Espanjan maajoukkueen hyökkääjä Ferran Torres, 21, siirtyy 55 miljoonalla eurolla tammikuussa Manchester Citysta Barcelonaan. Jukka, miten tämä siirto on ylipäätään mahdollinen?

Ensimmäinen ja ehkä eniten ihmetystä herättävä kysymys on, miten Barcelona pystyy ostamaan Torresin tasoisen hyökkääjän 55 miljoonalla eurolla vain nelisen kuukautta sen jälkeen, kun rahapulassa rypevän seuran heidän oli pakko luopua Lionel Messistä La Ligan tiukkojen taloudellisen reilun pelin säännöstön perusteella.

Tähän vastaus löytyy talousmatematiikasta. Jo pelkästään Antoine Griezmannin lainaaminen kesän siirtoikkunan viimeisenä päivänä Atlético Madridille vapautti Barcelonan palkkabudjetista vuositasolla 20 miljoonaa euroa.

On myös selvää, että Barcelona on jo sopinut tai ainakin neuvotellut hyvin pitkälle myös useampien nykyisten pelaajien myymisestä tai lainaamisesta muihin seuroihin tammikuussa. Tämä tuo entisestään lisää happea palkkabudjettiin, mutta myös siirtosummien kautta rahaa seuran kassaan.

Pelaajia, joista Barcelona on valmis luopumaan, on useita. Philippe Coutinho ja Samuel Umtiti ovat olleet pitkään listan kärjessä, mutta samalla listalla ovat myös Frenkie de Jong, Marc Andre Ter-Stegen, Ousmane Dembele ja Sergino Dest. Se, pääseekö Barca on kaikista haluamistaan pelaajista eroon tammikuussa, on tietenkin auki, mutta Camp Noulla käy ovi joka tapauksessa ahkeraan varsinkin ulospäin.

Torres on Xavin ykköshankinta, mutta tammikuun siirrot eivät jää tähän. En jaksa millään uskoa, että Barcan rahat riittäisivät edes unissaan taistella Erling Braut Hålandin kaltaisista megatähdistä, mutta joku Dani Olmon tasoinen hankinta ei olisi yllätys. On myös hyvä muistaa, että Sergio Agüero joutui lopettamaan uransa sydänvaivojen vuoksi ja vaikka Torres luokitellaankin hyökkääjäksi, hän on enemmän laitahyökkääjä kuin perinteinen sentteri tai maalintekijä. Tätä kuvaa hyvin se, että Torres on tehnyt parhaalla kaudella – viime kaudella Manchester Cityssa – vain seitsemän liigamaalia. Siksi on todennäköistä, että Barcelona etsii Agüerolle vielä suoremman korvaajan ja kovemman luokan maalintekijän. Sanotaan vaikka Pierre Emerick Aubameyangin kaltaisin goal poacherin.

Toinen kysymys on se, miksi Manchester City luopuu Torresista vain 16 kuuautta sen jälkeen, kun se maksoi hänestä 23 miljoonaa euroa Valencialle?

Tämä on monen syyn summa. Ensimmäinen on se, että Torres haluaa itse siirtyä takaisin kotimaahansa ja Barcelonaan. Hänellä on vielä 3,5 vuotta sopimusta Cityn kanssa jäljellä, joten City olisi voinut halutessaan pitää hänet, mutta City ei kuitenkaan pitänyt Torresia niin maagisena ja korvaamattomana pelaajana, että hänet olisi pakotettu jäämään Etihadille. Ja kun siirtosumma oli riittävän korkea, City sanoi yes.

Torres kyllä väläytti Cityssa potentiaaliaan ja olisi varmasti ollut menestys myös Etihdailla. Harmi vain, että tällä kaudella hänen pelaamistaan sotki lokakuussa Kansojen liigan finaalissa tullut loukkaantuminen.

Sitten on tietenkin tämä salaliittoteoreetikkojen rakastama kysymys: Onko City käyttämässä Torresista saamansa rahat jonkin toisen pelaajan hankkimiseen. Enkä nyt puhu mistään, 55 miljoonan euron pelaajasta, vaan mieluumminkin 150 miljoonan euron pelaajasta tai sellaisesta pelaajasta, jonka palkka ja siirtosumma ovat yhteensä sellaista megaluokkaa, että Citynkin pitää hieman järjestellä asioita.

Ja silloinhan kaikki jäljet viittaisivat Erling Braut Hålandin tai Harry Kanen tai jonkun muun saman tasoisen veivaajaan hankkimiseen. Mutta ei mennä asioiden edelle. Jotain Cityssa juonitaan – joko tammikuuksi tai viimeistään kesäksi.