HJK hävisi Mestarien liigan toisen kierroksen karsintojen ensimmäisessä osaottelussa Tšekin hallitsevalla mestarijoukkueelle Viktoria Plzeňille 1-2. Vaikka kyseessä on vain yksi ottelu, sen auki purkaminen kertoo paljon siitä, missä HJK tällä hetkelle menee. Mikä sen pelissä toimii ja mikä ei – ja milloin ja miksi joku asia ei toimi?

HJK lähti otteluun hiukan totutusta muutetulla kokoonpanolla ja systeemillä. Toivoin otteluennakossa, että Toni Koskela nostaisi tultua Bojan Radulovicin rinnalle toisen pelaajan kärkeen. Sen myös Koskela teki. HJK hyökkäsi 3-5-2-muodossa Malik Abubakarin pelatessa toisena kärkenä. Puolustaessa HJK:n muoto vaihteli ja uusi systeemi vaikutti aiheuttavan hiukan sekaannuksia muutenkin molempiin suuntiin. Perusmuoto oli lähtökohtaisesti kuitenkin Huuhkajistakin tuttu 5-3-2.

Plzeň lähti otteluun 4-4-2:lla, jossa puolustusvaiheessa Jan Sykora pyrki kontrolloimaan Santeri Väänästä HJK:n keskikentän pohjalla ja kärjet pelasivat monesti peräkkäin pystysuunnassa. Hyökätessä Plzeň pyrki murtautumaan keskityspaikoille tai boksiin laidoista laitapelaajiensa ja Sykoran voimin tai löytämään Tomáš Chorýn ja siitä etenemään HJK:n linjaa vastaan.

***

Puhuin ennakossa, kuinka Plzeň olisi hyvä saada paineen alle ja tekemään helppoja virheitä. Nyt kuitenkin HJK  sortui ensimmäisen puolen tunnin aikana kymmeniseen helppoon virheeseen paineettomissakin tilanteissa. Tällaista määrää virheitä HJK:n ei ole vara tehdä eurokentillä.

Viime kauden europeleissä esille nostamani rajaheitot nousivat taas isoon rooliin. Plzeňin sai heti ottelun alussa rangaistuspotkun täysin harmittomasta tilanteesta, jota edelsi HJK:n heikko kollektiivinen suoritus omassa rajaheitossa.

Can HJK bounce back from Plzeň defeat? Check all the football offers at LeoVegas and play!

Tämä passiivinen käytös näkyi muissakin erikoistilanteissa. Plzeňin tekemä paitsiomaali kulmapotkusta olisi melkein ansainnut olla maali, niin välinpitämättömästi HJK pelasi tilanteessa. Plzeň loi kulmapotkussa 3 vs 2-tilanteen, mikä sinällään ei ollut HJK:n kannalta ongelma, mutta kun kulma annetaan lyhyenä, olisi etutolpalla olevan pelaajan irrottava täydellä vauhdilla. Jukka Raitala hölkkäsi kuitenkin viisi metriä kohti palloa ja jätti David Brownen 1 vs 2-tilanteeseen, jota seurasi laadukas pallo HJK:n maalin eteen ja niukka paitsiomaali.

Nämäkin ovat sellaisia alkeellisia asioita, joita HJK:n tasoisen joukkueen pitäisi pystyä karsimaan pelistä. Vastapainoksi on sanottava, että HJK oli hyvä omissa kulmapotkuissaan ja pääsi yrittämään viimeistelyä pelkästään ensimmäisellä jaksolla kolme kertaa.

***

Pelinavaaminen on vaihdellut HJK:lla tällä kaudella liikaa. Se ei nytkään loistanut, mutta oli sentään parempaa kuin RFS-otteluparissa. Arttu Hoskosella on kiire kasvaa näihin peleihin. Hoskosella olisi tekniset ja fyysiset eväät, mutta hän vaikuttaa hermostuneelta ja epäröivältä päätöksenteossaan. Toki tähän vaikutti keskiviikkona myös HJK:n muiden pelaajien välillä epämääräinen liikkuminen, mutta Hoskonen sortui silti useampaan helppoon ja tarpeettomaan virheeseen.

Keskikentällä HJK:lla oli pari keskeistä ja jopa yllättävää ongelmaa.

Perparim Hetemaj tyytyi seisomaan pitkiäkin aikoja oikean pakin paikalla ja häntä nähtiin HJK:n pelinrakenteluvaiheen aikana turhan vähän pallossa HJK:n pelinrakentelussa. Laidassa seisoskelu ei myöskään aiheuttanut Plzeňille mitään ongelmia.

Toinen ongelma oli Santeri Hostikan ylipelaaminen piilokärkenä. Tällainen ylipelaaminen johtaa lähes poikkeuksetta siihen, että pelaaja jää kovasta yrittämisestä huolimatta pelin ulkopuolelle, kun hän on jatkuvasti väärässä paikassa. Kun Hostikka malttoi vain seistä Plzeňin linjojen välissä, hänellä oli aina  mahdollisuus osallistua peliin.

Nyt Hostikka kerta toisensa jälkeen lähti juoksentelemaan väärään paikkaan ja söi paljon esimerkiksi HJK:n vasemman laidan hyökkäyspeliä pudotessa jatkuvasti Plzeňin muodon ulkopuolelle. Jos Hostikka olisi liikkunut järkevästi, hän olisi pystynyt tarjoamaan Murilolle helpon mahdollisuuden pelata linjasta irronneen Plzeňin puolustajan Radim Reznikin selustaan, joka taas olisi antanut Murilolle mahdollisuuden haastaa oma pelaaja tai löytää vielä vaarallisempi pallo suoraan HJK:n kärkiparille.

Nyt Klubilla ei ollut mitään uhkaa Plzeňin selustaan vasemmalla laidalla ja Plzeňin oli helppo puolustaa eteenpäin.

Ongelma ei ole pelkästään Hostikassa, sillä rooli ei ole hänelle ominainen. Hostikka on enemmän klassinen laituri, joka on parhaimmillaan lähtiessään liikkeelle leveältä ylhäältä sekä haastaessaan ja laukoessaan kuljetuksesta. Nyt hän pelasi keskikentällä pienissä tiloissa monesti selkä menosuuntaan ilman, että hänellä olisi ollut selvää käsitystä, miten liikkua tai toimia. Ei ihme, että peli takkusi.

***

Hyvä esimerkki oikean roolituksen merkityksestä on oikealla laidalla viilettävä David Browne. Hän sai tehdä enemmän sitä, missä hän on luontaisesti hyvä. Plzeňin vasen puolustaja Milan Havel oli jatkuvasti vaikeuksissa nopean Brownen kanssa.

Ainoa, mitä Brownelta toivoisi, olisi, että hän olisi välillä hiukan itsekkäämpi päästessään vastustajan selustaan. Ensimmäisellä jaksolla Brownella jäi käyttämättä loistava mahdollisuus ajaa boksiin ja päästä todennäköisesti viimeistelemään hyvältä alueelta, mutta hän alkoi etsiä katseellaan jo turhan aikaisin muita pelaajia maalin edestä.

Hyökkäyspari Radulovic ja Abubakari oli kelpo yhdistelmä. Malmöstä hankittu Abubakari näyttää tuovan oikeasti lisäarvoa HJK:lle. Esimerkiksi avausjaksolla HJK:n parhaat paikat tulivat Radulovicille, joista toisen toisen loi juuri Abubakari.

Radulovic olisi kenties voinut maalata jo ensimmäisellä jaksolla, mutta hän sai hyvityksen missattuihin paikkoihinsa toisen puoliajan alkuun. Tosin siinä tilanteesta maalin olisi suonut mielellään Hostikalle, joka kaipaisi kipeästi onnistumisia peliinsä.

***

HJK käyttämä uusi pelisysteemi aiheutti ottelussa sekaannusta. Tämä korostui etenkin puolustuspelissä, kun pelaajat löysivät itsensä monesti aivan uusilta paikoilta. Plzeňin toinen maali oli tästä sekoilusta ikävä esimerkki. Maali oli toki näyttävästi pelattu, mutta HJK:n pelaajien toiminta maalin synnyssä oli likimain alokasmaista. Ei ihme, että Koskelakin harmitteli ottelun jälkeen halpoja maaleja.

Maalissa nähtiin myös, mikä on 5-3-2-muodon vaativuus ja heikkous. Puretaan siis maali osiin.

Maalia edelsi vieraiden pidempi pallonhallinta. Pallo oli ensin HJK:n kenttäpuoliskolla vasemmalla sivustalla, josta se pelattiin oikealle, jossa Plzeň pääsi pyörittämään kahden laitapelaajansa turvin ylivoimalla peliä.

Ensimmäisestä tilanteesta HJK vielä selvisi, mutta kun pallo pelattiin uudestaan vasemmalta oikealle, HJK:n keskikenttälinja oli hajonnut atomeiksi ja Hetemaj joutui jo muutenkin tilanteessa jo paljon juostuaan ottamaan vielä 40 metrin poikittaisjuoksun toiselle puolelle kenttää.

Sekään ei auttanut, sillä Reznik pelasi pallon hyvän liikkeen Raitalan selustaan tehneelle Sykoralle. Punaisella oleva Hetemaj seurasi Sykoran juoksua, mutta niin teki myös Miro Tenho, jonka olisi ehdottomasti pitänyt huutaa Hetemajlle ottavansa Sykoran ja Hetemaj olisi näin voinut estää tiputuksen Jan Kopicille.

Ja kaaos jatkui. Santeri Väänänen oli keskikentän keskimmäisenä pelaajana kiinnostunut väärästä alueesta ja pelaajasta etupuolellaan. Väänäselläkin olisi ollut mahdollista suojata selustassaan oleva tila.

Raitalan olisi puolestaan pitänyt seurata tilanteessa ilman muuta Kopicaa, jolloin maalia ei olisi koskaan syntynyt. Nyt tilanne oli siinä vaiheessa HJK:n kannalta vaikea, kun Kopica otti täydellisellä kosketuksellaan pallon hallintaansa. Tenho reagoi tilanteeseen hyvin, mutta Hoskonen oli reaktiossaan selvästi myöhässä. Hoskosella olisi ollut tilanteessa paras mahdollisuus blokata Plzeň-legendan veto.

Brownen oli vaikea puolustaa tilannetta, sillä hänellä oli vaarallisella alueella oma pelaaja selustassaan. Toki Kopic oli vieläkin vaarallisempi pelaaja, mutta Brownella oli liian vähän aikaa tehdä tämä päätös.

Kaiken lisäksi Sykoran tiputus Kopicille meni Hetemaj’n jalkojen välistä, joten tilanne olisi voinut kariutua hieman paremmalla tuurilla. Se ei kuitenkaan olisi muuttanut sitä tosiasiaa, että HJK teki yhdessä tilanteessa luvattoman paljon virheitä.

Syytän kuitenkin pääosin tilanteesta vaativaa systeemiä ja sitä, kuinka vaikean paikan edessä kolmen pelaajan keskikenttälinja on pelatessaan Plzeňin tasoista vastustajaa vastaan.

Ottelun läpi kurinalaisesti puolustanut Plzeň ansaitsi voittonsa, sillä HJK antoi yksinkertaisesti liikaa siimaa peruspelaamiseen kuuluvissa asioissa, jotka sitten kertautuivat isompina virheinä. Lopputulos oli sinällään iso harmi, sillä HJK pystyi virheistään ja pelin sekavuudesta huolimatta tasoaan RFS-otteluista.

***

Otteluparin toinen osa pelataan ensi tiistaina Plzeňissä. On mielenkiintoista nähdä, mitä ja miten Koskela muuttaa HJK:n pelaamista. Vaikka HJK lähtee vierasmatkalle maalin tappio niskassaan, jatkopaikka ei ole vielä mahdoton.

Esitän kovan väitteen heti kättelyssä: HJK:lla on ensi tiistaina edellytykset tehdä Plzeňissä 2-3 maalia.

Se vaatii kuitenkin tiettyjä asioita. HJK:n on puolustettava Plzeňiä vastaan vieraskentällä 4-4-2-muodssa, jolloin se pystyy vakauttamaan keskikentän puolustamisen.

Samaten se vaatii Fabio Serranensin, Atomu Tanakan tai Nassim Boujellabin tuomista Hostikan rooliin hyökätessä, jolloin HJK saisi hyviä aloitteita kulmiin. Serranens, Tanaka ja Boujellab pystyvät teknisesti hyvinä pelaajina pitämään palloja ja tarjoilemaan laatusyöttöjä kärjille.

HJK:lla on mahdollisuus murtautua laidoista Plzeňin laitapuolustajien selustaan, josta esimerkkiä ensimmäisessä ottelussa näytti Browne hyvillä liikkeillään.

Klubi tarvitsee samaa myös vasemmalle sivustalleen. Hetemaj’n on mietittävä sijoittumistaan ja laidassa olemisen lisäksi hänen olisi operoitava enemmän oikealla välikaistalla, josta hän voisi myös tehdä pystyynjuoksuja laitapuolustajan selustaan.

Abubakari vaikuttaa hyvältä hankinnalta ja hän on todennäköinen maalintekijä toisessa ottelussa.

Klubi oli hyvä omissa erikoistilanteissa kotiottelussaan ja näkisin, että Plzeňissä sen pitäisi tehdä erikoistilanteista ainakin yksi maali.

HJK:n olisi karsittava ottelusta tyhmät ja tarpeettomat virheet – ja esimerkiksi sellaiset typeryydet, että pallo pistettäisiin yli sivurajasta paineettomassa tilassa. On omalla tavalla hassua, että tämänkin tyyppinen asia pitää nostaa esille HJK:n tasoisen joukkueen kohdalla.

Klubilta vaaditaan Plzeňissä tietysti vielä isompaa venymistä kuin Riikassa, mutta kaikki on mahdollista, varsinkin, kun europeleissä ei lasketa enää vierasmaaleja. Plzeňillä on edelleen vain hävittävää ja HJK ensimmäisen ottelun jälkeen vain voitettavaa.

Edessä on kiinnostava ja HJK:sta paljon kertova ottelu. HJK:ta ei ole vielä haudatta – ei Mestarien liigan karsinnoissa eikä Veikkausliigassa.

Plzeňin ihme on tilauksessa.