Hamina palaa kahden vuoden tauon jälkeen takaisin miesten Superpesikseen. Kaikki eivät ole innoissaan Haminan paluusta, sillä monet suurvisionäärit olisivat nähneet mieluummin suuren ja mahtavan Oulun palaavan Superpesiksen kartalle kuin pienen ja piskuisen Haminan, jonka keskustaajamassa asuu vain 15 000 asukasta.

Urheilun hienous on kuitenkin siinä, että peli ei kysy asukaslukuja eikä utele visioista. Se kumartaa vain tulosta – ja tässä tapauksessa tulos kumarsi Haminaa. Sen mukaan on edettävä ja elettävä.

Hamina on jo aloittanut valmistautumisen ensi kauteen. Joukkueen tämän kauden miehistöstä peräti kahdeksalla pelaajalla on sopimus myös ensi kaudesta. Joona Mäkelä, Nino Muuruvirta, Otso Mäkelä, Erik Lahti, Jere Heikkilä ja Elias Lahti olivat tehneet ja aiemmin sopimuksen ensi kaudesta, ja dramaattisen viidennen nousukarsintafinaalin jälkeen Henri Heikkilä ja lukkari Matias Hangasmaa tekivät myös jatkosopimuksen HP:n kanssa. Pelinjohtaja Juho Kaikolla on sopimuksessaan optio myös ensi vuodesta.

Isot kalat eivät tule

Hamina luottaa sarjanousun tuoneeseen joukkueeseen – ja sen on niin myös tehtävä. Hamina ei voi nykyisillä resursseillaan taistella kunnolla edes Superin keskitason pelaajista. Hyvä esimerkki on Kouvolasta lähtevä Sasu Toikka. Toikka on Haminan oma kasvatti ja olisi varmasti loistava ja haluttu vahvistus Haminalle, mutta Toikalle on tarjottu sen suuruisia sopimuksia muista Superin seuroista, että Hamina joutui vetäytymään neuvottelupöydästä saman tien.

Siksi Hamina joutuu naaraamaan mahdollisia vahvistuksia niistä pelaajista, jotka eivät mahdu nykyisissä seuroissaan pelaavaan kokoonpanoon tai jotka eivät saa riittävän suurta roolia. Näillekään pelaajille Hamina ei pysty maksamaan mitään suuria korvauksia, joten kysymykseen tulevat lähinnä Kouvolan tai miksei myös Hyvinkään nuoremman kaartin pelaajat tai joku kokeneempi pelaaja, jolla on jostain muusta syystä vetoa Haminaan.

Vaikka Hamina saisikin hankittua muutamia vahvistuksia, sen kohtalo on ennakolta selvä: Hamina tulee ensi kaudella taistelemaan armotta putoamista vastaan – nykynäkymässä Siilinjärven ja uhkaavasti murenevan Kankaanpään kanssa.

Vahvistuksia suurempi merkitys ensi kesänä on sillä, millaista pesäpalloa Hamina pelaa. Jos se lähtee pelaamaan samanlaista varman päälle peliä kuin monet keskikastin joukkueet tällä kaudella, edessä on pitkä ja kylmä kesä. Jos Hamina lähtee sen sijaan pelaamaan raivokasta altavastaajapesäpalloa, se voi varsinkin hankalalla Vallikentällä yllättää rohkealla pelillä vierasjoukkueita. Yllätysvoitot ovat myös erinomaista polttoainetta joukkueen itseluottamukselle, kuten tällä kaudella nähtiin Kiteellä.

Jos Vallikentällä lyö läpi, pallo menee varsinkin takaa ja kakkospuolelta niin kauaksi, että sen perään on turha edes lähteä. Siksi Haminassa kannattaa miettiä jo syksyllä, millaista peliä ensi kaudella pelataan ja miten sitä talven aikana kannattaa harjoitella.

Seitsemänkertainen Suomen mestari

Vaikka kaikki eivät olekaan tervehtineet Haminan nousua ilolla, Haminalle ei kannata kuitenkaan millään muotoa irvailla. Hamina on perinteikäs pesäpallopaikkakunta, mitä kuvaa se, että HP voitti aikoinaan peräti seitsemän Suomen mestaruutta. Niistä viimeisin on jo 46 vuoden takaa, kaudelta 1974.

Pesäpallon perimä elää kuitenkin edelleen Haminassa vahvana. Se näkyy poikien ja tyttöjen puolella tehtävässä juniorityössä sekä tietenkin HP:n tämän kauden nousussa Superiin. Haminan naisten joukkue pelaa tällä hetkellä Ykköspesiksessä.

Perimä näkyy myös yleisömäärissä. Hamina ohittaa saman tien katsojamäärissä monet Superin vakioseurat Pattijoesta, Kankaanpäästä ja Koskenkorvasta alkaen. 1200 katsojaa vetävät kotiottelut eivät ole harvinaisia, ja kun Vallikentälle tulee vieraaksi Kouvola, silloin puhutaan helposti yli 3000 katsojasta – olettaen tietenkin, että koronarajoitteista on päästy eroon.