Suomi oli lähellä jättiläismäistä sensaatiota jääkiekon MM-kisojen puolivälieräottelussa Ruotsia vastaan Ostravassa torstaina.

Heikosti kisat pelanneelle Leijona-ryhmälle ei annettu ennen ottelua juurikaan mahdollisuuksia voitosta voittoon kulkenutta Ruotsia vastaan. Leijonat tylsytti kuitenkin Ruotsin nimikuulun hyökkäyskaluston ja pakotti ottelun jatkoerään.

Jatkoerässä Konsta Helenius sai koukkaamisesta kyseenalaisen jäähyvin, jonka aikana Joel Eriksson Ek pääsi iskemään kiekon Suomen maaliin – ja Ruotsin välieriin.

Olli Jokinen piti MTV:n studiossa Heleniuksen jäähyä käsittämätöntä.

”En näe millään, että tuo olisi ollut jäähy. Hän kyllä nosti mailaa, mutta ei koukannut. Tämä oli tyly loppu Suomen kisoille”, Jokinen manasi.

Ruotsi oli lähellä voittoa jo varsinaisella peliajalla, kun Rasmus Dahlin kiersi viisi minuuttia ennen kolmannen erän loppua helpohkosti Iiro Pakarisen ja laukoi kiekon Suomeen maaliin.

Suomi ei kuitenkaan taittunut. Se vyörytti pelin väkisin Ruotsin päätyyn ja otti ajassa 58.18 Emil Larmin pois maalilta. Kun ottelua oli jäljellä 58 sekuntia, Suomi sai ansaitsemansa tasoituksen. Valtteri Puustinen löysi maalin edestä Hannes Björnisen, joka nosti kiekon Ruotsin maalin kattoon. Puustisen lisäksi myös Mikko Lehtonen sai maaliin syöttöpisteen.

Kevään 2019 reseptiikka

Suomen sensaatiomaisen esityksen perusteena oli kaksi kivijalkaa.

Harri Säterin paikalle maalille nostettu Emil Larmi pelasi loisto-ottelun. Hän torjui ottelussa 33 kertaa ja otti kuumassa myllytyksessä muutaman haamukopin.

Leijonien loistopelin tärkein perusta oli kuitenkin taktinen. Päävalmentaja Jukka Jalonen on saanut kisojen aikana arvostelua osakseen etenkin kärttyisistä kommenteistaan median edessä.

Kärttyinen mies turvautui MM-kisojen kriittisimmällä hetkellä kevään 2019 maailmanmestaruuskeväältä tuttuun reseptiin, jossa Suomi sulki uhrautuvalla pelaamisellaan oman puolustusalueen keskustan ja ohjasi ruotsalaisten laukaukset laidoille ja siniviivalle, josta maalien tekeminen on epätodennäköisempää kuin avainsektorilta.

Itse ottelu oli väritykseltään sinikeltainen. Ruotsi aloitti ottelun pyörremyrskyn lailla ja luisteli avaussekunneista lähtien ensimmäisessä erässä Leijonilta jalat alta. Suomi yritti lähinnä vain roikkua mukana ruotsalaisten vauhdissa.

Suomen harvat hyökkäykset tulivat yksittäisitä vastaiskuista, mutta niistäkin puuttui vaarallisuus – yhtä Rasmus Rissasen laukausta lukuun ottamatta.

Rissasen laukoma kiekko ohitti jo Ruotsin maalivahdin Filip Gustavsonin, mutta Leijonien harmiksi kiekko lipui muutaman sentin ohi Ruotsin maalin.

Ruotsillakin oli oma huippupaikkansa, kun Eriksson Ekin veto kilahti Juuso Riikolan istuessa käähyllä Suomen ylärimaan.

Ruotsin hallintaa kuvasi hyvin se, että Tre Kronor voitti erän laukaukset 13-5.

Toisessa erässä Suomi pääsi vahvemmin peliin mukaan ja varsinkin erän loppua kohti Leijonat sai painettua pelin Ruotsin päätyyn. Ruotsin ahdinkoa kuvasi hyvin se, että se joutui erän lopulla lyömään kolme pitkää kiekkoa peräkkäin.

Ruotsi voitti erän laukaukset 11-3. Sen vaarallisin paikka aukeni Andre Burakovskylle, joka pääsi nostamaan kiekon maalin edestä yläkulmaan, mutta Larmin hanska välähti Ostravan illassa maagisesti.

Kolmas erä oli Suomelta ottelun paras eräs ja erän hallinta kallistui Leijonille, mitä kuvasi se, että Leijonat voitti laukaukset 11-8. Suomella oli kolmannessa erässä muutama kohtuullinen maalipaikka, mutta varsinainen draama alkoi vasta viimeisten viiden minuutin aikana – ja jatkoerässä.