Chelsean saudisiirroissa ei ole kysymys porsaanreiästä, vaan kokonaisesta sikalasta
Chelsea myy pelaajia Saudi-Arabian Pro-liigaan liukuhihnalta. Jukka Röngän mukaan siirrot ja niiden taustat olisi välttämätöntä tutkia.
Chelsea on sopinut jo neljän pelaajan myymisestä Saudia-Arabian Pro-liigan seuroille. N’Golo Kante siirtyy Al-Ittihadiin, Kalidou Koulibaly Al-Hilaliin, Hakim Zieych Al-Nasrriin ja Édouard Mendy Al-Ahliin. Myös Romelu Lukaku, Pierre Emerick Aubameyng ja Callum Hudson-Odoi ovat saudiseurojen kiikarissa. Jukka, monet ovat näkevinään näissä siirroissa hämärää. Oletko samaa mieltä?
Länsimaisen oikeuskäytännön yksi perusperiaatteista on, että ihminen tai tässä tapauksessa jalkapalloseura on syytön, kunnes toisin todistetaan. Siksi Chelseaa on turha tuomita ennen kuin jotain muuta on todistettu.
Oleellinen kysymys kuuluukin, kannattaako näitä siirtoja tutkia ja niiden taustat selvittää?
Tähän kysymykseen ei voi vastata muuten kuin sanomalla, että ei vain kannata, nämä siirrot pitää tutkia juurta jaksaen, kuten myös monet jalkapalloseurat ovat kulisseissa vaatineet.
Käyköön hyvänä kannustimena tapaus Manchester City ja tapa, miten he ovat toimineet siirryttyään Abu Dhabin kuningashuoneen omistuspiiriin.
Kun Cityn rahankäyttöä yritettiin ensimmäisen kerran kahlita, he tekivät Etihadin kanssa täysin poskettoman, 400 miljoonan punnan sponsorisopimuksen, joka oli moninkertainen verrattuna minkään muun jalkapalloseuran sponsorisopimukseen.
Ja kun sitä porsaanreikää alettiin tukkia, City otti käyttöönsä lisää aseita. UEFA:n ja Valioliigan tutkimusten mukaan City alkoi väärentää kirjanpitoaan ja syöttää jalkapalloviranomaisille valheellisia tietoja talousluvuistaan. UEFA:n määräämän kahden vuoden europannan Cityn juristit saivat kumottua, mutta nyt heitä odottaa 115 eri syytekohtaa Valioliigan tutkittua Cityn aiempien vuosien rahankäyttöä.
City ei ole Chelsea tai toinen suurennuslasin oleva seura, Wolverhampton, eikä Abu Dhabi ole Saudi-Arabia, mutta olisi naiivia luottaa sokeasti siihen, että kaikki tehdään nyt pilkulleen pykälien mukaan.
Enkä osoita nyt sormella vain yhtä tai kahta ilmansuuntaan. Maailman huippujalkapallo ja huippu-urheilu laajemminkin on ollut vuosikymmeniä sisältäpäin läpimätä. Mukaan on pesiytynyt erilaista rikollisuutta ja jopa rikollisjärjestöjä, on lahjontaa ja on ollut kaikenlaista hämärää suhmurointia aina lajin korkeinta ja juhlituinta huippua myöten, kun Sepp Blatterin, Michel Platinin tai Manchester Cityn tapaukset osoittavat.
Pidätkö miten todennäköisenä, että näihin Chelsean siirtoihin liittyy jotain epäselvyyksiä?
Kuten sanoin, nämä siirrot, niiden taustat ja kaikki rahaliikenne pitää ilman muuta tutkia, ja nämä tutkimukset näyttävät sitten, onko näissä siirroissa mitään epäselvyyksiä tai suhmurointia – ja ketkä niihin ovat tai eivät ole syyllistyneet.
Ongelmana on vain se, että taloudellisen reilun pelin säännöstö ei koske saudiarabialaisia seuroja. Ne voivat siis käyttää satumaista varallisuuttaan täysin vapaasti pelaajille maksettaviin palkkoihin ja siirtosummiin, eikä kukaan hauku perään – ainakaan vielä.
Siksi ensisijainen tutkimuksen kohde ei olekaan saudiseurojen rahankäyttö, vaan se, kytkeytyykö siirtoihin samanlaisia koukeroita kuin Manchester Cityn ja Etihadin alkuperäiseen jättisopimukseen.
En puhu nyt nimeltä mainiten Chelseasta tai Wolvesista, mutta yleisellä tasolla kuvio voisi esimerkiksi mennä siten, että seura A, jolla on suuria vaikeuksia pitää omaa kulutustaan UEFA:n tai oman maan sarjan taloudellisen reilun pelin säännösten raameissa, rahoittaa yhden tai useamman mutkan kautta itse näitä saudiseurojen pelaajaostoja. Eli A maksaisi B:lle, jotta B ostaisi pelaajan tai pelaajia A:lta.
Miten esimerkiksi Chelsea hyötyisi muka tällaisesta kuviosta?
Siis tällaisesta täysin hypoteettisesta kuviosta…..
Yksinkertaisesti siten, että jos Chelsea ei voi käyttää esimerkiksi 50 miljoonaa puntaa uuden pelaajan ostoon ja hänen palkkaansa, se ohjaa jonkun kiertoreitin kautta x-määrän rahaa jollekin saudiseuralle, jotta se ostaisi jonkun pelaajan Chelseasta.
Summan ei tokikaan tarvitse olla 50 miljoonaa puntaa, koska siirtosumman voi jakaa sopimuksen pituuden mukaan. Jos tämä Chelsean 50 miljoonan punnan ostos tekisi esimerkiksi viiden vuoden sopimuksen, hänen siirtosummansa rasittaisi Chelsean taloudellisen reilun pelin limiittiä vain 10 miljoonaa puntaa vuodessa.
Väitätkö, että Chelsea toimii näin?
En väitä. Totean vain, että näiden saudiseurojen siirrot on välttämätöntä tutkia, kuten myös monet jalkapalloseurat ovat vaatineet. Ymmärrän hyvin niiden veellä alkavan harmituksen, koska kysymyksessä ei ole porsaanreikä, vaan kokonainen sikala, josta erilaisia luonnolle haitallisia ravinteita valuu jo ennestään saastuneeseen jalkapallomereen.