Lionel Messi valittiin seitsemännen kerran Ballon d’Orin voittajaksi. Jukka, menikö pallo oikealle pelaajalle?

Minä olisin antanut tämän vuoden palkinnon ilman kahta sanaa Robert Lewandowskille, mutta en ala nyt elämöimään tällä asialla sen enempää. Messi on maailmanhistorian kaikkien aikojen paras jalkapalloilija, ja vaikka hänen parasta ennen päivämäärä onkin mennyt, hän on edelleen yksi maailman johtavista pelaajista.

Muista! Tällä viikolla Valioliigassa viikkokierros. Parhaat kertoimet Expektiltä!

Ja kun olen lukenut jalkapallomaailman kommentteja valinnoista etukäteen, Messin valinnalla on ollut vahva kannatus. Itse asiassa jopa yllättävänkin vahva. Ilmeisesti Copa de Américan voittaminen – joka oli Messin ensimmäinen raskaansarjan arvokisavoitto maajoukkueessa – oli sellainen viimeinen niitti, joka nosti Messin jälleen ykköseksi.

Sanon kuitenkin, että niin hyvä ja ilmiömäinen pelaaja kuin Messi onkin, näen tässä valinnassa myös eräänlaista suurmiehille ja suurnaisille tyypillistä kunnialisää. Ei haluta nähdä, että Messin aikakausi on päättymässä, eikä haluta äänestää hänen valintaansa vastaan, koska sitä pidettäisiin jossain mielessä loukkaavana ja jopa Messiä vähättelevänä.

Tilanne on hieman sama kuin Kekkosen loppuaikoina. Tiedettiin, että Kekkonen oli jo vanha ja sairas mies, mutta kukaan ei tohtinut sanoa ääneen, ettei hänestä ollut enää presidentiksi, koska se olisi helposti tulkittu Kekkosta loukkaavaksi ja hänen työnsä vähättelyksi.

En missään mielessä tarkoita, että Messi olisi millään muotoa talutettavassa kunnossa, mutta ei hän ole entisensä – eikä hän ole enää maailman paras jalkapalloilija. Esimerkiksi Ballon d’Orin TOP10-listalla on useita sellaisia pelaajia, jotka ovat jo Messiä parempia pelaajia.

Mutta kuten sanoin, en elämöi tällä tämän enempää. Kysymys on kuitenkin viihteellisestä valinnasta, eräänlaisesta huutoäänestyksestä, jossa ei oikeasti ratkaista sitä, kuka on absoluuttisesti maailman paras jalkapalloilija.

Millainen arvo tällaisille valinnoille sitten kannattaa ylipäätään antaa?

Olen ollut skeptinen tällaisille valinnoille, oli kyse sitten maailman parhaan jalkapalloilijan tai vuoden parhaan urheilijan valinnasta, mutta kyllä nämä valinnat silti kuuluvat ja ovat osa urheilua. Urheiluunkin mahtuu leipää ja sirkushuveja.

Sitä paitsi nämä valinnat ovat urheilijoille itselleen äärimmäisen tärkeitä ja suuria asioita. Vaikka Cristiano Ronaldo onkin raivoisasti kiistänyt väitteet, että hän jatkaa uraansa osittain siksi, että hän saisi enemmän Ballon d’Oreja kuin Messi, on tuossa myös totuuden siemen – ei välttämättä CR7:n kohdalla, mutta monen muun urheilijan kohdalla. Myös Vuoden urheilijoiden valinnoissa on nähty kulisseissa melkoista draamaa, kun jonkun urheilijan tai jopa jonkun urheilujoukkueen mielestä Vuoden urheilijan valinnat ovat menneet pusikkoon.

Oikeastaan se, mikä eniten näissä valinnoissa rassaa, on niiden epäoikeudenmukaisuus. On aika kuvaavaa, että Ballon d’Or on jaettu vuodesta 1956 lähtien, mutta koko tänä aikana vain yksi maalivahti, Lev Jašin, on voittanut Ballon d’Orin. Sanoisin sitä yhdeksi jalkapallohistorian räikeimmäksi vääryydeksi. Se on monin verroin räikeämpi vääryys kuin Messin valinta tänä vuonna.

Toinen saman tyyppinen epäoikeudenmukaisuus on se, että valinnoissa korostuvat MM-kisat ja EM-kisat ja tänä vuonna Copa de América. Toki Ballon d’Orin voittajiin mahtuu myös pelaajia, jotka eivät ole pelanneet urallaan koskaan esimerkiksi MM-kisoissa, mutta kyllähän kynnys heikoimpien maajoukkueiden pelaajilla tulla valituksi on huomattavasti suurempi kuin suurten ja menestyvien jalkapallomaiden pelaajilla.