Dallas Stars ja Colorado Avalanche kohtasivat NHL:n pudotuspelien toisen kierroksen seitsemännessä ja ratkaisevassa pelissä. Toinen joukkueista – Dallas – sattui voittamaan pelin 5-4.

Molempien joukkueiden pelillinen lähestyminen ratkaisupeliin oli kerrassaan erikoinen. Ja se lähestymistapa kertoo siitä, ettei NHL:ssä ymmärretä invaasiopelin logiikkaa.

Käytännössä peli hävisi molempien, etenkin Dallasin, näpeistä heti ensiminuuteista alkaen epämääräiseen flipperiin. Oli tunnetta, oli vauhtia, oli menoa, oli meininkiä. Aivan varmasti. Syöttöketjujen pituus korkeimmillaan kaksi syöttöä. Irtokiekkotilanteiden määrä valtava. Viisikoiden repaleisuus huomattava. Joku katsojakin ehkä viihtyi tämän epä-älyllisen näytelmän äärellä. Ainakin sitä kovasti hehkutettiin.

Mutta kun puhutaan voittavasta jääkiekosta, meno ja meininki ovat toissijaisia asioita. Se, tykkääkö katsoja pelistä, on toissijaista. Jos katsoja ei ymmärrä voittavan jääkiekon logiikkaa, se on hänen ymmärtämättömyyttään.

Dallas ja Colorado alentuivat ymmärtämättömien katsojien tasolle eivätkä pelanneet voittavan jääkiekon logiikalla.

Sen, että tapahtuu kontrolloimattomasti koko ajan molemmissa päissä, ei pitäisi lähtökohtaisesti olla yhdenkään voittoa tavoittelevan valmentajan lähtökohta jääkiekkopeliin. Kontrolloimattomuus, se että ei ole kontrollia, tarkoittaa, ettei tiedetä, mitä tulee tapahtumaan. On heikko lähtökohta, jos valmennuksen suunnitelma perustuu siihen. Todella heikko.

Jääkiekkopelissä toki tulevien tapahtumien ennustaminen on vaikeaa, mutta tietyiltä osin siihen voi vaikuttaa.

A legend is born@ChoctawCasinos | #GoStars pic.twitter.com/YL1lpgmF5p

— X – Dallas Stars (@DallasStars) September 4, 2020

Dallas voitti Coloradon seitsemännen ottelun jatkoajalla 5-4. Ottelun sankari oli Joel Kiviranta, joka iski ottelussa kolme maalia – myös ottelusarjan ratkaisseen Dallasin viiden maalin.

Kaksi pölvästiä

Syy, miksi jääkiekossa, ja ylipäätään invaasiopeleissä, kannattaa joukkueen organisoida peliään, on se, että pelin organisoinnin myötä joukkue voi saada kontrollia peliinsä. Sillä tavoin joukkue voi yrittää määritellä pelin kulkua, laskea sattuman roolia ja kääntää todennäköisyyksiä itselleen.

Dallas eikä Colorado kumpikaan luottanut tähän ajatukseen. Peliä vaan sohittiin.

Käytännössä se näkyi siten, että kummankin joukkueen pelaajat tekivät kaukalossa valtavan määrän harkitsemattomia pelitekoja, erityisesti kiekollisia. Sellaisia, joilla ei ollut kollektiivin näkökulmasta oikeastaan mitään ajatusta. Kiekkoa siirrettiin, kiekkoa kuskattiin, kiekkoa kiskottiin samaa kaistaa ylös.

Se ei tuottanut joukkueille mitään. Toisaalta kumpikaan joukkue ei siitä merkittävästi edes kärsinyt, koska vastassa oli toinen pölvästi.

Joukkueilla oli kaukalossa kullakin viisi yksilöä kerrallaan tekemässä, mitä sattuu. Tuli valtavasti sellaisia pelitekoja, joilla ei ollut mitään päämäärää eikä pelikuria. Tuli flipperiä, josta selvisi milloin kukakin. Tuli kontrolloimattomia kiekonmenetyksiä. Heikkoa kenttätasapainoa ja niin edelleen.

Ero siihen, miten jääkiekkojoukkueet keskimäärin pelaavat ratkaisupeleissä esimerkiksi jääkiekon MM-kisoissa tai kotimaisessa Liigassa, on merkittävä. Niissä joukkueilla on selvä suunnitelma, miten pyritään erilaisin pelin organisoinnin keinoin ottamaan pelistä kontrollia. Tämä synnyttää jokaisen pelaajan pelaamiseen tietyn pelikurin vaatimuksen. Pelaajan on ymmärrettävä pelitekojensa vaikutus koko kollektiivin toimintaan. Niin kyseisen vaihdon aikana kuin laajemmin pelin virtaukseen.

Oman joukkueen suunnitelman päälle ei voi talloa.

Perustaso NHL:ssä tällaisissa peleissä, siis kun ratkotaan jatkopaikkoja, tulisi olla se, millä pelikurilla Jukka Jalosen Leijonat pelasi MM-välierässä 2019 Venäjää vastaan. Ja jopa millä pelikurilla vastaavasti Venäjä tuossa pelissä pelasi.

Tai, miten Jussi Ahokkaan Nuoret Leijonat kaatoi Kanadan MM-puolivälierässä vuodenvaihteessa 2018-2019.

NHL:ssä pelaajat pelaavat keskimäärin löysässä pelikurissa, jossa pelaajilta ei vaadita harkittuja pelitekoja kollektiivin ja pelin kontrolloinnin näkökulmasta. Pelaajat voivat tehdä paljon asioita, mutta päätyvät usein tekemään hölmöjä asioita. Heillä ei ole pelitavallista selkänojaa, miten ja mitä asioita pitäisi tehdä. Heiltä ei ole kielletty riittävästi asioiden tekemistä. Sitten jokainen pelaaja, jokainen ketju pelaa omaa peliään. Nämä ovat valmennuksellisia asioita. Pelin valmennuksen.

NHL:ssä loistavat sellaiset pelaajat, jotka selviytyvät kaaoksesta, ei sellaiset, jotka osaavat toimia osana kollektiivia.

Pelin valmennuksen taso NHL:ssä on yhä heikko. NHL:ää seuraa iso joukko suomalaisia. On sääli, että kuva, jota NHL jääkiekosta ja invaasiopeleistä suomalaisille rakentaa, on näin heikko ja epä-älyllinen.

 

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e – ja saat jo syyskuun Elmon postilaatikkoosi.

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!

 

Uusimmassa Elmossa mm.:

+ Jokereiden toiminnan todellinen logiikka

+ Veikkaus salasi pesäpallon ensimmäisen sopupeliskandaalin

+ Ketkä ovat oikeasti hölmöjä Valko-Venäjä kommenteissa?

+ Urheilukaupunki Kuopio

+ Jesperi Kotkaniemen ihme

+ Mikä mättää Mika Lehkosuolla?

+ Henri Aalto kertoo baletin rakastamisen vaikeudesta

Ja paljon, paljon muuta!