HJK:lla oli totuuden hetki torstai-iltana Bolt-Arenalla romanialaista Farul Constantaa vastaan.

Se totuus oli lopulta HJK:n kannalta positiivinen, kun Klubi selvitti 2-0-voitolla upeasti tiensä Konferenssiliigan lohkopeleihin. Toni Korkeakunnas sai valmennusuransa kovimman voiton – ja vältti samalla ison katastrofin.

HJK voi ja sen pitää juhlia Konferenssiliigan lohkopeleihin pääsyä, mutta juhlien keskellä on hyvä nähdä, ettei kaikki mikä kimaltaa, ole kultaa.

HJK on ollut Korkeakunnaksen aikana vaikeuksissa erityisesti pallollisen pelinsä kanssa. Klubi on siitä huolimatta saalistanut tuloksia Veikkausliigassa, toki monesti vaikeuksien kautta. Puolustuspelaaminen on hoidettu pääasiassa matalassa blokissa. Maalille kesän lopuksi saapunut Niki Mäenpää on tullut joukkueeseen hyvin sisään ja ollut iso osa HJK:n loppukauden tarinaa.

What will happen in the Veikkausliiga? Check the odds and play at Stake.com!

Euroopassa tämä ”tulos edellä” pelaaminen, kuten joku hienosti analysoi Klubin taktiikkaa europeleissä, oli tuottanut ennen tätä iltaa yhden voiton ja neljä tappiota.

***

Farul ei ole missään nimessä huono joukkue, mutta tässä otteluparissa Klubille tarjottiin vähintään yhtä hyvää mahdollisuutta voittaa kuin Qarabagia vastaan.

Vierailijoilla oli selviä vaikeuksia Boltin muovimaton kanssa, mikä on HJK:lle monesti etu näissä peleissä. Siitä huolimatta Farul oli kotijoukkuetta edellä ensimmäisellä jaksolla syöttöpelaamisessaan. Pallo liikkui välillä todella nätisti yhdellä tai kahdella kosketuksella siinä missä HJK edelleenkin päätyi liian usein rauhoittelemaan peliä pallon kanssa tai jäämään jumiin laidoilleen wing-backiensa heikohkon toiminnan seurauksena.

Kuvaava tilanne tuli ensimmäisen jakson lopussa, kun Aapo Halme kuljetti Pyry Soiria kohti ja odotti, että Soiri tekisi itsensä pelattavaksi Halmeen alapuolelle. Sen sijaan Soiri seisoi Farulin pelaajan vieressä ja oli HJK:n onni, että tilanteesta saatiin vapaapotku.

***

En halua kuitenkaan suomia liikaa HJK:n pelaajia näistä pallollisen pelaamisen vaikeuksista, sillä Klubin pelaamisessa näkyy ennen kaikkea kollektiivin epäselvyys yhteisistä tavoitteista kentällä. Sitä kautta tilanteita joudutaan ratkomaan sitä mukaan, kun kentällä jotain tapahtuu.

On sinänsä erikoista, että Korkeakunnas totesi viime vuonna Onsiden keskustelussa, että liian taktinen peli Suomessa tappaa pelin tempon, eivätkä yksilöt pääse oikein loistamaan. HJK:n pelaaminen ei tällä hetkellä toden totta ole ainakaan liian taktista, joten mikähän siinä nyt sitten olisi syynä, että pelin tempo ei ole kummoinen eivätkä yksilötkään pääse loistamaan kuin satunnaisesti?

Esimerkkinä nyt vaikkapa Topi Keskinen, jolta tässä systeemissä odotetaan käytännössä lähes aina ihmettä hänen saadessaan pallon jalkaansa. Tällainen pelaaminen ei ole Keskiselle pitkässä juoksussa hyvä tilanne. Keskisen tarvitsisi päästä hiomaan monipuolisesti liikkumista laiturin paikalla, pelaamaan kombinaatioita ja muita tilanteita, eikä pelata  junnupeleistä tuttua jalkapalloa, jossa kentän nopein pelaaja yrittää kerta toisensa jälkeen kuskata pallon kaikkien läpi.

***

Jalkapallossa tulos ratkaisee, mutta totuuden nimessä HJK ei saanut jatkopaikkaansa oman erinomaisuutensa kautta. Sen jatkopaikan takana oli Farulin sekava puolustuspelaaminen, joka näkyi erityisesti vetäytymistilanteissa, kun joukkue tippui täysin sattumanvaraisissa muodostelmissa puolustusasemiin.

Toinen keskeinen valtti HJK:lla oli tässä otteluparissa kulmapotkut, joiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Nyt ne toivat Klubille tärkeän maalin vieraissa ja Farulin aluepuolustaminen revittiin riekaleiksi Helsingissä.

Kaksi maalia tehnyt Bojan Radulovic olisi ansainnut hattutempunkin, mutta Radulovicin maali hylättiin epäonnisesti erotuomarin tulkittua Matti Peltolan häirinneen Farulin maalivahti Mihal Aioania paitsioasemassa maalitilanteessa.

***

Klubin Konferenssiliigan lohkovaihepaikka tiputti varmasti painetasot Boltin uumenissa takaisin terveille luvuille. Tämä voitto saattaa hyvinkin vapauttaa joukkueen pelaamista ja ennen kaikkea Korkeakunnaksen lähestymistä joukkueen pelaamiseen.

Korkeakunnaksen aikana Klubin peli on ollut tähän saakka kokonaisuutena pettymys, mutta Korkeakunnas ei silti ole uskaltanut muuttaa oikeastaan mitään. Jää nähtäväksi, nostaako tämä voitto ja pääsy Konferenssiliigan lohkopeleihin Klubin pelaamisen uudelle tasolle ja Veikkausliigan mestariksi.

On tietysti hieno asia, että suomalainen joukkue pääsee Eurooppaan lohkovaiheeseen hiukan heikommallakin suorituksella.

HJK teki ne pari asiaa pallollisena riittävän hyvin, joita Korkeakunnaksen alaisuudessa on nähty, ja puolusti kurinalaisesti. Se riitti – tällä kertaa.