MM-kisojen ensimmäistä viikkoa ovat suolanneet muutamat odottamattomat yllätykset, joiden uhreiksi ovat joutuneet suurmaista Argentiina ja Saksa. Monet odottivat pelonsekaisin tuntein myös sitä, missä iskussa suurimpia tähtiään loukkaantumisten vuoksi menettänyt Ranska olisi MM-kisoissa.

Yksi ottelu on vain yksi ottelu niin hyvässä kuin pahassa, mutta Ranskan vaakuttava 4-1-voitto Australiasta kirkasti kummasti odotuksia Ranskanmaalla.

Oliko Ranskan hyvä tulos myös pelillistä ilotulitusta vai oliko Australia vain liian heikko mittari edelleen laatupelaajia vilisevälle Ranskalle? Voisiko ilman maagista Karim Benzemaa, Paul Pogbaa, N’Golo Kantea ja Christopher Nkunkua pelaava Ranskan oikeasti menestyä Qatarissa ja taistella jopa neljän vuoden takaisen maailmanmestaruutensa uusimisesta?

***

Yleisradion MM-kisastudion ehdoton tähti on ollut lähetyksiin kovaa laatua tuova Miika Nuutinen. Hän esitteli MM- kisajoukkueiden pelityylejä jalkapallon maailmankartan avulla ja tässä kartassa Ranska oli aika osuvasti nimetyllä ’’ei kenenkään maalla’’ ylhäisessä yksinäisyydessään.

Olen itsekin analysoinut Ranskaa aiemmin ja todennut samankaltaisia asioita. Ranska eroaa monesta muusta huippujoukkueesta aika löyhältä vaikuttavan taktisen nuotituksensa ansiosta. Ranskan menestys pohjaa pikemmin joukkueen huippuyksilöiden yhteispeliin, jota he ovat saaneet toteuttaa melko vapaasti.

Tätä orkesteria on johtanut pannastaan palannut Benzema, joka voitti ansaitusti tämän vuoden Kultaisen pallon. Benzema on ollut keskeinen pelaaja Ranskan murtautumisvaiheen loistavassa yhden kosketuksen pelaamisessa, joka monesti on ollut täysin pelaajien selkärangasta tulevaa yhteistyötä.

Tämä pihapelimäinen lähestymistapa hyökkäyspelaamiseen on tuonut loisteliaita suorituksia, mutta samalla Ranska on selvästi kärsinyt struktuurin puutteesta, mikä on näkynyt päästettyjen maalien määrässä.

***

Ranskan poissaoloista on puhuttu paljon, mutta todellisuudessa on Ranskan onni, että Pogba ei ole mukana MM-kisoissa. Nyt keskikentällä ovat vahvat kahdensuunnan pelaajat, Adrien Rabiot ja Aurelien Tchouameni, jotka tuovat ryhtiä Ranskan keskiakselille.

Ranskaa vaivannut välinpitämätön ja laiska puolustaminen on saatava MM-areenoilla kitkettyä pois, jos se meinaa edetä pitkälle.

Australia oli toki kevyt suupala avausottelussa ja pelaajien välinen tasoero oli niin suuri, ettei voittajasta ollut epäselvyyttä, vaikka Australia onnistuikin menemään ottelussa johtoon. Australian johtomaali oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, miten herkästi haavoittuva Ranskan puolustus on, jos se ei vaivaudu pelaamaan tilanteita tosissaan.

Benjamin Pavardia on helppo syyttää avausmaalissa ja totta kai tilanteessa ikävästi loukkaantunut Lucas Hernández helpotti Australian urakkaa, mutta puolustuspelaamisen periaatteiden osaaminen automaatiotasolla ei ole helppoa. Ranskan kohdalla voi aidosti kysyä, onko tämä automaatiotason toiminta miten hyvin hallussa?

Omaan silmään näyttää, että ei välttämättä ole, eikä sitä ole myöskään vaadittu pelaajilta. Nytkin Australian maalissa taskussa ollut toiseen aaltoon tullut australialaispelaaja houkutteli Pavardin pois paikaltaan ja Pavardin oma pelaaja oli tyhjän maalin edessä vapaana. Se oli hyvä oppi siitä, miten hyökkäävän joukkueen pelaajien ollessa hyvillä paikoilla syntyy maalipaikkoja, mutta samalla se oli hyvä oppi Ranskalle, kenen kuuluisi kontrolloida pilkun aluetta toisessa aallossa ja mikä tuossa tilanteessa oli Pavardin vastuu?

***

Ranskan hyökkääminen erosi Australiaa vastaan suuresti siitä, miten Ranska on hyökännyt Benzemam pelatessa.  Ranskalla kestikin ensimmäisen puoliajan verran saada uusia askelmerkkejä kohdilleen.

Olivier Giroudin pelaaminen näyttäisi selkeyttäneen Ranskan ylimmän nelikon roolitusta. Kun aiemmin kaikki neljä pelaajaa  saattoivat liikkua melko vapaasti ylhäällä, nyt liikkumisessa oli selkeämpi ennalta sovittu roolitus.

Ranska hyödynsi laidoilla Kylian Mbappén ja Ousmane Dembelen nopeuden kautta saamaansa etua ja pyrki murtautumaan ensisijaisesti laitojen kautta. Antoine Griezmann yritti olla pelattavana kymppialueella, mutta Griezmann haki itseään koko ottelun ajan, eikä ainakaan vielä oikein saanut yhteistyötä toimimaan muiden kanssa.

Giroud pelasi omien vahvuuksien kautta perinteistä target-ysiä ja pyrki löytämään itsensä vapaaksi vastustajan puolustajien väleistä ja olemaan maalin edessä laitojen haastaessa. Giroudin onnistumisesta jäi muistoksi historiaan kaksi maalia.

Rabiot pelasi vahvasti koko kentän alueella. Muutenkin Ranska vaikutti vakaammalta keskikentällä kuin pitkiin aikoihin. Theo Hernández tuli vasemmaksi puolustajaksi loukkaantuneen veljensä tilalle ja toi ison hyökkäysuhan mukanaan. Alaspäin nuorempi Hernandez ei aina hoida velvoitteitaan.

***

Tulevissa otteluissa näemme, kuinka Ranskan peli kehittyy ja ennen kaikkea sen, näemmekö Ranskalta avausottelussa nähtyä organisoidumpaa 4-1-4-1-hyökkäämistä siihen sopivien pelaajatyyppien ansiosta.

Tällainen resepti kuulostaa  hyvältä. Jos Ranskan ylin nelikko löytää pelaamiseensa vielä sopivassa määrin keskinäistä improvisaatiota, voi Ranskasta kuoriutua ikään kuin puolivahingossa paremmin organisoitu joukkue, joka hyökkää monipuolisesti ja on puolustussuuntaan parempi, kuin pitkään aikaan.

Champs-Élyséesillä ei kannata vielä alkaa valmistella samanlaisia yli miljoonan ihmisen kansanjuhlia kuin neljä vuotta sitten, mutta Ranska on osoittanut, että sillä on Benzeman loukkaantumisesta huolimatta sittenkin mahdollisuus menestyä. Aihiota siihen ainakin löytyy.