Palloliiton liigalisenssikomitea myönsi liigalisenssin ensi kaudeksi 12 seuralle mukaan lukien EIF:lle ja Gnistanille, joille tosin asetettiin vielä olosuhteisiin liittyviä ehtoja. Jukka, miten kommentoit?

Päätös oli odotettu ja urheilullisesti tervetullut. Hongan luopuminen kauden jälkeen Veikkausliiga-paikastaan oli toki äärimmäisen valitettava asia, mutta Gnistan oli jonossa urheilullisin perustein seuraavana ja on hienoa, että Gnistan sai nyt paikan, joka sille ikävän Honka-episodin jälkeen kuului.

Nyt seurojen on pidettävä huolta, että lisenssiehdoista mainitut olosuhdeasiat saadaan kuntoon, mutta se on tuskin ongelma. Paljon suurempi haaste on se, miten joukkueet menestyvät ensi kaudella Veikkausliigassa, mutta siitähän urheilussa on kauneimmillaan kysymys – kilpailua paremmuudesta.

Jääkiekossa Liigan lisenssijärjestelmä on ollut otsikoissa koko syksyn. Onko Veikkausliigan lisenssijärjestelmä miten toimiva?

Veikkausliigan lisenssijärjestelmä luotiin aikoinaan painostuskeinoksi kuntapäättäjiä kohtaan lähinnä valojen saamiseksi. Kun julkisuudessa revittiin isoja otsikoita, että jonkun seuran nousu Veikkausliigaan on uhattuna, koska seuran kotikentällä ei ole valoja, se pisti kunnallisiin päättäjiin vipinää – tai ainakin sen toivottiin pistävän.

Vuosien myötä lisenssijärjestelmä kuitenkin kehittyi paljon vakavammin otettavaksi asiaksi. Tätä kehitystä vauhditti se, kun Allianssi, AC Oulu ja MYPA jäivät taloudellisten vaikeuksien vuoksi vaille lisenssiä ja ne pudotettiin Veikkausliigasta.

Toki siitä voidaan aina vääntää kättä, ovatko kriteerit Veikkausliigassa pelaamiselle riittävän tiukat vai eivät, mutta joka tapauksessa lisenssi määrittelee ainakin minimivaatimukset sille, millaisissa olosuhteissa ja millaisella edellytyksillä Veikkausliigassa voidaan pelata. Ja hyvä niin.

Veikkausliigassa pelaa ensi kaudella kaksi seuraa – EIF ja IFK Mariehamn –, jotka tulevat alle 15 000 asukkaan paikkakunnalta eikä Valkeakoskellakaan asu kuin 20 000 asukasta. Lisäksi Gnistanista puhutaan mediassa pienenä lähiöseurana. Onko tämä terve tilanne Veikkausliigan kannalta?

Terve tilanne on se, että Veikkausliiga on auki eli sinne voidaan nousta ja sieltä pudota osaamisen kautta. Tämä takaa sen, ettei Veikkausliigassa roiku yhtään elättiseuraa pelkästään siksi, ettei sieltä voida pudota.

On myös hienoa, ettei kysymys ole pelkästään siitä, miten isolla paikkakunnalla seura pelaa tai kenellä on eniten rahaa selkänsä takana, kuten maailmalla yleinen valtavirta tällä hetkellä on.

Yksi urheilun hienous perustuu juuri siihen, että siihen mahtuu pieniä suuria tarinoita. Esimerkiksi La Ligassa liigamestaruuden on viimeksi voittanut jokin muu seura kuin Real Madrid, Barcelona tai Atlético Madrid kaudella 2003-04, ja siksi koko Espanja kuplii nyt ilosta, kun sarjakärjessä on pieni ja piskuinen Girona.

Suomessa IFK Mariehamn on samanlainen upea tarina. Se on pelannut Veikkausliigassa yhtäjaksoisesti 19 kautta ja voitti kaudella 2016 jopa Suomen mestaruuden. Tämä on osoitus ennen muuta taitavasta seuratyöstä ja toiminnasta.

Suomessa peiliin katsomisen paikka ei ole Maarianhaminassa, Tammisaaressa tai Oulunkylässä, vaan niissä seuroissa, jotka eivät pelaa Veikkausliigassa. EIF:n ja Gnistanin liigalisenssit ovat tunnustus sille, mistä urheilussa on pohjimmiltaan kysymys.