HIFK on yksi Liigan tämän kauden mielenkiintoisimmista joukkueista. Kausi alkoi heikosti, mutta sitten kurssi kääntyi – mutta miksi se kääntyi ja mitä Punaisessa myllyssä tapahtuu seuraavaksi, jos ja kun NHL-vahvistukset liukenevat maailmalle? Tällä hetkellä HIFK:lle voi antaa perusarvosanan: se on pelannut tasollaan.

Elmo-lehti arvioi jokaisen Liiga-joukkueen otteet alkukaudella ja jakaa Liiga-joukkueet kolmeen kategoriaan: onnistujat, tasollaan pelanneet ja flopit. Viime viikolla käsiteltiin flopit, nyt vuorossa ovat omalla tasollaan pelanneet joukkueet.

Tasollaan pelanneiden listalla nousevat esiin erityisesti HIFK, jolla oli jalkeilla vahva nippu pelaajia, sekä Jukurit, joka oli puheenaihe syksyllä hävittyään rumasti 1–11. Muut listalla olevat joukkueet ovat SaiPa, KooKoo ja Sport.

HIFK: NHL-miesten syksy

Kausi alkoi ailahtelevasti, mutta hiljalleen päävalmentaja Jarno Pikkarainen sai kaukaloon jonkinlaista periaatetasoa joukkueensa pelaamiseen heikkojen ensimmäisten kierrosten jälkeen.

Mutta kuinka paljon HIFK:n alkukauden tuloksista on peräisin laadukkaasta pelaajamateriaalista ja kuinka paljon pelin organisoinnista?

Jonkinlaista suhteellisuutta tuo se, että HIFK:lla oli kokoonpanossaan viisi viime kaudella NHL:ssä pelannutta hyökkääjää: Emil Bemström, Henrik Borgström, Otto Koivula, Joona Luoto ja Antti Suomela.

Borgström on heistä ainoa, joka ei ole NHL-lainasopimuspelaaja. Bemström on ainakin jo jättänyt HIFK:n ja matkannut kohti NHL-leirejä.

Peliä HIFK:ssa on kuitenkin pitkälti johtanut Anton Lundell, joka on Liigan yksi parhaista keskushyökkääjistä ja jo NHL-tason pelaaja.

Kyllä tuollaisella nipulla sarjataulukossa vähintään neljäntenä sietääkin olla.

SaiPa: Sijaismies nosti suosta

SaiPan kausi alkoi Tero Lehterän alaisuudessa ja joulutauolle siirryttiin Ville Hämäläisen alaisuudessa.

SaiPa lomautti marraskuun alussa koko valmennuksensa. Hämäläinen tuli puikkoihin seuran A-junioreista.

Eikä se ihan huonosti mennyt. Hämäläinen lähti rakentamaan omaa juttuaan välittömästi. Pelin perusperiaatteet selkiytyivät. Syntyi vahva henki ja taistelutahto.

Joulutauolle SaiPa lähti kolmen ottelun voittoputkessa. Aika näyttää, palaako Lehterä.

KooKoo: Toisen kauden kirous?

Ainakin alkukauden perusteella KooKoon päävalmentaja Jussi Ahokas on kelvollisesti kyennyt pitämään joukkueensa tuloksissa kiinni.

Viime kaudella Ahokas teki Liigan tulokasvalmentajana erinomaista jälkeä. Valmentaja kuitenkin usein mitataan erityisesti hyvän ensimmäisen kauden jälkeisellä kaudella.

Ahokas osaa organisoida prässipelaamisen varsin tehokkaasti. KooKoo on tullut tunnetuksi siitä, että se pyrkii riistämään kiekkoa ylhäällä mahdollisimman lähellä vastustajan maalia.

KooKoolla on useita eri mekanismeja prässipelissään, minkä myötä se kykenee paineistamaan erilaisista lähtöasetelmista.

Prässipelistä ei ole epäilystä, mutta kauden jatkoa ajatellen herää muutama kysymys. Onko Ahokas jopa liian ehdoton puolustuspelin rytmittämisessä?

Ja toisekseen: riittääkö KooKoon kiekollisen pelin laatu vastaamaan kärkijoukkueisiin?

Jukurit: Ei riitä, niin ei riitä

Yhden 1–11-tappion kautta voisi populistisesti lyödä Jukurit maanrakoon, mutta kyseinen HIFK-peli oli vain särö isossa kuvassa.

Iso kuva on se, että Jukurit pelasi alkukauden aikalailla sillä tasolla, mitä siltä sopi odottaa. Hyvänä päivänä kaatui Ilves, Tappara tai HIFK, mutta rutiinitaso ei riittänyt vieläkään siihen, että säännöllisesti oltaisi pisteissä kiinni.

Päävalmentaja Marko Kauppinen on organisoinut joukkueensa pelin melko hyvin. Siinä on toisteisuutta, selkeitä periaatteita ja mekanismeja. Pelaajilla on hyvä käsitys siitä, mitä tehdään.

Silti ikään kuin tarina junnaa paikoillaan. Mihin Mikkelin Jukurit on Liigassa matkalla?

Sport: Dufvan veteraanit

Sport on kelpo iskuasemissa ja viimeisen pudotuspelipaikan tuntumassa alkukauden jälkeen, mutta Vaasassa huoli kohdistuu siihen, ettei peli oikein kehittynyt alkukaudella.

Päävalmentaja Risto Dufva on onnistunut puolustuspelin organisoinnissa. Sport on vaihdellut sujuvasti korkean prässin ja keskialueen suojelemisen välillä, mutta kiekollinen peli on korkeintaan, aivan korkeintaan, keskinkertaista.

Ongelma ei ole pelin rytmissä, vaan siinä, että syöttösuunnat ja kentän täyttö ovat monesti hyvin epätäsmällisiä. Yksinkertaisesti Sport pyrkii etenemään hyvin epäloogisesti, sellaisista paikoista, joissa vastustajalla on merkittävä puolustusetu.

Liigan kokenein joukkue, vielä syyskaudella hankitun muutaman vahvistuksen kera, on silti kyllä jatkossakin hankala vastustaja.