Barcelonalla on ollut todella vaikea kausi. La Ligan kärki on tasainen, mutta Barcelona lähtee viikonloppuun sellaisten seurojen takaa kuin Rayo Vallecanon ja Osasunan.

Päästettyjä maaleja piste per peli sarjassa. Mestarien Liigassa tuli ensimmäinen voitto vasta tällä viikolla Kiovan Dynamosta. Sunnuntaina pitäisi kaataa Real Madrid todella kuumassa klassikossa keskellä vaikeaa otteluruuhkaa. Nämä kaikki asiat kuulostavat asioilta, jotka tuottavat synkkyyttä Katalonian syksyyn.

El Clásico sunnuntaina – jatkuuko Barcelonan tuska? Kannattaa vilkaista Expektin kertoimia!

Silti Barcelonan syksyssä on ollut yksi pieni valonsäe. Valoa ovat tuoneet monet nuoret Barcelonan kasvatit, jotka ovat pystyneet murtautumaan pelaavaan kokoonpanoon ryminällä. Samoja nuorukaisia on näkynyt jo Espanjan maajoukkueen avauksessakin, kun ennakkoluuloton Luis Enrique on ajanut sisään uusia pelaajia kesän kisoissa ja niiden jälkeen.

Ansu Fati, Gavi ja Pedri ovat pelaajia, joilla on edessään todella valoisa tulevaisuus. Myös Óscar Mingueza ja Frenkie De Jong ovat pelaajia, joilla on todennäköisiä valtava määrä vuosia Barcelonassa vielä edessään. Voisi jopa nähdä, että Barcelona voi rakentaa uutta pelillistä dynastiaa heidän varaansa.

Voi siis kysyä, onko Ronald Koeman rakentamassa sellaista?

Halpa kopio

Barcelona on yksi niistä harvoista seuroista, jonka brändi on rakentunut tietynlaisen pelaamisen identiteetin ja peliarvojen päälle. Nuo peliarvot ovat vuosien saatossa muuttuneet lihaksi ja konkretisoituneet konsepteiksi – asioiksi, jotka jokaisen Barca-valmentajan pitää valmentaa.

Barcelonan edellä mainitut nuoret pelaajatkin elävät ja hengittävät näitä konsepteja. Puhutaanpa sitten pallollisen tukemisesta, pallonhallinnan säilyttämisestä, kolmioista tai taitavasta välialueilla pelaamisesta, puhutaan barcelonalaisen pelifilosofian kulmakivistä.

Kun tänä päivänä katsoo Barcelonan peliä, voi nähdä todella halvan kopion siitä Barcelonasta, jonka me peli-identiteetiltään tunnemme.

On itseasiassa hämmentävää, miten heikosti Ronald Koemanin Barcelona toteuttaa pallonhallintavaihetta. Hämmentävää se on siksi, että joukkueessa on merkittävä määrä pelaajia, joiden koko pelaajana oleminen, pelaajaidentiteetti, rakentuu tiettyjen konseptien varaan. Näitä konsepteja ei näy Barcelonan pelaamisessa – tai jos näkyy, niin ne näkyvät etäisinä, hitaasti toteutettuina ja löyhinä.

Otetaan esimerkiksi pallollisen tukeminen erilaisten tukiliikkeiden avulla. Barcelonan pelaamisessa saattaa tulla tilanteita – ja todella useasti tuleekin – joissa topparilla on pallo, eivätkä Barcelonan pelaajat ole lähimaillakaan antamassa tukea tälle. Vastustajan kärki saattaa lähteä kohti Barcelonan topparia, eikä keskikenttäpelaajien tukiliikkeitä tule. Ei synny niitä barcamaisia seiniä kolmannelle, joissa aggressiivisesti prässäävä vastustaja juoksutetaan väsyneeksi kolmannelle pelaajalle suuntautuvien seinien avulla.

Joskus Frenkie De Jong tekee liikkeen vanhasta muististaan, mutta usein se on ratkaisevan sekunnin myöhässä.

Väärän pelin valmentaja

Ronald Koeman on lähtenyt tielle, jota hänen ei kannattaisi kulkea. Se tie on kaikista vaarallisin tie valmentajalle kulkea. Se on kompromissien ja kopioimisen tie.

Koeman ei ole huono valmentaja. Hänellä on itseasiassa kyky valmentaa tietynlaista jalkapalloa kohtalaisen hyvällä tasolla. Koeman on saanut tuloksia aikaiseksi. Viimeksi se tapahtui Hollannin maajoukkueessa ennen Barcelona-pestiä. Koeman osaa organisoida puolustuspeliä aika hyvin, etenkin kun hänellä on joukkueessaan sopivia pelaajia.

Mutta Koemanin Barcelona ei pelaa, kuten Koemanin joukkueen kannattaisi pelata. Koemanin joukkueen kannattaisi pelata sitä defensiivistä ja vertikaalista jalkapalloa, jota hän osaa ihan kohtalaisesti valmentaa. Sellaisella jalkapallolla hän sai kohtalaisia tuloksia aikoinaan Englannissa aikaiseksi. Sellaisella jalkapallolla hän on saanut myös Hollannin maajoukkueessa positiivisia tuloksia aikaiseksi.

Tämän sijaan Koeman yrittää valmentaa barcelonalaisten konseptien jalkapalloa. Kulttuurillisesti tämä on oikea ratkaisu, mutta tuloksellisesti ei. Tuloksena on ollut hämmentävä soppa, sillä Koemanin kyvyt sellaisen jalkapallon valmentamiseen ovat ohuet, jota Barcelonassa odotetaan ja halutaan nähdä.

Siksi syyttävä sormi osoittaa Barcelonan seurajohtoa ja sitä prosessia ja kulttuuria, joka on johtanut Koemanin palkkaamiseen.

Tämä ei ole hyvä asia myöskään Barcelonan nuorille tähdille. Jos Barcelona aikoo rakentaa tulevina vuosina vahvan dynastian taitavien nuorten pelaajiensa varaan, on heitä pystyttävä jalostamaan vahvan kollektiivisen pelirakenteen kautta. Pedri ja Gavi pystyisivät pelaamaan jo nyt La Ligassa ja Mestarien liigassa todella intensiivistä syöttö- ja prässipeliä. He tarvitsisivat valmentajan, joka osaa tällaista jalkapalloa valmentaa.

Julian Nagelsmannin Bayern München kävi muutama viikko sitten näyttämässä, mitä se voisi tarkoittaa.