FC Lahti on ollut yksi tämän kauden mielenkiintoisimmista joukkueista Veikkausliigassa. Se on pelannut toukokuun alussa kärsimänsä HJK-tappion jälkeen 12 ottelua ilman tappiota ja on sarjassa 15 kierroksen jälkeen kolmantena. FC Lahti taistelee päävalmentaja Ilir Zenelin toisella päävalmentajakaudella Lahdessa Veikkausliigan kakkosijasta ja eurocup-paikoista yhdessä KuPSin, FC Interin, SJK:n ja HIFK:n kanssa.

Viime kaudella FC Lahti oli suhteellisen tasapaksun kauden jälkeen kuudes. Mikä siis on muuttunut Lahdessa vai onko mikään?

Aloitetaan pelaajista.

Narvasta tullut Charles Chinedu ja Hongasta saapuneet Mac Kandji ja Javi Hervas ovat tuoneet mukanaan Lahteen maaleja, maalisyöttöjä ja kontrollia. Viidesti osunut Chinedu on vaarallinen ilmassa ja on hyvä ohittamaan nopeutensa ansiosta. Mac Kandji on yksi liiganurmien kautta aikojen parhaista ulkomaalaisista hyökkääjistä ja on 36-vuotiaanakin edelleen vaarallinen. Javi Hervas on laadukas syöttelijä, joka pystyy rauhoittamaan peliä ja on omimmillaan vaihtaessaan pelin painopistettä puolelta toiselle laadukkaiden erikoistilanteiden lisäksi. Onnistuneita hankintoja siis.

Numeroiden valossa FC Lahti on suunnilleen samalla tasolla kuin viime kaudella – lukuun ottamatta kahta tärkeää tilastoa.

Lahti on luonut tällä kaudella 0,3 maalia vähemmän maaliodotetta peliä kohden viime kauteen verrattuna, mutta on silti tehnyt maaleja samaan tahtiin kuin vuosi sitten. Omaan maaliin on tähän mennessä uponnut vain maali per peli, kun viime kaudella omissa soi keskimäärin 1,5 kertaa ottelussa.

Toisin sanoen tehokkuus maalipaikoissa on parantunut ja omaa maalia on kyetty suojaamaan paremmin.

Zenelin käyttämä pelisysteemi 4-3-3 sopii hyvin hänen käytössään olevalle pelaajistolle, ja pelaajat on helppo roolittaa systeemiin. Puolustaessa Lahden muoto on usein 4-5-1 ja korkealta prässätessä 4-1-4-1.

Zeneli haluaa joukkueensa olevan aktiivinen ja pystyvän hyvään syöttöpeliin ja pallonhallintaan. Tässä Lahti on onnistunut Veikkausliigassa vastustajiaan paremmin useissa otteluissa. Vain HJK ja Inter ovat laittaneet Lahden pelilliseen siltaan – ja Turussakin Lahti onnistui kääntämään ensimmäisen jakson pesukoneen toisella jaksolla tasapeliksi.

Ristiriitainen joukkue

FC Lahti on kuitenkin tietyllä tapaa ristiriitainen joukkue. Sillä on Veikkausliigan tasolla hyviä pelaajia käytännössä jokaiselle pelipaikalle, ja sillä on pelisysteemi, jonka pitäisi palvella hyvin joukkuetta. Myös oman maalin puolustaminen on onnistunut hyvin.

Mutta FC Lahden kohdalla on silti kysyttävä, miksi joukkue ei ole pelannut tuloksellisesti vielä paremmin?

Vastaus löytyy Lahden löyhiltä vaikuttavista periaatteista hyökätessä ja puolustaessa.

Lahti avaa peliä kahdella suhteellisen kaukana toisistaan olevalla topparilta ja molemmat laitapakin nostavat leveällä linjasta ylös. Keskikentän pohjalla pelaava pelaaja saattaa tippua välillä toppareiden väliin tekemään peliä.

Lahti lähtee useasti pelaamaan pitkiä palloja. Varsinkin sunnuntaisessa ottelussa KuPSia vastaan monta pitkää palloa olisi kannattanut jättää heittämättä, sillä KuPSilla oli isoja ongelmia puolustaa Lahden muotoa vastaan. Simo Valakari korjasikin asian jo puolen tunnin kohdalla ja Lahti menetti ison edun, vaikka se ei sitä etuaan puolen tunnin aikana säännöllisesti hyödyntänytkään.

Erityisesti Lahden hyvästä keskikentän kolmikosta olisi mahdollista saada huomattavasti enemmän irti, mikä vaikuttaisi positiivisesti koko joukkueen pelaamiseen. Keskikentän toimivuus onkin jatkossa avainkysymys, meneekö Lahti mitaleille vai ei.

Se, että pelaajille annetaan ’’valta’’ päättää, milloin he liikkuvat minnekin, saattaa synnyttää ajoittain hienoja kombinaatioita ja positiivisia asioita kentällä, mutta usein lopputuloksena on epämääräinen muoto, josta puuttuvat tuet pallollisille pelaajille. Tällaiset hallitsemattomat tilanteet johtavat usein pallonmenetyksiin, ja epämääräinen muoto löyhillä periaatteilla siirtyy helposti myös puolustuspeliin ja silloin voi tapahtua mitä vain.

KuPSin ensimmäinen maali sunnuntaina oli kuvaa esimerkki Lahden ongelmista:

Lahti menetti vaikean pitkän pallon jälkeen pallon ja lähti prässäämään epäorganisoituna. Osa pelaajista seisoskeli, eikä alakerta nostanut ylös nopean menetyksen seurauksena. KuPS pelasi Lahden pitkän pallon jälkeen kahdella syötöllä pallon lahtelaisten vasempaan taskuun, josta se pääsi laidalta hyvään keskityspaikkaan. Boksissa Lahdella oli pelaajia epämääräisessä muodossa ja Lahden Eemeli Virta ohjasi KuPSin takaviisto-syötön 20 metriin, josta Santeri Haarala laukoi pallon etukulmasta maaliin. Surullinen maali Lahden kannalta.

Sama kaava toistui monta kertaa  ottelussa. Lahti menetti pallo, joukkue oli kentällä miten sattui ja KuPS iski vaarallisesti.

Ristiriidan ydin

FC Lahden ristiriitaisuus on siinä, että näillä nopeilla hyökkäyksillä Charles Chinedulla olisi voinut tehdä ensimmäisellä jaksolla hattutempun ja Mac Kandji oli päästä ensimmäisestä hyökkäyksestä nokikkain KuPSin maalivahdin Johannes Kreidlin kanssa.

FC Lahti ajautuu enemmän ja enemmän sattumapallojen pariin pelaamalla paljon pienen marginaalin pitkiä palloja, vaikka he voisivat hyödyntää enemmän pallollisesti hyviä keskikenttäpelaajiaan ja näin kontrolloida pelejä. Olennaisin asia olisi se, että joukkue hyökkäisi vaarallisemmin ja olisi paremmin tasapainossa menetyksen tullessa.

Myös KuPS-ottelussa FC Lahdella olisi ollut kaikki avaimet tarjolla, vaikka ottelu pelattiinkin Kuopiossa.

KuPS tuli peliin puolustamalla 5-3-2 muodolla, mikä olisi antanut Lahdelle mahdollisuuden tehdä kentällä rakenteluvaiheessa melkein mitä vain.

Lahti purki monta kertaa KuPSin prässin toppari-toppari-laitapakki-keskikentän pohja -syöttöketjulla, mikä olisi antanut Kuopiossa aloittaneelle Henritse Eninfulille paljon mahdollisuuksia rakentaa peli ylöspäin. Eninful pelasi kuitenkin pitkän pallon vilkaisematta hänen yläpuolellaan olevia Virtaa ja Hervasia, jotka olivat muutaman kerran hyvin sijoittuneina KuPSin keskikenttälinjan takana ja olisivat syötön saadessaan päässeet kuljettamaan palloa KuPSin puolustuslinjaan kohti. Näiltä alueilta läpisyöttöjen onnistumisprosentti on huomattavasti korkeampi kuin 50 metrin pitkillä palloilla.

Nyt Lahti ei saanut luotua yhtään tällaista tilannetta ensimmäiseen puoleen tuntiin, jolloin Valakari muutti KuPSin puolustusmuodon. Virta ja Hervas olivat myös liian usein ajautuneet mihin sattuu, mikä vaikeutti Lahden rakentelua ja KuPSilla oli helppo työ prässätä pallo pois epätoivoisessa 5 vastaan 8 -tilanteessa.

FC Lahdella olisi ollut hyvä mahdollisuus luoda jatkuvasti samanlaisia tilanteita, millaisen se pääsi 23 minuutin pelin, kun Kari Arkivuo pelasi taskuun positiivisessa peliasennossa olleelle Hervasille, joka puolestaan pelasi Chinedun läpi laidasta. Maali ei jäänyt siinä tilanteessa kauaksi.

Toisella puoliajalla Eemeli Virta siirtyi toppariksi Timi Lahden tilalle ja Matti Klinga tuli keskikentälle. Tämä toi Lahden pelinavaamiseen lisää rauhallista syöttelyä ja FC Lahti tulikin tasoihin pitkän syöttöketjun seurauksena, jossa he vaihtoivat kaistaa puolelta toiselle parikin kertaa alakerrassa ja murtautuivat laidalta, mikä johti kulmapotkuun ja kulmapotkusta tulleeseen maaliin.

Onnistuuko korjausliike?

KuPS-ottelu oli hyvä esimerkki, mikä FC Lahden pelissä on hyvää ja mikä huonoa.

Nyt kysymys kuuluu, pystyykö Ilir Zeneli ja Lahti korjaamaan ongelmansa ja toteuttamaan pelissä niitä asioita, joita silla olisi mahdollisuus toteuttaa.

Nyt asiat tuntuvat tapahtuvan liian sattumanvaraisesti ja sen mukaan, miten pelaajat katsovat parhaimmaksi ratkaista erilaisia pelissä syntyviä tilanteita.

Tämä ei tarkoita, että esimerkiksi pitkät pallot olisivat kiellettyjä tai huonoja. Lahden pelissä niitä vain esiintyy tarpeettomasti, väärään aikaan ja liikaa, eikä joukkue ole läheskään aina valmiina voittamaan niitä tai palaamaan nopeasti puolustusmuotoon menetyksen jälkeen saati prässäämään välittömästi. Lahti ikään kuin tylsyttää oman miekkansa näin toimimalla.

Mikäli FC Lahti onnistuu jatkossa saamaan pallon alakerrasta keskikentän pohjapelaajalle useammin ja pitämään hyökkäävät keskikenttäpelaajansa vastustajan taskuissa, se aiheuttaisi vastustajille ongelmia. Näillä pitemmillä syöttöketjuilla ja kontrollilla Lahti saisi myös hyödynnettyä paremmin Arkivuon tuomaa uhkaa vasemmalla – kuten tapahtui Honkaa vastaan Tapiolassa.

Pitkiä palloja Lahti tarvitsisi eniten vastaiskuissa, joissa se voittaa pallon oman boksin ja puolen kentän välillä, sillä Kandji tekee loistavia kaariliikkeitä hyvällä ajoituksella. Myös Chinedu on näissä vaarallinen.

Liian sekava pallollinen vaihe aiheuttaa myös ongelmia puolustamisessa. Keskeiset ongelmat liittyvät puolustuslinjan toimintaan, ja epämääräinen puolustusmuoto vastustajan nopeissa hyökkäyksissä saa Lahden toiminnan näyttämään välillä sekasortoiselta. Hyökkäysorientoituneet laitapuolustajat unohtuvat välillä liian leveälle seuraamaan vastustajan pelaajaa tai jättävät selustansa vartioimatta. Keskikenttäpelaajien epätarkka sijoittuminen ja välillä liian miesorientoitunut pelaaminen aiheuttaa toppareille vaikeuksia tehdä oikeita päätöksiä, milloin puolustaa eteenpäin, milloin vetäytyä.

Lukuisat nopeat hyökkäykset johtavat myös joukkueen muodon venymiseen ja puolustuslinja jää makaamaan alhaalle.

Lahti ajautuu välillä myös ihmeelliseen hölkkämoodiin, eikä joukkue tunnista vaaraa ennen kuin on liian myöhäistä. Lahden maalivahdit ovatkin saaneet venyä useampaan game saveriin tällä kaudella.

FC Lahti kohtaa seuraavassa ottelussa perjantaina kotonaan FC Hakan. Haka on sopiva vastustaja parantaa Lahden pelillissään olevia heikkouksia.