksia jääkiekon avainhenkilöstössä, koska training camp alkaa kahden päivän päästä ja tällaiset ylimääräiset muutokset häiritsisivät pelaajien ja valmentajien valmistautumista uuteen kauteen.
Jokainen voi ymmärtää tiedotteen miten haluaa, mutta tuskin kenellekään jää epäselväksi, ettei Kekäläisen lankku ole ollut koskaan näin lyhyt mitä se nyt on.
Oikeastaan suurempi kysymys alkaa olla se, miten suuren vahingon tämä tekee Kekäläisen maineelle ja hänen uralleen.
Jo nyt on selvää, ettei yksikään NHL-seura tule enää koskaan palkkaamaan Babcockia, mutta kyllä tässä sellainenkin vaara on, että iso osa Kekäläisen maineesta menee saman pesuveden mukana. Ainakin hänen matkansa takaisin GM:ksi vaatisi melkoisen kasvojenpesuoperaation, jos hän joutuisi lähtemään Columbuksesta. Hän näyttönsä GM:nä eivät ole muutenkaan erikoiset ja nyt hän sai maineeseensa vielä tällaisen tahran.
Kekäläinen totesi keväällä kritiikkiin vastatessaan, miten Pohjois-Amerikassa ymmärretään prosesseja, mutta Suomessa ei. Nyt Kekäläisen prosessia ei kyllä ymmärretä Pohjois-Amerikassakaan. Jäljelle jää vain se kysymys, joko suomut putoavat myös tiettyjen Kekäläistä vuosikausia lähes fanittaneiden suomalaistoimittajien silmistä?
Columbus nosti Babcockin seuraajaksi tämän apuvalmentajan Pascal Vincentin. Millaista kautta Columbukselta voidaan odottaa hänen alaisuudessaan?
Tämä on urheilullisesti sellainen soppa, josta on ammattimaisuus kaukana. Kauden alkuun on muutama viikko aikaa ja kaikki hajoaa tuhannen päreiksi. On selvää, että Vincent pannaan pahaan paikkaan, mutta kävipä Columbukselle alkavalla kaudella kuinka tahansa, hän on tässä kaaoksessa kaikesta huolimatta vain sivuosan esittäjä.
Columbus halusi selvästi tehdä training campin alkaessa nopean ratkaisun, mutta tällaisessa valinnassa on aina myös paniikkiratkaisun riski.
On myös vaikea nähdä, miten Vincentin valinta peilautuu Kekäläisen aiempiin valmentajavalintoihin. Äärimmäisen kokenutta John Tortorellaa seurasi kokematon Brad Larsen, Larsenia taas äärimmäisen kokenut Babcock ja nyt puikkoihin kiskaistaan jälleen kokematon Vincent, joka ei ole vielä päävalmentajana luotsannut yhtään NHL-peliä.
Riskit ovat tässäkin valinnassa suuret, mutta ehkä Kekäläinen muistelee kesää 1997, jolloin HIFK:n silloinen päävalmentaja Mike Eaves pakkasi yllättäen kamansa kesken harjoituskauden ja Kekäläinen veti lennosta hihastaan uudeksi valmentajakaksikoksi Erkka Westerlundin ja Raimo Summasen ja HIFK juhli seuraavana keväänä ensimmäistä mestaruuttaan 15 vuoteen. Se on edelleen Kekäläisen onnistunein valmentajapalkkaus.
Jotain saman tyyppistä suurta onnistumista Columbuksen ja Kekäläisen pitäisi saavuttaa nytkin tai muuten hänet tullaan muistamaan ensimmäisenä NHL:ään palkatun eurooppalaisen GM:n sijasta viimeisenä Mike Babcockin palkanneena ja sen valinnan seurauksena pahasti ryvettyneenä GM:nä.
