Hakkaako odotettu Huuhkaja-ryhmä taas päätään seinään?

Nikolai Alho saa kehuja Joel Perovuolta esityksistään wingbackin paikalla.

HuuhkajatJalkapallo

Hakkaako odotettu Huuhkaja-ryhmä taas päätään seinään?

Joel Perovuo pitää EM-karsintoihin valittua Huuhkaja-ryhmää odotettuna, mutta haasteet löytyvät tutulta pelipaikalta.

Eetu Pennanen
TEKSTI Eetu Pennanen
@eetupennanen
JULKAISTU 15.3.2023 | KUVAT All Over Press

Suomen jalkapallomaajoukkue julkaisi tiistaina 24 pelaajan ryhmän ensi viikon EM-karsintojen avausotteluihin Tanskaa ja Pohjois-Irlantia vastaan. Joel, mitä ajatuksia Markku Kanervan Huuhkaja-ryhmä herättää?

Joukkue on hyvin odotetun kaltainen. Huomio kiinnittyykin alkavissa karsinnoissa siihen, miten Markku Kanerva ja Suomi ratkaisevat ongelman heidän pelijärjestelmänsä kanssa.

Ongelma koskettaa nimenomaan wingbackien pelipaikkoja, jos Suomi valitsee edelleen pelata viiden puolustuslinjalla. Soitan edelleen samaa levyä, kun totean, ettei 5-3-2-järjestelmä ole toiminut missään kohtaa.

Suomella on pulaa hyvistä vaihtoehdoista, jotka osaisivat toteuttaa tätä wingbackin roolia laadukkaasti molempiin suuntiin. Riittävän laadukkaita pelaajia niille paikoille kuitenkin löytyy, jos systeemin periaatteet ovat selvät.

Ketkä ovat hyviä vaihtoehtoja mainitulle wingbackin paikalle? Entä kuka on siellä ikään kuin väärässä paikassa?

Esimerkiksi Nikolai Alho on mielestäni aliarvostettu pelaaja. Hän on saanut kritiikkiä jonkin verran. Sanoisin kuitenkin niin, että wingbackit ovat olleet ongelmissa siksi, ettei tämä pelijärjestelmä ole Suomella toiminut.

Huuhkajat ei ole osannut hyödyntää wingbackeja oikeastaan kumpaankaan suuntaan.

Heikompia vastustajia vastaan Alho on päässyt loistamaan. Hän on ollut aktiivinen ylöspäin. Puolustuspeli ei hänen lempi osa-alueensa ole, koska hän on koulutukseltaan laitahyökkääjä.

Monipuolisena pelaajana hän on kuitenkin onnistunut luomaan nahkansa uudelleen vuosien varrella. Voimme verrata häntä esimerkiksi niin ikään nyt joukkueessa mukana olevaan Pyry Soiriin.

Soiria on niin ikään yritetty istuttaa wingbackin paikalle niin maajoukkuessa kuin HJK:ssakin, mutta hänen kohdallaan sopeutuminen ei yksinkertaisesti ole toiminut.

Soirilta ei löydy niin monipuolista työkalupakkia kuin Alholta. Niinpä Soirin pelaaminen näyttää pahimmillaan todella pahalta wingbackin paikalla. Soirille omin paikka olisi olla laiturina.

Kun Soiri pääsee itselleen sopivaan rooliin laitahyökkääjäksi, hän pääsee haastamaan, juoksemaan linjan taakse ja keskittämään. Sieltä tulee Soirin itseluottamus ja positiivinen kierre.

Uskon, että Soirin pelaaminen hänelle vieraassa ja sopimattomassa roolissa on syönyt hänen peli-iloaan ja suoritustasoaan. Hän ei pääse niihin tilanteisiin, missä hän on parhaimmillaan.

Oikealla Suomi voisi käyttää kaksikkoa Alho ja Ilmari Niskanen. Niskasta ei pitäisi laittaa vasemman wingbackin paikalle.

Jäikö joku sellainen pelaaja joukkueen ulkopuolelle, jonka olisit halunnut joukkueessa nähdä?

Manchester Cityn Thomas Galves jätti itsestään hyvät näytöt edellisellä leirillä. Olisin itse nähnyt hänet mielellään Huuhkajissa, mutta hän on nyt alle 21-vuotiaiden mukana.

Mielestäni maajoukkueessa pitäisi parhaiden pelaajien olla mukana. Siksi näkisin hänet mielellään a-maajoukkueen puolella. Hän olisi tuonut leveyttä vasemmalle wingbackin paikalle, kun siellä on poissaoloja esimerkiksi Jere Urosen puuttuessa.

Maintsitkin jo pelijärjestelmän. Tiedämme, ettet ole Kanervan suosiman 5-3-2-systeemin kannalla. Mikä voisi olla tälle Suomen ryhmälle toimivampi ratkaisu?

Toki tässä on kyse myös Kanervan ja valmennusjohdon velvollisuudesta yrittää miettiä parasta pelisysteemiä joukkueelle. Onko se nyt se viiden linja kuitenkaan?

Olemme nähneet, kun Huuhkajat on pelannut parhaat ottelunsa neljän linjalla, esimerkiksi 4-4-2:n perustuvalla muodolla. Viiden linja taas on enemmän tai vähemmän aiheuttanut kaaosta.

Minkä takia hakataan päätä seinään, jos emme saa wingbackejamme ylös linjasta puolustusvaiheessa? Miksi sitä täytyy yrittää pelistä toiseen, kun se ei vaan nyt toimi?

Jos taas palataan viiden linjaan, Suomi ei ole koittanut missään vaiheessa esimerkiksi vaihtaa 5-2-3-muotoon, joka voisi tuoda aivan uusia ulottuvuuksia Suomen pelaamiseen. Toki siinä on huonosti toteutettuna vielä isompi uhka omassa päässä kuin 5-3-2-muodossa.

Nykyinen muoto on lähinnä aiheuttanut sen, että Suomi on ajautunut puolustamaan matalassa blokissa ja yrittänyt vain selviytyä otteluissa kuivin jaloin. Oma pallollinen pelaaminen on jäänyt monesti hyvin köyhäksi, kun Suomi on joutunut vain puolustamaan omaa boksiaan.

Kävitkin jo läpi pelaajapulaa, mutta hyviäkin vaihtoehtoja wingbackeiksi löytyi. Miksi näet, ettei Suomi saa viiden linjaa toimimaan?

On oltava kyse siitä, ettei pelijärjestelmää osata valmentaa.

Harjoituskentällä ei ole saatu pelaajille viestiä perille siitä, milloin wingback nousee ylös prässäämään ja toinen wingback toisella puolella tiputtaa linjaan. Kun taas pallo menee toiselle puolelle, toinen wingback nostaa linjasta.

Samalla kolmen topparin tulisi liikkua voimakkaasti poikittain. Kun tällaisella hybridilinjalla pelataan, jossa on vaihtelevasti joko viisi tai neljä pelaajaa, pitäisi toiminnan olla koko ajan aktiivista.

Sen ei pitäisi mennä niin, että ollaan viiden linjassa samaan aikaan kun keskikentän kolmikko juoksee itseltään jalat alta. Kun puolustetaan näin matalalla, ei koskaan olla sellaisessa vaiheessa, että omalta alueelta pääsisi nopeasti pois.

Keskikentän kolmikko on väsynyt ja vastustajan on helppo kontrolloida kahta ylintä pelaajaa. Ylhäällä ei ole muuta uhkaa, kun Suomella on kahdeksan pelaajaa oman kuudentoista tuntumassa.

Vastustajan todella helppo puolustaa myös vastahyökkäykset pois Suomelta.

Katso Huuhkajien kokoonpano alta tai tästä.