Glen Kamara vetäytyi Huuhkajista ennen tiistaina pelattavaa Kansojen liigan ottelua Valko-Venäjää vastaan ja palasi takaisin Queens Park Rangersiin. Jukka, hyväksytkö Kamaran ratkaisun?

Mieli tekisi sanoa, etten hyväksy, sillä Suomen edustaminen maajoukkuetasolla pitäisi olla aina kunniatehtävä pelaajille.

Maailma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen.

Fifa otti tänä syksyunä uuden käytännön maaotteluiden aikataulutuksessa. Aiemmin syksyllä oli kolme kahden ottelun maajoukkueikkunaa – yksi syyskuun alussa, toinen lokakuun alussa ja kolmas marraskuussa. Nyt syyskuun ja lokakuun ikkunat yhdistettiin yhdeksi ikkunaksi, jonka aikana pelataan neljä maaottelua.

Seurat ovat suhtautuneet kolmen viikon ikkunaan ja neljän ottelun pelaamiseen sen aikana pelonsekaisin tuntein. On pelätty pelaajien loukkaantumisia ja pitkän tauon vaikutuksia seurajoukkueiden omaan toimintaan – eivätkä pelot ole olleet turhia.

Vaikka osa loukkaantumisista olisikin enemmän tai vähemmän hätävarjelun liioittelua, tätä maajoukkueikkunaa on leimannut loukkaantumisten suuri määrä.

Kamaran tapauksessa kysymys ei ollut Kamaran loukkaantumisesta, vaan siitä, että QPR halusi hänet takaisin harjoituksiinsa.

QPR:stä on ollut eri maajoukkueiden mukana näissä Kansojen liigan otteluissa kuusi pelaaja. Yksi joukkueen tärkeimmistä hyökkääjistä, Rumarn Burrell, loukkaantui perjantaisessa Jamaikan ja Guatemalan ottelussa ja on sivussa marraskuun lopulle saakka. Toinen tärkeä pelaaja, Latvian maajoukkueeseen edustusoikeutensa vaihtanut Dennis Cirkin joutui myös jättämään väliin maanantaisen Kypros-ottelun loukkaantumisen vuoksi.

QPR aloitti kautensa hyvin, mutta se on ottanut neljästä edellisestä liigaottelusta vain kolme pistettä. Samalla se on pudonnut sarjassa kuudenneksi. Tilannetta kiristää lontoolaisten kannalta se, että QPR kohtaa alkukauden tärkeimmässä ottelussa jo perjantaina Loftus Roadilla West Hamin.

Ymmärrän täysin, että tässä tilanteessa päävalmentaja Julian Stéphan halusi Kamaran kotiin Lontooseen. En tiedä, painostiko hän – tai kuka sieltä sittenkin olikin yhteydessä – oikeasti Kamaraa vai ainoastaan vetosi häneen.

Kysymys ei ollut vain kahdesta tai kolmesta lisäpäivästä harjoituksissa. QPR varmasti laski, miten terävässä pelikunnossa Kamara olisi perjantaina, jos hän pelaisi tiistai-iltana Huuhkajissa ja lentäisi Budapestista keskiviikkona Lontooseen.

Kaiken lisäksi Kamara on Tariq Lampteyn kanssa QPR:n parhaimmin palkattu pelaaja. Molemmat ansaitsevat 30 000 puntaa eli noin 35 000 euroa viikossa. QPR ymmärrettävästi ajattelee, että sillä on oikeus hieman painostaa joukkueen parhaimmin palkattua pelaajaa, vaikka se rikkookin Fifan sääntöjä – varsinkin, kun tästä ”painostamisesta” tulee Fifalta korkeintaan vain nuhteita.

Ymmärrän myös Kamaraa. Hänen uransa on ollut viime vuosina uhkaavassa luisussa ja nyt uralla näkyy viimeinkin jälleen valon pisaroita.

Kamaran asema QPR:ssä ei ole niin vahva, että hän voisi sanella hirvittävän paljon ehtoja. Tänä syksynä on nähty väläyksiä vanhasta Kamarasta, mutta hän ei ole vakiinnuttanut vielä paikkaa sen enempää QPR:n kuin Huuhkajienkaan avauksessa.

QPR:ssä hän on pelannut kauden seitsemässä liigaottelussa avauksessa vasta kolmessa ja täydet 90 minuuttia hän on kuitannut kahdesti.

Kamara täyttää tässä kuussa jo 31 vuotta ja hän pelaa urallaan isoista asioista. QPR ei ostanut häntä kesällä, vaan lainasi hänet vuodeksi osto-optiolla. Se tarkoittaa, että Kamaran on pakko onnistua ja lunastaa paikkansa joukkueessa tai muuten hänet palautetaan ensi kesänä paluupostissa Rennesiin.

Se olisi Kamaralle iso takaisku, sillä hänen sopimuksensa ranskalaisseuran kanssa ulottuu kesään 2028 saakka. Jos QPR ei lunastaisi Kamaraa, edessä olisi todennäköisesti jälleen yks epävarma lainasiirto ties minne.

Kamara ymmärtää pelin panokset ja siksi hän mieluummin kumarsia QPR:ää eikä Huuhkajia. Hänen tärkein tehtävänsä on vakuuttaa nyt QPR ja etenkin Stéphan. Jos hän ei vakuuta Stéphania, se ei olisi tappio vain Kamaralle itselleen, vaan myös Huuhkajille, sillä päästäkseen huippuvireeseen, Kamaran on päästävä pelaamaan QPR:ssä säännölllisesti suuressa roolissa ja isoja minuutteja.

Ylen asiantuntija Antti Pohja epäili, että Kamaran ratkaisu jättää särön hänen asemaansa Huuhkajissa eikä Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friis suostunut vastaamaan Ylen haastattelussa, valitseeko hän Kamaran seuraavassa maajoukkueikkunassa Huuhkajiin. Miten näet tilanteen?

Kyllähän tällaiset ratkaisut helposti jättävät särön, kuten Pohja sanoi. Esimerkiksi Thomas Tuchel antoi suoraan ymmärtää, että Cole Palmer vaaransi oman tulevaisuutensa Englannin maajoukkueessa vedäytyttyään tästä maajoukkueikkunasta ”loukkaantumisen” vuoksi.

Tämäkään kysymys ei ole mustavalkoinen.

Vaikka Kamaran ratkaisu olisi kuinka ymmärrettävä tahansa, kyllähän maajoukkueessa pelaamisessa pitäisi olla selvät periaatteet – ja jos joku kieltäytyy maajoukkuekutsusta ilman loukkaantumista, sillä pitäisi olla seurauksia.

Toinen näkökulma on se, kannattaako tässä olla mies valkeuden, vaikka ei voiton?

Me tiedämme varmuudella jo nyt, että marraskuun 12. päivänä pelattavassa vierasottelussa Albaniaa vastaan panoksena on Huuhkajien lohkovoitto ja ennen kaikkea paikka kolmoskorissa EM-kisojen karsintalohkojen arvonassa.

Kysymys kuuluu, kannattaako tällaisten panosten ollessa pöydällä ”rangaista” Kamaraa vai kääntää kaikki mahdolliset kivet ja kannot ja valita kaikki parhaat pelaajat noihin maaotteluihin?

Olisin yllättänyt, jos Friis jättäisi Kamaran valitsematta Albania-otteluuun, jos hän katsoisi, että Kamaran kuuluisi olla joukkueessa pelillisillä perusteilla. Kysymys ei ole vain Huuhkajista, vaan myös Friisistä itsestään ja hänen tulevaisuudestaan Huuhkajien päävalmentajana.

Mikä on siis lopullinen tuomiosi?

Kamaran rankaiseminen olisi kohtuutonta, vaikka maajoukkue ei olekaan mikään hollitupa, jonne tullaan ja josta lähdetään miten huvittaa.

Kamara ratkaisu oli tässä tilanteessa ymmärrettävä ja siksi hänen jättämisensä tämän episodin perusteella ulos marraskuun maaotteluista olisi virhe.