Manchester Unitedin kausi on alkanut alavireisesti, sillä se kärsi jo toisen tappion, kun Liverpool murskasi sen sunnuntaina Old Traffordilla 3-0. Jukka, joko manageri Erik ten Hagin jakkara heiluu?

Sen olisi pitänyt heilua ja kaatua jo viime kaudella, mutta jos ten Hag saisi nyt potkut, Manchester Unitedin uusi valtaapitävä regiimi tekisi itsestään yhtä suuren vitsin mitä ten Hag on tehnyt itsestään omilla puheillaan.

Manchester United harkitsi keväällä ten Hagin erottamista ja seurajohto haastatteli 4-5 eri mahdollista seuraajavaihtoehtoa. Lopulta United päätti kuitenkin jatkaa ten Hagin komennossa ja jopa jatkaa ten Hagin sopimusta vuodella, kesään 2026 saakka.

Jalkapallossa tehdään jatkuvasti oikeita ja vääriä ratkaisuja, mutta nyt kysymys ei ole siitä.

Ten Hagin komennossa jatkamisesta päätti Unitedin uusi johto – Sir Jim Ratcliffe, toimitusjohtaja Omar Berrada, tekninen johtaja Jason Wilcox sekä urheilujohtaja Dan Ashworth, vaikka Ahsworth aloittikin uudessa tehtävässään virallisesti vasta heinäkuun 1. päivänä.

Sir Jim saattaisikin tehdä yllättäviä liikkeitä – kuten hän on jo säästötoimista päättäessään Old Traffordilla tehnyt – mutta ottaen huomioon Berradan, Ashworthin ja Wilcoxin osaamisen ja kokemuksen, he eivät tee kolmen sarjaottelun perusteella niin suuria ja radikaaleja ratkaisuja kuin mitä ten Hagin erottaminen olisi.

Liverpool-pelin perusteella olisi helppo sanoa, että Unitedin pelissä on ongelmia, mutta aivan samalla tavalla kuin Liverpoolin peliesitysten yltiöpäinen kehuminen Arne Slotin alaisuudessa on ennenaikaista, myös Unitedin tuomitseminen on ennenaikaista.

Joukkueiden todellinen pelillinen taso alkaa piirtyä vasta loka-marraskuun aikana ja senkin jälkeen kysymys on siitä, mihin suuntaan niiden pelillinen käyrä kehittyy jatkossa.

Tänä päivänä sillä pelillä, jolla otteluita voitetaan kauden alussa, ei voitettaisi samoja otteluita kauden lopussa. Jokaisen joukkueen on pakko pystyä kehittämään pelaamistaan kauden aikana tai muuten ne ovat ongelmissa, kuten esimerkiksi Tottenhamin kohdalla viime kaudella nähtiin.

Eikö peruskysymys ole se, onko Unitedilla nyt oikea manageri puikoissa vai ei?

Jokaisella voi olla mielipide siitä, valmentaako Manchester Unitedia tällä hetkellä oikea manageri vai ei, mutta ammattimainen jalkapalloseuran johtaminen perustuu siihen, että seuralla on selkeä strategia ja tavoitteet ja niiden tukena keinot, joilla tavoitteisiin päästään. Sen lisäksi on ymmärrettävä, että kestäviä tuloksia ei taiota yhdessä yössä.

Manchester Unitedin väliaikaisen managerin Ralf Rangnick sanoi huhtikuussa 2022, että United on kuusi vuotta Liverpoolin tasoa perässä.

Se kuvaa sitä, miten valtavasta ja vaikeasta prosesseista jalkapallossa puhutaan. Sitä, onko matka oikeasti kuusi vuotta, voidaan aina miettiä, mutta Rangnickin arvio kertoo kuitenkin oikeasta aikaperspektiivistä. Siitä, että prosessien korjaamisessa ja rakentamisessa puhutaan vuosista.

Berrada, Ashworth ja Wilcox ymmärtävät tämän prosessin haastavuuden ja  aikaperspektiivin. Siksi he eivät tee mitään hätäisiä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Eivät nyt, eivätkä edes tämän kauden aikana elleivät tulokset ole täysin katastrofaalisia.

Chelsea on Todd Boehlyn aikana ollut loistava esimerkki siitä, mihin jatkuva panikointi ja päätön poukkoileminen päätöksestä toiseen johtaa. Samaa virhettä Berradan, Ashworthin ja Wilcoxin johtama Manchester United ei tee, ellei Sir Jim itse tartu jalkapalloilulliseen ruoriin.

Mitä nuo mainitsemasi ”katastrofaaliset tulokset” tarkoittavat käytännön tasolla?

Mittareita on kolme – mitä tapahtuu kentällä, mitä tapahtuu pukukopissa, ja mitä tulosten takana olevat numerot ja data kertovat.

Jos ten Hagilla on pelaajien tuki ja jos data kertoo Unitedin pelin ja pelaajien kehittymisestä, silloin tulokset voivat olla heikompia.

Sanotaan vaikka niin, että jos kaksi muuta muuttujaa on kunnossa, silloin ten Hag voi säilyttää paikkansa, vaikka United jäisi tällä kaudella ulos Mestarien liigasta ja vaikkei se voittaisikaan yhtään pokaalia tällä kaudella.

Jos ten Hagilla ei ole pelaajien tukea ja data kertoo pelin taantumisesta, silloin ten Hag voi saada potkut, vaikka United selviytyisi Mestarien liigaan tai vaikka se voittaisi taas FA Cupin tai Liigacupin.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, mikä lopulta ratkaisi ten Hagin kohtalon kesäkuussa.

Se on selvää, ettei luotto häneen ollut 100-prosenttinen, mistä voisi päätellä, että kysymys oli lopulta siitä, ettei hänen tilalleen ollut saatavilla selvästi parempaa vaihtoehtoa.

Tähän voisi viitata myös se, että ten Hagin apureiksi palkattiin Ruud van Nistelrooy, joka on United-legenda ja hyvässä nosteessa oleva nuori valmentaja. Palkkaamalla van Nistelrooyn ja Eredivisienissä jo pitkään valmentaneen René Haken vahvistettiin ten Hagin valmennustiimiä, mutta samalla päästään arvioimaan sitä, voisiko tässä olla jopa Unitedin seuraava manageripari.

Tällainen strateginen ratkaisu sopisi hyvin Ahsworthin ja Wilcoxin ajattelu- ja toimintatapaan.

Ten Hagilla jatkaminen antoi myös lisäaikaa etsiä ja kartoittaa muita potentiaalisia managerivaihtoehtoja, kuten esimerkiksi Kieran McKennan kehittymistä. Ja eihän sekään ole mahdotonta, että ten Hag saisi käännettyä Unitedin kurssin.

Vaikka Hollannin liigan loisto onkin historiaa, ten Hag teki Ajaissa erinomaista työtä ja sai Ajaxin pelaamaan näyttävää ja voittavaa jalkapalloa, joka heitti Ajaxin parhaimmillaan minuutin päähän Mestarien liigan finaalista.

Sanoit, että ten Hag on tehnyt itsestään vitsin. Mitä tarkoitat?

En tarkoita missään tapauksessa, että ten Hag olisi valmentajana vitsi. Kysymys on pelkästään hänen puheistaan.

Vaikka valmentajan tärkein tehtävä onkin valmentaa, kysymys on aina myös hänen uskottavuudestaan valmentajana – niin pelaajien, seurajohdon, seuran taustayhteisön, kannattajien kuin mediankin silmissä.

Vaikka vain seurajohdolla on valta erottaa manageri, muilla kyseisillä tahoilla on vaikutusvaltaa. Toiset seurat kuuntelevat heidän ääntään herkemmin, toiset heikommin.

Ten Hagin yksi ongelma on, että hän on selvästi häviämässä julkisuuspelin. Suurin ongelma ovat toki tulokset ja Unitedin pelaamisessa olevat ongelmat, mutta ten Hag on tehnyt hallaa myös omilla puheillaan.

On ymmärrettävää, että managerit esittävät asiat mahdollisimman positiivisessa valossa, mutta ten Hagin puheet ovat menneet jo komedian puolelle.

Hän sanoi esimerkiksi ennen Liverpool-ottelua, että Manchester United on ollut hänen aikanaan Valioliigan toiseksi paras seura, koska United on hänen aikanaan voittanut Liigacupin ja FA Cupin – eli enemmän pokaaleita kuin mikään muu englantilaisseura Manchester Citya lukuun ottamatta samana aikana.

Pokaalien määrä on toki ”fakta”, kuten ten Hag sanoi, mutta luuleeko hän oikeasti, että yhden Mikki Hiiri -cupin ja yhden FA Cupin voittaminen tekee Unitedista Manchester Cityn jälkeen Valioliigan toiseksi parhaan joukkueen, vaikka United sijoittui viime kaudella Valioliigassa kahdeksanneksi, oli Mestarien liigassa omassa alkulohkossaan viimeinen ja jäi mestaruuden voittaneesta Manchester Citysta 31 pistettä.

Jos tuollaiset heitot eivät ole vitsejä, mitä ne sitten ovat?