Toni Kohonen pelasi tiistaina uransa viimeisen ottelun, mutta tänä syksynä päättyy toinenkin jättiläismäinen pesäpalloura, kun Kohosen veriveli Sami Partanen, 43, vetäytyy myös kentiltä – ainakin pelaajana. Pekka, millaisen jäljen Sami Partanen jättää pelaajana pesäpallon historiaan?

Jättiläismäinen on hyvä sana kuvaamaan myös Partasen uraa. Hän nousi Kiteen Pallon Superin miehistöön kesällä 1997 eli hän on pelannut nyt pesäpallon huipulla 26 kautta. Partanen on 649 ottelullaan runkosarjan kaikkien aikojen ottelutilastossa Kohosen jälkeen toisena ja myös tuo 26 kautta on Kohosen (29) jälkeen historian toiseksi korkein kausien määrä pääsarjassa.

Partasen tilastot ovat toki komeat, mutta hänen varsinaisen suuruutensa on siinä, miten hyvä ulkopelaaja hän on ollut. Pidän Partasta kaikkien aikojen parhaana etukenttäpelaajana. Hän oli – ja on toki vieläkin – erinomainen lukemaan peliä ja vaikka varressa ei ollut mitään jättiläisen mittoja, hän oli etumiehenä pelatessaan äärimmäisen vaikea ohitettava niin vaihtotilanteissa kuin takatilanteen tappina. Heitto ei ollut hyytävän kova, mutta varsinkaan etukenttäpelaajan heitossa kysymys ei ole vain pallon vauhdista, vaan kokonaisuudesta – siitä, miten pallolle tullaan, miten nopeasti heitto lähtee ja miten kova se on. Partasella tämä kokonaisuus oli huippuluokkaa.

Mailassa Partasella on taitavat kädet ja hän hallitsee kaikki vaihtolyönnit. Uran loppuvaiheessa hänestä kehittyi myös varteenotettava kotiuttaja. Etenijänä Partanen ei ymmärrettävästi ole ollut nopein etenijä, mutta viisaana etenijänä hän on edennyt hyvin kärkietenijän takana joko toisessa tai kolmannessa aallossa.

Olet monesti siunaillut sitä, miten Partasesta on ylipäärään voinut tulla näin hyvä pesäpalloilija, kun ottaa huomioon, ettei hän ole fyysisesti mikään pesäpalloilijan prototyyppi?

Se onkin hyvä kysymys ja korostaa sitä, miten kova saavutus Partaselta on ollut piirtää tällainen ura lajissa, joka huutaa fyysisten ominaisuuksien perään. Partanen ei ole varreltaan pitkä, hän ei ole huippunopea ja hänen muutkaan fyysiset ominaisuutensa eivät ole huippuluokkaa. Kaiken lisäksi hän on kärsinyt uransa aikana lukuisista vammoista, mutta sekään ei ole hyydyttänyt hänen vauhtiaan.

Partanen ei ole jäänyt suremaan fyysisiä puutteitaan, vaan on tehnyt kahta kauheammin töitä uransa eteen ja painanut täysillä tulta päin. Itse asiassa Partanen on jopa kääntänyt tietyt fyysiset ominaisuutensa voimavarakseen. Esimerkiksi etukenttäpelaajana yksi hänen ehdottomia vahvuuksiaan on ollut kärppämäinen ketteryys. Kun hänen sähäkkä liikkumisensa ja nopeat reaktionsa yhdistyivät Partasen erinomaiseen pelinlukutaitoon, hänestä kasvoi kaikkien aikojen etukenttäpelaaja.

Luonnollisesti kaiken takana on myös Partasen valtava kunnianhimo ja usko omaan tekemiseen – sekä se, että hän on hengittänyt koko ikänsä pesäpalloa. Kiteellä laskettiin aikoinaan leikkiä, että saarelaiset ovat hulluja. Ehkä ovatkin, mutta he ovat hulluja terveellä tavalla, mikä näkyy terveenä ja joskus jopa yliterveenä uskona omaan osaamiseensa.

Tämä piirre on ollut leimallista myös Partaselle. Pidän yhtenä hänen uransa kovimmista saavutuksista sitä, että pelaaja, josta kaikki tiesivät, ettei hänellä ole läpilyöntiuhkaa, löi parhaalla kaudellaan 39-vuotiaana 31 runkosarjan ottelussa 74 juoksua. Se vaati kovaa luotto itseensä ja uskoa siihen, että lyönti mahtuu ulkokentässä hiiren mentävään koloon – sekä tietenkin taitoa upottaa pallo siihen koloon. Partaselta löytyivät nämä molemmat tekijät – usko ja taito.

Partasen luonteesta on puhuttu varsinkin viime vuosina – eikä aina pelkästään positiiviseen sävyyn?

Se on totta, että Partanen ei ole ollut helppo luonne, vaikka hänestä saakin helposti velmun tsempparin kuvan. Hän on erittäin vaativa paitsi itselleen myös muille – ja tätä vaativuutta ja hänen suorapuheisuuttaan kaikki eivät ole aina tahtoneet kestää.

Minä käyttäisin Partasen luonteesta ja asenteesta kuitenkin vaikeuden sijasta mieluumminkin ilmaisua, että hän on äärimmäinen ammattilainen, joka ei salli, että huippu-urheilussa tehdään mitään puolivillaisesti tai sinne päin. Sitä hän ei ole sallinut itseltään eikä hän salli sitä muiltakaan.

Partaselle on leimallista myös se, että hänellä on vahvat mielipiteet ja hän uskaltaa sanoa asiat suoraan – usein vielä viiltävästi.

Pesäpallopiireissä pidetään selvänä, että Partasesta tulee ennemmin tai myöhemmin pelinjohtaja – ja ymmärtääkseni häntä on jo nyt kysytty Superin pelinjohtajaksi ensi kaudeksi. Millainen pelinjohtaja Partanen olisi?

En näe mitään syytä, miksi hän ei olisi saman tien valmis vaikka Superin pelinjohtajaksi. Hän on syntynyt pesäpallokentälle ja saanut veressään pesäpalloilullisen dna:n. Hän on aina ollut kiinnostunut myös pelillisistä ja taktisista kysymyksistä ja hän tuntee selvästi vetoa myös valmennuksellisiin kysymyksiin.

Nyt kysymys on vain siitä, mitä reittiä ja milloin Partanen siirtyy pelinjohtajaksi. Olen vakuuttunut, että joku päivä se tapahtuu, todennäköisimmin Kiteellä, jonne Partanen on perheineen juurtunut.