Emil Ruusuvuoren tenniksen ATP-ranking nousi Wimbledonin alla omiin ennätyslukemiin sijalle 48. Hän on jo aika marginaalisen 200 rankingpisteen päässä sijasta 32, jolla varmistaisi sijoitetun pelaajan aseman Grand Slam -kisoissa.

Ruusuvuori on pelannut pitkin tätä vuotta erittäin tasaisesti, on voittanut koko ajan otteluita, ja ottelusuhde vuonna 2022 on 20 voittoa ja 16 häviötä.

All the best odds to Wimbledon at LeoVegas. Place your bet now!

Voittava pelaaminen on maailman sadan kärjessä itse asiassa yllättävän harvinaista. Ruusuvuoren ympärillä muilla pelaajilla rankingin sijoilla 40–50 viidellä on tänä vuonna tappiollinen ottelusuhde ja yhdellä pelaajalla tasan 50–50-tilasto.

Voittava tekeminen on voittavaa tekemistä ja ottaa paljon pulinaa pois ympäriltä ja kertoo omaa kieltään kehityksestä.

Heikkoudet vahvistuneet

Mitä on tapahtunut suhteessa viime vuoteen? Ei mitään ihmeellistä, vaan silkkaa työntekoa ja loogisia ammattilaisurheilijan kehittymisen juttuja.

Olen itsekin ”menneessä elämässäni” viimeisen kerran Ruusuvuoresta kirjoitettuani muun muassa sanonut, että 2–3 metriä takarajan takana pelaamaan joutuessaan Ruusuvuoren fysiikka ei riittänyt. On aivan eri asia pelata jonkin verran takarajan takana kuin sen päällä. Liikkumiseen tarvitaan takana enemmän raakaa voimaa, ja jos sitä on, se taas antaa pelaamiseen lisää variaatiota, kun ei ole pakko tunkea hyökkäävää peliä koko ajan takarajan päältä.

On luultavaa, että Ruusuvuori on viimeisten parin vuoden aikana pumpannut aika paljon rautaa jaloillaan ja tehnyt liikkuvuus-, kimmoisuus- ja elastisuustreenejä ison määrän. Hänen parempi liikkumisensa takarajan takana alkoi näkyä jo viime vuoden kevään massakaudella, mutta tämän kevään massakaudella tämä osa-alue oli vielä paljon paremmassa kunnossa – ja pelaaminen oli voittavaa jopa massakentillä, joilla Ruusuvuoren ei oletettu juuri voittavan otteluita koko ATP-urallaan.

Totta kai Ruusuvuori hävisi muutaman kerran aivan pystyyn todella koville massakenttäpelaajille, mutta rupesi voittamaan jatkuvasti niin sanotusti peruspelaajia, missä on eroa aiempaan.

Tenniksessä, kuten kaikissa pallopeleissä, vastustaja aiheuttaa sen, että hyökkäävällä perusmentaliteetillakin joutuu välillä puolustamaan. Vaikka Ruusuvuoresta ei koskaan tule kaukana takarajasta mikään seinästä seinään mukavasti liikkuva djokovic–medvedev, niin on oleellista olla riittävän hyvä, että pystyy puolustamaan ja pelaamaan neutraalia peruspeliä kaukaa. Välillä on pakko pelata myös tylsempien elementtien kautta, ei voi vain ilotulittaa.

Ruusuvuori muutti viime vuoden keväällä syöttönsä jalkatekniikan niin sanottuun Platform-tekniikkaan, eli syöttää jalat paikoillaan, eikä enää Pinpoint-tekniikalla, eli tajakalan askeleen ottaen. Tämä muutos on lopulta parantanut syöttöä. Vauhtia voi nykyisin olla jopa yli 220 kilometriä tunnissa. Kakkossyöttöön tuli sivukierteen ohella variaatioksi kick-syöttö, ja variaatio on ammattilaistasolla aivan oleellinen tekijä. Enää pelaajat eivät voi tietää Ruusuvuoren kierteen suuntaa ennen kakkossyöttöä.

Edelleen Ruusuvuorelle tulee yksittäisiä ”tyhjiä” päiviä syöttämisessä. Tehot on hieman kateissa eikä tarkkuus ole parasta. Mutta oleellista on, että syöttö on nyt olemassa kohtalaisen hyvänä versiona. Tyhjät päivät voi johtua ihan täysin siitä, että syöttö on niin voimallisesti tehosuoritus. 10 kilometriä häviää helposti vauhdista sillä, jos kropasta ei tiettynä päivänä vain irtoa parasta mahdollista. Ihan jo esimerkiksi otteluruuhkassa väsymyksen takia.

Alakierrerystyä Ruusuvuori on saanut kehitettyä hyvin samalla logiikalla kuin Stefanos Tsitsipas; kummankaan alakierre ei edelleenkään ole maailman luontevin, mutta käsi on tottunut tuottamaan lyönnissä aiempaa paremman osuman, ja lyönti on käyttökelpoinen.

Yksittäisinä hetkinä verkkopelaamisen määrä ja laatu ovat parantuneet, mutta tämä ei toimi edelleenkään jatkuvasti.

Oleellista on kuitenkin se, että monella osa-alueella on tapahtunut pientä kehitystä. Urheilija ja hänen valmennustiiminsä Federico Riccin johdolla ovat tienneet mitä tekevät, ovat tehneet pitkäjänteistä työtä, ja vähittäistä kehitystä on tapahtunut.

Suomalainen mies on harvoin fyysisesti valmis 20-vuotiaana. Ruusuvuori oli vielä viime vuonna hieman rimpula aivan maailman huipputasolle, nyt 23-vuotiaana hänen voimatasonsa ja muu fysiikkansa riittävät aivan toisella tapaa maailman huipulla.

Loistosauma Wimbledonissa

Ruusuvuori on pelannut hyvin myös ruohoturnauksissa. Wimbledonin esikisassa Queen’sissä hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan 500-kategorian ATP-kisassa kahdeksan parhaan joukkoon.

Ruohokenttä sopii monille suomalaisille loistavasti. Jarkko Nieminen oli Wimbledonissa kerran puolivälierissä. Ruusuvuori on nyt pelannut hyvin ruoholla. Otto Virtanen teki kesäkuun haastajakisoissa Englannissa kovaa jälkeä ruoholla ja sitä pienimuotoista läpimurtoa, jota häneltä on odotettu kauan.

Ruohotennis on nopeaa. Suomalaiset ovat kasvaneet hallitenniksen parissa suhteellisen nopeissa olosuhteissa. On taitoa lyödä nopeaan ja liukuvaan pomppuun.

Ruusuvuoren luotimaisten peruslyöntien vahvuudet ovat olleet jo aiemmin ruoholle sopivia. Nyt muu kehitys tukee vahvuuksia ja antaa lisää pelivaraa. Syöttäminen on ollut ruoholla ainakin ajoittain erittäin sujuvaa. Suorat ja sivukierteiset syötöt ovat purreet hyvin.

Kaavio on Wimbledonissa erittäin otollinen. Avauskierroksella tiistaina vastaan tuleva japanilainen Yoshihito Nishioka (ATP-87) on kertaalleen tullut kaadettuakin tällä kaudella. Nishioka on vasenkätinen, Ruusuvuoren tämän vuoden pääsarjaottelut vasureita vastaan ovat tuottaneet 6 voittoa ja 1 tappion, sen tiukassa ottelussa Rafael Nadalille. Myös Ruusuvuoren voima-aseet sopivat hyvin ruoholla Nishiokaa vastaan – tämä ei pysty vastaamaan suomalaisen tempoon.

Vasenkätisiä vastaan Ruusuvuoren ehdottomana aseena on hänen loistava kahden käden rystynsä nousevaan palloon. Vasurit eivät siksi pysty tylsyttämään häntä kämmenkrossilla, mikä on yleensä vasureiden tärkeimpiä keinoja oikeakätisiä vastaan.

Toisella kierroksella vastaan tulisi – vasuri – Feliciano Lopez, jonka Ruusuvuori on kaatanut tänä vuonna massalla ja ruoholla, tai Botic van de Zandschulp, jonka Ruusuvuori on myös voittanut ruoholla tänä kesänä.

Kolmannella kierroksella ehkä huippuvireinen Marin Cilic, neljännellä itse Rafael Nadal… Ei mietitä vielä sinne asti, mutta Grand Slameissä sopivat kaksi ensimmäistä kierrosta ovat aina tärkeitä. Saa pelattua itseä sisään, voitot tuovat itseluottamusta, ja sitten olisikin hyvä haastaa kärkinimiä.