Mestarien liigan viime kauden päätteeksi voittanut ja Mestarien liigan sijoitukselle itsensä loppukaudella puristanut Chelsea lähtee alkavaan kauteen yhtenä mestarisuosikeista.

Suosikkiasemaan on monta perustelua. Yksi on päävalmentaja Thomas Tuchel, joka on tehnyt lyhyen pestinsä alusta lähtien upeaa työtä. Tuchel on nostanut Chelsean pelaamisen intensiteettiä ja tehnyt siitä yhtenäistä ja tehokasta.

Valioliiga alkaa viikonloppuna. Katso Expektin avauskierroksen kertoimet tästä!

Toinen syy on pelaajamateriaali. Vaikka Hakim Ziyech näyttikin loukkaavan olkapäätään pahasti Super Cupin finaalissa, on joukkueella palasia todella hyvään hyökkäyspeliin. Kai Havertz on puhkeamassa kukkaan Tuchelin alaisuudessa, ja häntä säestävät Timo Werner sekä monet muut taitavat nuoret englantilaiset, kuten Mason Mount.

Ja kun tähän lisätään Romelu Lukaku, Chelsealla on riveissään todella monipuolisesti erilaisia top-luokan hyökkäyspään pelaajia ja ominaisuuksia.

Ei suuria muutoksia

Tuchel ei ole kesän ja Super Cupin perusteella muuttanut Chelsean pelaamisessa hirveästi asioita. Se, mitä hän on tehnyt, on terävöittäminen ja jalostaminen.

Chelsea on Tuchelin alaisuudessa todella intensiivinen joukkue. Sen intensiteetti perustuu saumattomaan yhteistyöhön kaikissa neljässä eri pelin vaiheessa. Chelsean otteluita katsoessa kannattaa seurata, millaisella intensiteetillä joukkueen jokainen jäsen toimii Chelsean menetettyä pallon. Tuchelin joukkueessa yksikään pelaaja ei ole silloin hölkkävaihteella, vaan palloa kohti mennään valtavalla intensiteetillä.

Chelsean pelaamisessa on muutenkin mielenkiintoisia nyansseja.

Esimerkiksi puolustaessa Chelsean puolustusmuoto on useimmiten ollut Tuchelin aikana 5-2-3. Kolme ylintä pelaajaa muodostavat tiiviin kolmikon, joka estää vastustajan etenemisen kentän keskikaistaa pitkin. Keskikenttäpelaajien voidaan usein nähdä antavan laitatukea vastustajan laitaetenemisiä puolustaessa. Näin Chelsean yläkolmikko saattaa jäädä pallon yläpuolelle antamaan takaprässejä tai paineistamaan kierrätystä.

Tällainen strategia, jossa puolustetaan maksimaalisella positiivisen tilanteenvaihdon uhalla, on Euroopan suurissa sarjoissa muutenkin lisääntyvä trendi. Tämä perustuu siihen, että useimmat joukkueet hyökkäävät niin sanotussa 4-6-kenttätasapainossa, jossa joukkueet jättävät neljä pelaajaa puolustusvalmiuteen kuuden pelaajan yrittäessä murtaa vastustajan viimeistä linjaa. Siten Chelsean kaltaiset suosikkijoukkueet puolustavat alimmalla seitsemällä pelaajalla 5-2-muodossa. Seitsemän pelaajan oletetaan riittävän vastustajan kuuden ylimmän pelaajan puolustamiseen. Näin kolme ylintä pelaajaa voi antaa takaprässejä ja maksimoida valmiuttaan hyökätä riiston jälkeen vastustajan neljää alinta pelaajaa vastaan.

Yksi mielenkiintoinen asia on myös Chelsean kolmen ylimmän pelaajan toisiaan täydentävä liikkuminen. Se on varmasti yksi Euroopan tarkimmin automaation tasolle viritetyistä joukkueista. Otetaan esimerkki. Kun painollinen kymppi tekee taskutuen ja ”fiksaa” vastustajan topparin irtoamaan linjasta, singahtaa kärki automaattisesti syntyneeseen tilaan vastaliikkeen periaattein.

Tähän kun lisätään todella aktiiviset wing-backit, on Chelsean viiden kaistan etenemistä todella vaikea puolustaa.

Lukaku tuo tehoja

Romelu Lukaku on Chelsean kannalta todella merkittävä hankinta, mutta hänen tuloonsa liittyy myös vaatimuksia prosessille.

24 maalia viime kauden Serie A:ssa takonut belgialaisjätti tuo ennen kaikkea tehoa. Hän on kehittynyt Italian aikoina valtavasti boksipelaamisessaan. Hän lukitsee puolustajia selkänsä taakse, saa laukaukset lähtemään todella räjähtävästi ja on vaarallinen viimeistelijä, kun pallo on ilmassa.

Lukaku ei kuitenkaan tuo pelkästään maaleja. Hän on pelaajatyyppi, joka voi target-pelaajana sitoa vastustajan topparin itseensä ja tehdä näin tilaa ympärilleen. Tästä tilasta Kai Havertz, Mason Mount ja nopea Timo Werner varmasti nauttivat.

Lukakun takia yllä mainittu esimerkki kolmen ylimmän pelaajan mekanismeista voi siksi muuttua. Tässä onkin Tuchelin seuraavien viikkojen isoimmat työtehtävät. Voi olla, että Tuchel viilaa kolmen ylimmän pelaajan toimintaa enemmänkin siihen suuntaa, että kärkipelaaja pelaa staattisemmin kuin viime kaudella. Tai sitten Lukakun tehtävänä kärkipelaajana on sitoa ja toimia kohteena, jolloin kaksi muuta pelaajaa yläkolmikosta täydentävät tätä staattista toimintaa.

Ei olisi ihme, mikäli Chelsealla kestää muutama viikko saada kolmen ylimmän pelaajan toiminta automaation tasolle.

Valmis – ja ei valmis

Super Cupin finaali kertoi, että Chelsea on tavallaan valmis kauden alkuun, mutta tavallaan se ei ole.

Tuchelin intensiivinen pelitapa on fyysisesti vaativa. Toinen jakso Belfastissa näytti, ettei Chelsea ole vielä valmis säilyttämään intensiteettiään täyttä 90 minuuttia. Ja nyt joillain avainpelaajilla on lauantain Crystal Palacessa ottelussa alla 120 minuutin rutistus! Kauden ensimmäiset viikot ovat juuri tästä näkökulmasta Tuchelille ja Chelsealle erittäin haastavia.

Myös Lukakun sopeutuminen ja kolmen ylimmän pelaajan automaattinen pelaaminen vie muutamia viikkoja.

Toisaalta, kun Chelseaa katsoi Super Cupin finaalissa, näytti välillä siltä, ettei se olisi ollut lomalla laisinkaan. Miten viiden puolustajan linja liukui sivuttain, miten yläkolmikossa annettiin tukea prässin aikana tai miten rakentelussa löydettiin tuttuja etenemisväyliä.

Chelsean pelaaminen on tällä hetkellä Community Shieldin ja Super Cupin perusteella jopa Manchester Citya edellä. Se on se taso, jolta Chelsea lähtee uuteen kauteen.