Kun HJK selviytyi ensimmäisellä yrityksellä uuteen Konferenssiliigaan, oli selvää, että se lähtisi vahvistamaan joukkuettaan. Kesän siirtoikkunan loppusuoralla Klubiin tulivatkin Santeri Hostikka ja Tim Sparv, mutta siirrot jäivät siihen.

HJK:n selvittyä kesällä 2014 Eurooppa-liigaan, tilanne oli toinen. Klubissa alkoi todellinen pelaajien sisäänmarssi, jonka aikana HJK hankki peräti neljä ulkomaalaispelaajaa. Heistä Anthony Annan osoittautui hyväksi hankinnaksi, ja jo Rapid Wieniä vastaan pelannut maalivahti Toni Doblas oli myös onnistunut osto. Joevin Jones ja ja Aristide Bancé olivat sen sijaan huteja.

Lisäksi meitä suomalaispelaajia tuli kaksi, minun lisäkseni myös Roni Porokara, jonka pelaamista HJK:ssa sotkivat kuitenkin harmittavasti loukkaantumiset.

***

Tällä kertaa HJK:ssa ei haluttu hätiköidä ja hankkia määrää, vaan pyrittiin hankkimaan tarpeeseen taattua laatua. Ajatuksena strategia oli hyvä ja järkevä.

Nyt HJK on kuitenkin tilanteessa, että KuPS on ottanut sen kiinni Veikkausliigassa, sitä rasittavat Konferenssiliigan pelit, pelaajia on loukkaantuneena ja joukkue vaikuttaa olevan fyysisesti äärirajoilla.

Expekt tarjoaa Klubin vierasvoitolle Jerevanissa kertoimen 2.20. Kannattaisiko kokeilla?

Myöskään omilla tahoillaan vaikean jakson jälkeen Klubiin siirtyneet Sparv ja Hostikka eivät ole tuoneet sitä, mitä he olisi voineet parhaimmillaan tuoda.

Sparv ei ole saanut karistettua vammojaan, eikä näin ollen ole pystynyt pelaamaan tasollaan ja auttamaan joukkuetta. Kaiken lisäksi Sparvilla uhkaa aika loppua kesken ja näyttää siltä, että hän joutuu pelaamaan puolikuntoisena kauden loppuun saakka.

Hostikka tuli pitkän pelaamattomuuden jälkeen Puolasta ja on nyt pelannut lyhyessä ajassa paljon. Klubin pelitahti on Konferenssiliigan ja Veikkausliigan otteluruuhkan seurauksena kova ja pitemmän pelaamattomuuden jakson jälkeen kovaan pelitahtiin hyppääminen on fyysisesti vaikeaa.

Asetelma on tuttu itselleni, sillä olin identtisessä tilanteessa tuolloin 2014.  En yltänyt syksyllä 2014 parhaimpaani – eikä ole Hostikkakaan yltänyt kuin ajoittain. Hostikan onneksi pelitahti ei kuitenkaan ole yhtä brutaali kuin 2014. Hänellä on päiviä, jolloin hän voi treenata räjähtävyyttä ja toisaalta tehdä palauttavaa harjoittelua ekstrana.

HJK toimi siirtoikkunan aikana kokonaisuudessaan kuitenkin järkevästi, eikä sortunut tekemään paniikkiostoja. Loukkaantuneena olevan Atomu Tanakan tilalle kartoitettiin vuorenvarmasti korvaajaa, mutta kun sopivaa ei löytynyt, Klubi jätti hankinnan tekemättä. Uskottiin, että Sparvin ja Hostikan hankinnat riittävät. Heistä ei ole kuitenkaan ollut täysin toivottua apua, eikä HJK ole päässyt muutenkaan kierrättämään ja lepuuttamaan pelaajia suunnitelulla tavalla.

Tämä on lisännyt varsinkin Roope Riskin, Filip Valenčičn ja Jairin kaltaisten pelaajien painolastia. Riski olisi varmasti hyötynyt muutamista huilipeleistä. Valenčič on jäänyt otteluissa sivurooliin ja Jair on pelannut ailahtelevasti, mikä myös todennäköisesti liittyy juuri väsymykseen.

***

MTV Urheilu uutisoi tällä viikolla HJK:n hankkineen Pyry Soirin ensi kaudeksi. Soirin hankinta ei auta nykytilanteeseen, mutta on selvä signaali siitä, että HJK priorisoi hankinnoissaan todistetusti tasonsa osoittaneita pelaajia. Klubi on muutenkin hankkinut pelaajia viime aikoina enimmäkseen muista Veikkausliiga-seuroista tai kotimaisia ulkomailla pelaavia pelaajia.

Suomessa on keskusteltu paljon siitä, onko pelaajan parempi pelata ulkomailla vai Veikkausliigassa. Oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan suomalaisen jalkapalloilijan on parempi pelata HJK:n kaltaisessa laadukkaassa Veikkausliiga-joukkueessa kuin taistella ulkomailla putoamista vastaan hieman pienemmissä eurooppalaisissa sarjoissa.

Nostan toki hattua kaikille, jotka selviävät siitä rumbasta pelaavassa kokoonpanossa ja mahdollisesti jopa saavat pelaamalla siirron parempaan paikkaan. Näitä tapauksia on vain aika vähän. Vaikuttaa siltä, että moni ulkomailla pelaava suomalainen ajattelee samalla tavalla, ja moni  pelaaja on saanut HJK:ssa uransa uuteen nousuun.

Ulkomaalaisen pelaajan hankinnassa on aina enemmän kysymysmerkkejä kuin tasonsa todistaneissa suomalaispelaajissa, olipa pelaajan CV millainen tahansa. Hyvä CV ei takaa vielä mitään pelaajan tasosta – aivan kuten Uefa Pro -lisenssi ei takaa, että on hyvä valmentaja. Kumpikin on vain lopulta pala paperia.

HJK:n kannalta nykyinen strategia on järkevä. Jos HJK saa omien pelaajiensa lisäksi hankittua Veikkausliigasta haluamansa vahvistukset ja ulkomailta hyvään näyteikkunaan haluavia tuttuja pelaajia sekä scouttaamaan vielä 1–2 laadukasta ulkomaalaispelaajaa, Klubilla on kaikki edellytykset taistella joka kausi Veikkausliigan mestaruudesta ja vähintään Konferenssiliigaan pääsystä.

Konferenssiliiga: Alashkert FC – HJK, tänään 19.45 (Jerevan, Armenia)