Brassitähtien hankinta ei ratkaise Manchester Unitedin keskikentän kipeintä ongelmaa
Manchester United on saamassa maaliin kahden brasilialaispelaajan kaupat. Jukka Rönkä arvioi, mistä siirrot kertovat ja mitä ne ratkaisevat.
Manchester United on sopinut Andrey Santosin 50 miljoonan punnan ja Édersonin 35 miljoonan punnan siirroista, mutta Unitedin kannattajat vaikuttavat olevan pettyneitä. Jukka, miksi?
Siirroista ja siirtospekulaatioista on tullut entistä keskeisempi osa jalkapalloviihdettä. Kannattajien silmissä juoni menee siten, että siirron seksikkyyden määrittelee ensisijaisesti siirtosumman suuruus, ei pelaajan taidot.
Tämä selittää osan Manchester Unitedin kannattajien pettymyksestä. Unitedin tiedettiin neuvotelleen Mateus Fernandesin ja Sandro Tonalin kaltaisista huippukalliista pelaajista, joiden molempien siirtosumma nousi yli 85 miljoonan punnan. Nyt sitten Unitediin on tulossa kaksi puolet halvempaa pelaajaa, joten kannattajilla on ymmärrettävästi pettynyt maku suussa.
Kaiken lisäksi Tonali ja Fernandes siirtyivät Tottenhamiin. Vaikka Tottenham on toki iso seura, kannattajien silmissä on ennenkuulumatonta, että Tottenham voittaa kilpajuoksun samoista pelaajista ja maksaa heistä suurempia siirtosummia kuin Manchester United.
Lisäksi United on oman maineensa uhri. Se on maksanut viime vuosina jättiläismäisiä siirtosummia Antonyn, Jadon Sanchon, Rasmus Højlundin, Casemiron, Benjamin Šeškon ja Mason Mountin kaltaisista pelaajista – ja maksanut heille vielä kovia palkkoja. Esimerkiksi Casemirolle maksettiin 350 000 punnan viikkopalkkaa, joka oli päättyneellä kaudella Valioliigan toiseksi suurin palkka Erling Haalandin jälkeen.
On selvää, että tällaisten siirtojen jälkeen selvästi halvemmat pelaajat, joista toinen tulee vielä suunnilleen Chelsean penkiltä, ei herätä kannattajisa kovin suuria intohimon purkauksia.
Eikö Manchester Unitedilla ole vara tavoitella kalliimpia pelaajia vai eivätkö he halua maksaa enempää pelaajista?
Nyt täytyy malttaa odottaa siirtoikkunan loppuun saakka, kuinka paljon Manchester United käyttää tänä kesänä rahaa ja millaisiin pelaajiin.
Vaikka esimerkiksi Aurélien Tchouaménin siirto Real Madrista on ilmeisesti vastatuulessa, United on ollut kuitenkin aidosti kiinnostunut hänestä. Jos ranskalaisen siirto toteutuisi, hinta liikkuisi varmasti lähempänä 100 miljoonaa puntaa ellei jopa ylikin, ja viikkopalkka olisi jossain 250 000–300 000 punnan maastossa.
Se mikä Manchester Unitedin strategiassa on kuitenkin selvästi muuttunut, on, etteivät he maksa enää hulluja siirtosummia sokeasti. Nyt he ovat päättäneet, ketä tavoitellaan ja missä taloudellisissa raameissa, ja jos siirtosummat ja palkkavaatimukset ylittävät nämä raamit, silloin neuvottelupöydästä noustaan ja kiitetään kohteliaasti.
Näin kävi esimerkiksi Tonalin ja Fernandesin tapauksessa.
Saako Manchester United laatua, jos ja kun se saa Santosin ja Édersonin kaupat maaliin?
Molemmat pelaajat ovat laatupelaajia, mutta kumpaankin liittyy omat kysymysmerkkinsä.
Éderson on jo 27-vuotias ja vaikka hän olikin Atalantan kantavia voimia, häntä ei ole kuitenkaan punnittu vielä suurimmilla areenoilla. Brasilian MM-joukkueeseenkin hän pääsi vasta takaoven kautta, kun hänet nimettiin loukkaantuneen Wesleyn tilalle.
Santos on vielä astetta raakileempi pelaaja, vaikka hänkin on debytoinut jo Brasilian maajoukkueessa.
Santos siirtyi Chelsean hullunmyllyyn tammikuussa 2023, mutta joutui hakemaan päättyneeseen kauteen saakka vauhtia lainapesteillä. Santosille ei avautunut vieläkään pysyvää paikkaa avauksessa, sillä hän pelasi vain 13 Valioliigan ottelua avauksessa ja tuli 14 ottelussa vaihdosta kentälle.
Kummallakin on kiistatta potentiaalia, etenkin Santosilla. Molemmat ovat myös siinä mielessä monipuolisia, että he voivat pelata useammassa roolissa keskikentällä. Kysymys on nyt siitä, miten Michael Carrick rakentaa Manchester Unitedin keskikentän ja miten hän sen roolittaa.
Manchester United tarvitsee selkeästi Casemirolle korvaajan ja sille paikalle Éderson ja Santos molemmat istuvat – olettaen, että molempien siirto toteutuu. Mutta mitä tapahtuisi, jos Manchester United hankkisikin vielä Tchouaménin tasoisen pelaajan?
Unitedilla on kalustossaan jo Kobbie Mainoo, joten kilpailu keskikentän pohjapaikoista ja ennen kaikkea rooleista olisi kova.
United pelaa tulevalla kaudella jälleen Mestarien liigaa, joten se pelaa käytännössä kolmen ottelun viikkovauhdilla. Siinä myllyssä tarvitaan Carrickin pelimallissa neljä puolustavaa keskikenttäpelaajaa, mutta kysymys kuuluu, mikä pelaajien keskinäinen hierarkia olisi ja ketkä kaksi heistä saisivat eniten peliaikaa?
En tyrmää Santosin ja Édersonin hankintoja, mutta jos Unitedin vaihtoehdot tulevalla kaudella puolustaviksi keskikenttäpelaajaksi olisivat Mainoo, Éderson, Santos ja polvivamman vuoksi jopa koko ensi kauden missaava Manuel Ugarte, tilanne olisi riskialtis. Manchester Unitedin keskikentän kipein ongelma on ratkaista puolustavien keskikenttäpelaajien rooli ja sitä nämä hankinnat eivät vielä ratkaise.
Siksi on todennäköistä, että Manchester United etsii vielä yhtä Tchouaménin tasoista keskikenttäpelaajaa ja jos he sellaisen saavat hankittua, Manchester Unitedin kannattajat saavat himoitsemansa seksikkään jättikaupan ja mikä vielä tärkeämpää: Manchester United elintärkeän pelaajan keskikentän pohjalle.
