Huuhkajat palaa historiallisten EM-kisojen jälkeen tositoimiin keskiviikkona, kun Markku Kanervan suojatit kohtaavat harjoitusottelussa Walesin. Lauantaina on edessä MM-karsintaottelu Kazakstania vastaan Olympiastadionilla ja tiistaina Huuhkajat kohtaa vieraissa Ranskan.

Kanerva valitsi nyt pelattaviin kolmeen otteluun varsin odotetun ryhmän. Joukkueesta ovat loukkaantumisten vuoksi poissa Robin Lod ja Lassi Lappalainen. Lisäksi Glen Kamara on sivussa Kazakstan-ottelusta pelikiellon vuoksi.

Kanervan valinnat ovat kokonaisuudessaan onnistuneet ja joukkueeseen on nostettu mukaan hyviä uusia nimi. Varsinkin Urho Nissilän valinta on Kanervalta hieno veto. Nissilä on pelannut KuPSissa erinomaisen kauden ja lisäksi 25-vuotias Nissilä on niin sanottu ”ei liiton mies”. Tarkoitan tällä sitä,  aiemmin pelaajia ei välttämättä valittu maajoukkueeseen, vaikka he olisivat kuinka hyvin tahansa, jos eivät olleet käyneet läpi Palloliiton maajoukkueputkea. Nissilälläkin on tätä ennen maajoukkuekokemusta vain kolme U-21 maaottelua vuodelta 2017.

Toinen mielenkiintoinen pelaaja Kanervan maajoukkueessa on Warta Poznan keskuspuolustaja Robert Ivanov, joka oli toki mukana jo EM-kisajoukkueessa, mutta ei saanut vielä vastuuta. 26-vuotiaasta Ivanovista tekee mielenkiintoisen pelaajan se, että hänestä voisi tulla Huuhkajille puolustuksen johtaja useammaksi vuodeksi niin alaspäin kuin myös pallolliseen peliin.

Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, millaisen roolin ja miten paljon vastuuta Ivanovin ja Nissilän kaltaiset pelaajat saavat tulevissa maaotteluissa. EM- kisoissa joukkueen peluuttamisessa tuntui pelaava kokoonpano olevan lukittu jo ennen kisoja ja sitten vaihtopelaajia hiukan katsottiin pelin mukaan. Nyt peleihin lähdetään puhtaalta pöydältä ja EM-kisoista saatujen opetuksien pitäisi näkyä kentällä. Mitä EM- kisoissa olisi voitu tehdä eri tavalla peluutuksen suhteen ja ylipäätään pelillisesti.

***

Huuhkajat jatkaa oletettavasti 5-3-2-puolustusmuodolla ja hyökkää 3-5-2-muodolla.

Suomen maalivahtitilanne on hyvä. Käytössä on kaksi laadukasta maalivahtia, joista Lukas Hradecky on tällä hetkellä ykkönen ja Jesse Joronen kakkosmaalivahti.

EM-kisoissa Suomen puolustuslinjan peluutus oli iso ongelma. Tätä kysymystä Kanervan on ollut pakko miettiä kisojen jälkeen.

Rakentaisin itse puolustuslinjan eri tavalla kuin EM-kisoissa.

Oikean wing- backin paikalle Suomella on Nikolai Alho ja siitä paikasta Alhon kanssa kilpailee Pyry Soiri. Molemmilla on vielä opeteltavaa puolustamisessa, mutta Alho on tällä hetkellä kokonaisvaltaisempi pelaaja tälle paikalla. Selvä valinta.

Myös oikea toppari on samalla tavalla selvä case. Joona Toivio on riittävän hyvä kaikessa pelipaikkansa vaatimuksissa ja mikäli hänen ympärillään pelaajat osaavat liikkua pelattavaksi, Toivio on myös korkeatasoinen pelinavaaja. Leo Väisänen on hyvä back up Toiviolle, mutta hän pystyy pelaamaan tarvittaessa kaikilla muillakin alakerran paikoilla.

Mutta sitten tulee iso ratkaisu. Keskellä linjaa pitäisi olla dominoimassa ilman muuta Robert Ivanovin. Hän on joukkueen ehkä paras pelinavaaja, pystyy hoitamaan velvoitteensa alaspäin ja on vahva kaksinkamppailuissa niin ilmassa kuin maassa.

Paulus Arajuuren paikka EM-kisoissa oli kiveen hakattu, mutta EM-kisat osoittivat, että Arajuuren roolia on syytä miettiä vakavasti – varsinkin, kun käytössä on Ivanovin tasoinen vaihtoehto.

Vasemmaksi toppariksi laittaisin Jukka Raitalan. Hän pystyy tältä paikalta avaamaan peliä laadukkaasti ja on edelleen nopeudellaan hyvä tuki keskellä. EM-kisoissa paljon vastuuta saanut Daniel O’Shaughnessy on hyvä vaihtoehto tälle pelipaikalle.

Jere Uronen on selkeä valinta vasemmaksi wing-backiksi. Hän on hyvänä pallollisena pelaajaa edennyt urallaan. Myös puolustussuuntaan pelaaminen on parantunut koko ajan. Nicholas Hämäläinen, O’Shaughnessy ja Raitala pystyisivät myös pelaamaan wing backina, mutta Uronen on pelipaikalle paras vaihtoehto.

***

Myös keskikentän pelaamisessa EM-kisoissa oli ongelmia. Siksi muuttaisin keskikentän koostumusta näissä maaotteluissa. Kun Glen Kamara vapautuu pelikiellosta, avaisin pelin kolmikolla Kamara – Rasmus Schüller – Nissilä.

Schüller ja Nissilä pelaavat tahoillansa vahvaa kautta ja täydentävät Kamaran kanssa keskikentän kolmikon hyvin. Vaihdossa olisivat potentiaalisina vaihtoehtoina Kaan Kairinen, Robert Taylor ja Onni Valakari. Valakari ja Taylor voivat pelata myös piilokärkeä.

Tim Sparv ei ole täydessä pelikunnossa. Sparvin kohdalla on pohdittava laajempaa kysymystä, onko hänen paikkansa enää avauksessa vai vaihdossa. Ainakaan fyysisesti vajaakuntoisena hänen roolinsa olisi olla vaihtopelaaja.

Kärjessä Huuhkajilla on hyvä tilanne, sillä Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo ovat osoittaneet tasonsa. Lisäksi Marcus Forss ja Fredrik Jensen ovat hyvä vaihtopelaajia.

***

Kanervalla on mietittävää, miten Huuhkajien peliä voidaan kehittää – ja ketkä ovat ne pelaajat, joiden varaan hän rakentaa nämä ja tulevat arvokisakarsinnat ja Kansojen liigan ottelut.

Kanervan olisi pohdittava myös pelijärjestelmäänsä. Suomella on useampia hyviä perinteisiä laitureita, mutta heille ei oikein löydy 5-3-2-muodossa luontaista roolia. Siksi myös pelijärjestelmän toimimista o syytä seurata – ja tehtävä tarvittavat muutokset, jos niitä tarvitaan.