Määräaika Chelsean ostotarjousten tekemiseen umpeutui perjantaina kello 23.00 Suomen aikaa. Jukka, joko tiedetään, kuka on seuran uusi omistaja?

Sitä ei tiedetä vielä. Itse asiassa takarajakin oli joustava eli tarkka tarjousten määrä selviää vasta viikonlopun aikana. Perjantaiseen takarajaehtoon riitti, että jätti ilmoituksen, että tarjous on tulossa – mutta tällaisen tarjouksen voi olla vielä myös jättämättä. Tarjouksia on joka tapauksessa merkittävä määrä. Tiedusteluja on tehnyt kolmisenkymmentä eri tahoa, mutta arvio on, että todellisia tarjouksia olisi lopulta 10-15.

Asia etenee joka tapauksessa nyt niin, että tarjousten tehneistä tahoista tehdään muutaman kärkiehdokkaan lista ja näistä ehdokkaista aletaan seuloa lopullinen ostaja. Tavoitteena on, että tämä lyhyt lista valmistuu viikon sisällä ja kauppa saadaan paketoitua sen jälkeen viikossa tai kahdessa. Nämä ovat siis tavoiteaikatauluja.

Kaikki osapuolet myöntävät, että aikataulu on kireä, mutta seurat ovat ennenkin vaihtaneet omistajaa nopeasti. Valioliigan ennätys on kymmenen päivää. Kaiken lisäksi kaikki ymmärtävät nyt, että aikaa ei kannata uhrata turhaa byrokratiaan. Britannian hallitus on valmis päättämään asian nopeasti, samoin Valioliigan muut seurat. Myös Roman Abramovitšilla on sama intressi.

Eli voidaanko jo sanoa, että Chelsea pelastuu?

Se on ollut maalatuista uhkakuvista huolimatta selvää koko ajan. Paljon relevantimpi kysymys on, millainen uusi omistaja on. En puhu nyt niinkään siitä, millaisia tähtitieteellisiä summia omistajaehdokkaiden takana olevilla tahoilla on, vaan mitä osaamista heillä on. Niitä tahoja kyllä löytyy,  jotka osaavat liiketaloudellisesti organisoida ja pyörittää Chelseaa, mutta kriittisin kysymys on, millaista osaamista heillä löytyy jalkapalloseuran pyörittämisestä.

Näkyvimmin tähän mennessä esillä ollut potentiaalinen ostaja, Chelsean elinikäinen kannattaja, miljardööri Nick Candy, sanoi, ettei Chelsea halua päätyä uudeksi Manchester Unitediksi, jossa seuralla on yksi rikas omistajaperhe, mutta menestys kentällä ei ole toivottua.

Uskoisin, että tämän lauseen osaa sanoa aika moni muukin ostajaehdokas, mutta on eri asia puhua kuin muuttaa puheet teoiksi. Omistajanvaihdos on aina riski, niin myös tässä tapauksessa. Se, miten Chelsealle käy tulevaisuudessa, selviää vasta tulevaisuudessa, ei nyt eikä ensi viikolla.

Millaisia nämä Chelsean potentiaaliset ostajat ovat?

Nythän kaikki tarjoukset eivät ole tulleet vielä julkisiksi, mutta se on selvää, että nyt puhutaan joka tapauksessa vakavasti otettavista tahoista taloudellisessa mielessä. Kuten jo sanoin, urheilullisen puolen osaaminen selviää vasta ajan myötä.

Hyvä esimerkki näistä ostajatahoista on juuri tuo Nick Candyn liittoutuma, jossa on mukana myös eteläkorealaista rahaa. Candyn mukaan he ovat tehneet Chelseasta 2,4 miljardin tarjouksen. Uskon, että rahallisesti se täyttää kyllä kaikki ehdot, ja pitäisinkin Candyn ryhmittymää tällä hetkellä jopa kisan ykköshevosena.

Myös Chicago Cubsin baseballjoukkueen suurin omistaja, Rickettsin perhe, on tehnyt yhdessä useampien sijoittajatahojen kanssa tarjouksen, joka myös on varmasti loppusuoran ehdokkaita.

Sitten on mielenkiintoinen ryhmä, jota vetää Liverpoolin entinen puheenjohtaja Sir Martin Broughton ja ryhmittymään kuuluu muun muassa Lord Sebastian Coe. Sveitsiläismiljardööri Hansjörg Wyss on liittolaisineen myös mukana kisassa, kuten myös Philadelphia 76ersin omistaja Josh Harris ja New York Jetsin omistaja Woody Johnson. Lisäksi odotetaan, että Saudi Arabiasta tulisi ainakin yksi tarjous.

Nick Candy on Chelsean elinikäinen fani. Kuinka tärkeää on, että omistaja ymmärtää seuran perinteet ja kulttuurilliset arvot?

Se on ylimainostettu asia. Paljon tärkeämpää on, että seuran omistajat ymmärtävät, että seuralla on perinteet ja kulttuurilliset ja tiettyyn identiteettiin liittyvät arvot, mutta se, että on kannattanut Chelseaa syntymästä lähtien, ei takaa vielä sitä, että osaisi pyörittää yhtä maailman suurimmista jalkapalloseuroista menestyksellisesti.

Tottenham on tästä hyvä esimerkki. Spursin kaikki omistajat viimeiset tuhat vuotta ovat olleet ikispursilaisia ja osa vielä superrikkaita, mutta missä menestys? Vastaavasti Manchester City ja Liverpool ovat seuroja, joiden omistajilla ei ole ollut käytännössä mitään suhdetta seuroihin.

Eli palataan tuttuun asiaan: Tärkeintä ei ole sydämen väri, eivätkä suuret sanat, vaan teot. Se päivittäinen prosessi, jolla seuraa johdetaan ja organisoidaan.