HIFK antoi kauden ensimmäiset valmentajapotkut Veikkausliigassa, kun se ilmoitti maanantaina, ettei Tor Thodesen jatka stadilaisseuran päävalmentajana.

HIFK on ehtinyt pelata vasta kolme ottelua tämän kauden Veikkausliigassa. Kaksi rumaa kotitappiota ja yksi vierasvoitto RoPSista sekä heikosti sujunut Suomen Cup jouduttivat päätöstä valmentajavaihdoksesta.

Potkut varsin varhaisessa vaiheessa kautta herättävät kiinnostavia kysymyksiä niin Thodesenista valmentajana kuin HIFK:sta Veikkausliiga-organisaationa. Kysymyksiä alkoi tupsahtella lisää, kun Thodesen kirjoitti Facebookissa, että ei jää kaipaamaan HIFK:n työympäristöä.

Lähdetään liikkeelle Thodesenista. Hän oli keskinkertainen valmentaja Veikkausliigassa, vaikka viime kaudella HIFK oli Ykkösestä noustuaan Veikkausliigan yksi yllättäjistä ja oli lähellä jopa mitalisarjaa.

HIFK:n löyhästi organisoitu, mutta melko selkeä pystysuunnan jalkapallo 4–4–2-timanttimuotoineen oli monelle vastustajalle hankala pala purettavaksi. Siihen päälle nousuhuuma, muutamien yksilöiden vahvat otteet ja onnistumisen kierre oli valmis.

HIFK:n viime kauden pelaamisessa oli kuitenkin melko vähän asioita, jotka olisivat kantaneet pidemmällä tähtäimellä. Eikä Thodesen tuonut uusia juttuja sisään viime kauden jälkeen. Siispä tämän kauden peleissä HIFK:n eväät oli syöty nopeasti.

HIFK:n pelaamisessa ei sinällään ole ollut mitään periaatetasolla erilaista kuin viime kaudella. Silloin vain tuolla yksinkertaisella sapluunalla pystyttiin yllättämään moni vastustaja. Nyt se jokerikortti oli käytetty.

Thodesenin avautuminen potkujen jälkeen ja seuran kritisointi asettuu kyseenalaiseen valoon: kyllä siinä Thodesenin omassakin toiminnassa eli pelin organisoinnissa oli isoja valuvikoja.

Mutta Thodesenin osaaminen olisi HIFK:n johdon pitänyt tietää jo ennen hänen pestaamistaan. Ja se, että tälle kaudelle ei ollut tulossa muutoksia.

Huteja valmentajamarkkinoilla

Thodesenia isompi kysymys on HIFK:n organisaatio ja sen johtaminen.

HIFK nousi viisi vuotta sitten ryminällä Veikkausliigaan. Ylipäätään seuran nousu vuosikymmenien jälkeen takaisin pääsarjaan oli ehkä liiankin nopea rykäisy. Seura oli pitkään alasarjoissa ”kaveriporukan” juttu. Sitten tuli ripeä nousu Veikkausliigaan, mikä oli yllätys seuralle itselleenkin.

Nousu on tarkoittanut isoa toimintakulttuurin muutosta seurassa kohti täysammattilaisorganisaatiota. Ja siinä murroksessa seura painii. Ei ole vielä pohjaa, toimintatapoja, kulttuuria ja valmiuksia vielä toimia täysin ammattilaisorganisaation vaatimilla tavoilla.

HIFK on kyllä ammattilaisorganisaatio, mutta on eri asia vielä se, että toimittaisi ammattimaisesti.

Tiedettiinkö seurassa esimerkiksi ennen Thodesenin palkkaamista, minkälaista jalkapalloa norjalaisluotsi valmentaa? Oliko Thodesen esittänyt viime kauden jälkeen, miten HIFK:n pelaamista kehitetään seuraavalle kaudelle?

Jos valmentajan palkkaamisen prosessi halutaan tehdä kunnolla niin kuin ammattilaisorganisaatiossa, taustalla pitää olla muutakin kuin puheiden kuuntelua ja tulosten seuraamista. On oltava ymmärrystä siitä, minkälaista pelitapaa valmentaja valmentaa. Seurajohdolla on siis oltava ymmärrystä myös pelistä. Ennen kaikkea siitä. On käytettävä dataa, analyyseja ja tilastoja. Pitää ihan oikeasti katsoa niitä valmentajan joukkueen pelejä.

Minkälaisia pelaajatyyppejä valmentaja suosii? Repiikö hän joukkueestaan täyden potentiaalin irti ja miten hän sen tekee? Istuuko valmentaja tyyppinä seuran kulttuuriin?

Thodesen ei ole ensimmäinen tapaus kyseisessä organisaatiossa. Paljon puhuvaa oli Antti Muurisen pestaaminen muutama vuosi sitten. Muurisen metodit olivat valitettavan kaukana Veikkausliigan kärkitasosta, kaikella kunnioituksella valmentajalegendaa kohtaan.

HIFK:ssa on paine, mutta onko seuralla kykyä vastata siihen?

Thodesenin potkut vasta kolmen pelatun pelin jälkeen ja norjalaisvalmentajan päivitys tämän jälkeen sosiaalisessa mediassa kielivät jostain isommasta. HIFK:n toimintakulttuurissa ei ole kaikki kohdallaan. Se on monella tapaa sääli, sillä se heijastuu kaikkeen toimintaan. HIFK:ssa olisi valtavaa potentiaalia suomalaisella jalkapallokartalla: perinteikäs seura, yksi Suomen kovimpia seurabrändejä, äänekkäät kannattajat ja nyt myös rahoittaja taustalla.

Paljon tietysti kohdistuu organisaation johtohahmoihin: toimitusjohtaja Christoffer Perretiin ja urheilutoimenjohtaja Mika Lönnströmiin. Ovatko he päteviä alojensa osaajia? Ovatko vastuut ja roolit riittävän selkeät ja rajatut?

HIFK on tällä hetkellä valmentajan näkökulmasta hyvinkin haastava, jopa vaarallinen, paikka. Seuran johtaminen ei ole jämäkkää. Joukkue on kasattu hajanaisesti melko erinäköisistä palasista. Yksi esimerkki erikoisista hankinnoista Thodesenin joukkueeseen oli Mostagh Yaghoubi, joka on enemmänkin hitaamman pallonhallintapelin kuin repivä pystysuunnan jalkapallon pelaaja. Ei välttämättä parasta vastinetta rahalle.

HIFK:ssa on valtava paine. Tämän tiesi myös Thodesen lähtiessään mukaan toiselle HIFK-kaudelleen. Seuran osti reilu vuosi sitten kiinalainen sijoittaja, joka luonnollisesti haluaa sijoitukselleen vastinetta. Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että joukkueen on tehtävä tulosta tässä ja nyt, vaikka todellisuudessa edellytyksiä menestymiselle ei juuri tässä ja nyt edes olisi.

Ongelma on, että toiminnan taso kokonaisuudessaan ei näytä siltä, että se pystyisi edes auttavasti vastaamaan siihen paineeseen, joka seurassa on.

Täytyy siis toivottaa onnea Teemu Kankkuselle ja Mike Keeneylle, jotka jatkavat joukkueen valmentajina. Onnea todennäköisesti tarvitaan. Seuran tiedotteessa ei mainittu, onko jompi kumpi päävalmentaja, tai siitä, että seura olisi etsimässä uutta päävalmentajaa. Sen sijaan urheilutoimenjohtaja Lönnström on tekemässä jatkossa yhä vahvempaa yhteistyötä valmennustiimin kanssa.

Tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan tästä,  ja varmista, että saat jatkossa kaiken Elmon  digisisällön ja  digiarkiston sekä lähes 100-sivuisen lukupaketin kotiina kannettuna joka kuukausi yhdellä ja samalla tilaushinnalla.

Lue heinäkuun Elmo ostamalla digilehden irtonumero Lehtiluukusta tai painettu lehti irtonumerona Lehtipisteestä.