On syyskuu ja Helsingin IFK pelaa jo uskottavuudestaan. Neljästä pelaamastaan ottelusta IFK on kerännyt kolme sarjapistettä. Kolmen pisteettömän ottelun putki sai viimeisimmän lisäyksensä, kun vielä pahasti vaiheessa oman pelinsä kanssa oleva SaiPa juhli Lalli Partisen muisto-ottelussa Lappeenrannassa lukemin 2–1.

IFK on sarjassa juuri nyt viimeinen. Tilanne ei ole aivan optimaalinen seuralle, jonka Tobias Salmelainen on aiemmin julistanut tavoittelevan paikkaa Euroopan parhaana seurana.

Lappeenrannan ottelussa IFK:n kasvoille iskettiin jotain, mitä sillä itsellään ei ole. Niclas Westerholm esitti varsinkin ottelun loppuhetkillä torjuntoja, joita helsinkiläiset kaipaisivat ykkösmaalivahdiltaan Niilo Haloselta. Niitä ei ole tulossa riittävästi.

On Salmelaiselta täysin käsittämätön virhe, ettei joukkueella ole huippujoukkueen mitat täyttävää ykkösmaalivahtia. Vaikka Haloselle ei perjantaina helppoja mennyt, kolmen ottelun torjuntaprosentti 85,11 on rumaa jatkumoa viime kevään tilastoille.

Samaan aikaan, kun Halosella on vaikeaa, esimerkiksi yksi etukäteen IFK:n päävastustajista, Tampereen Ilves, porskuttaa Liigan kärjessä pitkälti perjantaina Tapparan paikallisottelussa nollanneen Marek Langhamerin ansiosta. Ilveksenkin peli on luonnollisesti vielä tässä vaiheessa kautta vaiheessa, mutta Langahamer antaa omalle joukkueelleen työrauhan pelin kehittämiselle kartuttamalla torjunnoillaan joukkueen pistepussia.

Salmelaiseen kääntyvät katseet myös joukkueen rakennuksen osalta. Ilmoitettuihin pelaajabudjetteihin on aina hyvä suhtautua varauksella, mutta IFK jakaa kolmen miljoonan euron budjetillaan Liigan kärkipaikkaa Kärppien kanssa.

Siihen suhteutettuna IFK:n pelaajamateriaali on kovin tasapaksu. Se tasapaksuus näkyi taas ratkaisuhetkillä, kun kovasta painostuksesta huolimatta vieraat eivät saaneet iskettyä peliä tasoihin. Vastaavia tehottoman tuskaisia loppuhetkiä on luvassa usein kauden aikana, vaikka todennäköistä lienee se, että Salmelainen tekee pelaajahankintoja myös kauden aikana.

Lauantaina IFK pelaa kotonaan KooKoota vastaan. Vaikka ottelu pelataan jo 24. päivä syyskuuta, tuntuu IFK:n penkin takana jo valtava paine. Vaikka Ville Peltonen on seurayhteisön oma mies, ei IFK:n kaltaiseen suurseuraidentiteettiin pidä sopia kovin pitkäaikainen majailu pahnan pohjimmaisena.

Peltosen näytöt IFK:n päävalmentajana Liigassa ovat ohuet. Viime kevään puolivälierätappio oli mahalasku. Nyt alkanut kausi on lähtenyt väärään suuntaan jo valmistavista otteluista, joissa IFK:n tekemistä leimasi sekavuus.

Peltonen on Salmelaisen oma värväys. Kun seuralegendan päävalmentajasopimus ulottuu vielä seuraavaan kauteen. Jos IFK vajoaa vielä syvempään ahdinkoon, on Peltonen vaikea kengittävä. Kuitenkin, jos vastuu ei lankea Peltosen niskaan, lankeaako se Salmelaisen itsensä kontolle?

Neljä ottelua on äärimmäisen lyhyt otanta. IFK:n suunta on kuitenkin jo pitkään ollut väärä, eikä merkkejä paremmasta ole juuri näkynyt. Siksi lauantain ottelulla on valtava merkitys IFK:lle. Sen merkitys on paljon suurempi kuin sen pitäisi Euroopan huipulle pyrkivälle seuralle olla.