HIFK:n surkeudessa pahinta ei ole surkeus, vaan se, ettei siihen kukaan puutu

Ville Peltonen joutui seuraamaan uusinta nöyryytystä Rinkelinmäellä perjantaina.

JääkiekkoLiiga

HIFK:n surkeudessa pahinta ei ole surkeus, vaan se, ettei siihen kukaan puutu

HIFK:n surkeus pakottaa Samuel Savolaisen mukaan kysymään, eikö menestyminen merkitse enää IFK:lle mitään.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 30.9.2022 | KUVAT All Over Press

HIFK jatkaa Liigan kellarissa. Perjantai-iltana HPK vei sarjapisteet Hämeenlinnassa 3-2-maalillaan ottelun viimeisellä minuutilla. Samuel, IFK:n tuska se jatkuu edelleen. Miksi?

Lyötyä ei pitäisi lyödä, mutta onhan tämä IFK:n räpiköinti murheellista katsottavaa. Vielä murheellisempaa on, että ei tämä edes yllätä kauden pelejä nähneenä, että taso tuntuu vain putoavan. Kahteen viimeiseen otteluun – mukaan lukien jatkoaika Sportia vastaan – sarjan kalleimpiin joukkueisiin lukeutuva IFK on saanut aikaan kokonaiset 29 laukausta Sportia ja HPK:ta vastaan, joiden lompakot punnitaan aivan erilaisella vaa’alla kuin IFK:n. 29 laukausta maalia kohti!

Pahinta ei olekaan edes se, että IFK häviää näin säännöllisesti vaan se, että sen pelissä ei ole mitään päätä eikä häntää. Viisikko venyy mitä pidemmälle kausi etenee ja IFK:n surkeasti organisoidut hyökkäyksiinlähdöt johtavat pitkiä kiekkoja toisensa perään ja laiturit karkailevat miten sattuu. On sanottava, että jos minulle ei ole auennut tällä kaudella se, mitä IFK kentällä hyökätessään yrittää, ei se ole auennut myöskään pelaajille. Niin sekavaa on tällä hetkellä IFK:n peli.

Ja onhan se sanottava, että ei IFK myöskään voittavaa maalivahtipeliä saa. Antti Pihlströmin avausmaaliin johtanut veto pienestä kulmasta ei saisi mennä maaliin, eikä Jere Jokisenkaan voittomaali pitäisi sisään mennä. HPK:n toisessa maalissa yksi Eetu Liukas sai imettyä peräänsä koko viisikon ja maalin kulmalle jäi Aleksi Mustonen täysin vapaaksi, kun koko viisikko jäi tuijottamaan kiekkoa.

Mutta ilmeisesti urheilujohtaja Tobias Salmelainen luottaa kuin vuoreen Ville Peltoseen ja maalivahti Niilo Haloseen, joka ei ole enää mikään nuori lupaus. Silti Salmelainen kertoo järkähtämättömästi mediaan, miten IFK haluaa kehittää maalivahtejaan itse. Tekee mieli kysyä, kun Halonen on kuitenkin jo 24-vuotias maalivahti, että milloinkahan tuo kehitystyö tulee valmiiksi?

Esimerkiksi Ville Husso lähti 21-vuotiaana Pohjois-Amerikkaan. Jossain vaiheessa voisi olla jo paikallaan todeta, että Halosesta ei Hussoa tai Kevin Lankista taida tulla. Mutta ilmeisesti analyysit tehdään joskus joulun tienoilla, jos silloinkaan.

Mutta ei IFK:n kyntämistä voi Halosen piikkiin laittaa vaan lukuisia ammattivirheitä tehneen urheilujohtajan piikkiin. Hän vastaa tästä kaikesta. Ja Salmelaisen pitämisestä vastaa häntä ylempänä olevat ihmiset. Sinne ne katseet on käännettävä.

Moni on arvioinut, että HIFK:n joukkue on kasattu päin mäntyä. Mitä mieltä sinä olet?

Voi se niinkin olla, mutta ei IFK:n pelaajat ole niin huonoja kuin tulokset ja pelaamisen taso antavat nyt ymmärtää. Joukkueessa on maajoukkueeseen kelvanneita miehiä, SM-liigan maalikuninkaita ja Euroopan huippusarjoissa pelanneita pelaajia ja niin edelleen. Kyse on siitä, että tällä hetkellä IFK:n urheiluprosessi on saanut heidät näyttämään huonommilta kuin he ovatkaan. Se menee tietysti Ville Peltosen piikkiin, mutta Salmelainen oli myös se, joka hänet parhaaksi mahdolliseksi valmentajaksi IFK:lle näki.

Ja vaikka maalivahtipeliä ja valmennusta kuinka paljon syyttäisi, alleviivaan paksuimmalla mahdollisella tussilla, että eivät he ole syyllisiä siihen, että heidät on palkattu. Siihen on olemassa paljon raskaamman sarjan syylliset – Tobias Salmelainen ja seurajohto. Viisi vuotta on menty heikoilla jäillä, mutta ilmeisesti asioita ei ole syytä korjata, se on se viesti jonka IFK nyt on halunnut lähettää.

Tobias Salmelainen on sanonut jääkiekkojulkisuuteen, että vielä on aivan liian aikaista vetää johtopäätöksiä. Ehkä 20 pelin jälkeen, kun kolmannes on pelattu, siihen on aika. Mitä mieltä olet?

Pidän tuota kammottavana puheena urheilujohtajalta.

Tällä hetkellä IFK:n pelaaminen näyttää jopa siltä, että 20 pelin kohdalla voi olla jo liian myöhäistä reagoida. HIFK:lla on seitsemästä pelistä kasassa viisi pistettä. Viisi!

Jos ei se soita kelloja Nordenskiöldinkadulla, niin sitten en tiedä oikein mitä sanoa. Parhaat urheilujohtajat analysoivat tilannetta joka ikinen hetki ja miettivät miten joukkuetta voisi auttaa, mutta ilmeisesti IFK:ssa sellaiseen ei ole tarvetta. Se on aika ylimielinen lähestymistapa ja jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, tuskin mitään oikeita analyysejä edes kuullaan.

Ja eihän tässä ole edes kyse siitä, että seitsemän peliä on mennyt vihkoon. Kyse on pitkäaikaisesta keskinkertaisuuden ja tämän hetken surkeuden hyväksymisestä. Siellä se IFK porskuttaa nyt SaiPan ja Sportin välissä ja viime kausikin päättyi surkeasti puolivälieriin ja mestaruudet kiertävät seurassa todella kaukaa. Mutta ilmeisesti auringon nousemista taas odotellaan, mutta mitkähän siihen ovat perusteet? Ja varmasti IFK vielä kellarista nousee ylöspäin, mutta mihin? Riittääkö jokin pudotuspelipaikoille nouseminen oikeasti IFK:lle kasvojenpesuun? Ja jos riittää, mistä se oikeasti kertoo?

Kaikki tämä panee kyllä kysymään, että eikö IFK:ssa enää menestyminen merkitse enää mitään? Jos IFK haluaa vain tyytyä tähän mateluun, pitää yllä hyviä agenttisuhteita, rahoittaa pelaajien loppuelämää, edistää areenahankkeita tai jotain muuta sellaista, niin sitten se on niin ja se kannattaa sanoa ääneen.

Tai oikeastaan ei edes tarvitse. Se, että mitään muutoksia ei nähdä tarpeen tehtäväksi, kertoo jo aivan kaiken mahdollisen.