Jussi, kahden käsittämättömän jalkapallo-ottelun päivä. Ensin kahdeksan maalin trilleri, jossa Espanja kaatoi Kroatain 5-3. Ja sitten kuuden maalin trilleri ja rangaistuspotkukisa, jonka päätteeksi Sveitsi lähetti kisojen suursuosikin Ranskan kotimatkalle. Oliko näissä huikeissa maalikarkeloissa kysymys pelkästään kahdesta ottelusta vai näetkö takana suurempia syitä? Viime kesänä kesätauko ja pre-season olivat kuitenkin ennätyksellisen lyhyitä. Takana on siis pitkä kausi ja pelaajien energiat ovat varmasti koetuksella. Miten näet tilanteen?

Fakta on, että näissä kisoissa on ollut hullunkurisia maali-ilotteluita. Pitää muistaa, että otanta on kuitenkin pieni. Otanta on niin pieni, että sattuman merkitys on valtava. Esimerkiksi Belgian voittomaali tuli yhdellä kaukolaukauksella ja Ranskakin teki hienon kaukolaukausmaalin. Ne ovat ”yksi sadasta”-juttuja. Välillä niitä tulee ryppäissä, välillä ei.

Yksi mielenkiintoinen asia on kuitenkin se, että joukkueet ovat puolustaneet omia boksejaan heikosti. Ihan siis perustason maalinedustan ja vaara-alueiden miehittäminen on ollut isoillakin mailla heikkoa. Jos otetaan esimerkiksi vaikka Kroatian suoraan viimeisen sektorin rajaheitosta tullut maali. Päästetään target-heitto isolle alueelle, eikä seurata pystyynjuoksua. Sitten siellä on kolme Kroatian pelaajaa vapaana pyytämässä takaviistosyöttöä. Kyllä siinä voi esittää kysymyksiä Espanjan ensimmäisen sektorin pallottomista toiminnoista.

Tai sitten se Álvaro Moratan tekemä jatkoaikamaali. Tilannehan oli ihan perustason laitaetenemistilanne, jossa Kroatialla oli puolustusmuoto kasassa. Laitapuolustaja oli pompannut sulkemaan laidalle jalkaa. Yhtäkkiä Kroatian ensimmäinen toppari on ihan keskellä katua boksin painollisessa reunassa. Kauempi toppari on etutolpalla ja painoton laitapuolustaja takatolpalla. Paras maalintekoalue on keskellä auki. Hauska juttu oli, että pallo tuli parhaan maalintekoalueen sijasta painottoman laitapakin pään yli taka-alueelle, jossa Morata sai ottaa haltuun ja laukoa toisella kosketuksella.

Mutta miksi boksien puolustaminen on sitten ollut tällaista? Väsyneet pelaajat jatkoajoilla yrittämässä toteuttaa pelaamisen periaatteita? Valmentajat, jotka eivät priorisoi sen arvoa? Todella vaikea tällä hetkellä sanoa juurisyitä tämän ilmiön takana.

Hyökkäyspelin juhlaa

Aloitetaan Kroatia-Espanjasta. Oliko kahdeksan maalin näytelmä taktisesti jalkapallon juhlaa vai anti-juhlaa?

No se oli sillä tavalla juhlaa, että ottelu oli juuri sellainen kuin ennakoitiinkin.

Kroatia on mahtava pallonhallintajoukkue. Me näimme ottelun aikana monenlaisia Kroatian kasvoja. Välillä he olivat todella aktiivisia prässäämään ja syöttelivät palloa. Välillä he vetäytyivät. Jalkapallo on laji, jossa pelin tilanne, se konteksti, jossa pelataan, vaikuttaa ihan hirveästi pelin virtaan. Joukkueet reagoivat tilanteiden muutoksiin.

Espanjan hyökkäyspelin kannalta se oli myös juhlaa. Espanja oli Ruotsi-ottelusta lähtien vaarallinen. He ovat luoneet ihan tarpeeksi hyviä etenemisiä tuolla omalla 4-1-4-1-systeemillään – joka on vieläpä hienosti jalostunut turnauksen edetessä. Nyt esimerkiksi laitahyökkääjät tulivat todella aggressiivisesti kentän sisäkaistoille ja liikkuivat kohti maalintekoalueita – toisin kuin vaikkapa parissa ensimmäisessä lohko-ottelussa. Muoto oli melkeinpä jopa 4-3-2-1-tyylinen joulukuusiviritelmä!

Vähämaaliset ensimmäiset ottelut käynnistivät tietysti sen perushöpinän, että heidän pallonhallintansa on näennäistä ja puuduttavaa. No, ihan maaliodotteita katsomalla näki, että kyllä siellä on uhkaa ja penetraatiota myös vastustajan linjan taakse. Ja jalostumista.

Espanjassa on mielenkiintoista heidän keskityspelaamisensa. He pelaavat todella paljon keskityksiä. Pitkäksi menneessä Kroatia-ottelussa joukkue keskitti peräti 25 kertaa. Keskimäärin keskityksiä on heitelty laitakaistalta peräti 26 kertaa ottelua kohden.

Mitä ottelu kertoi Espanjan mahdollisuuksista näissä EM-kisoissa. Riittääkö sen hyökkäyspelaaminen ja viimeistely – entä puolustaminen?

Turnauksen kolme parasta joukkuetta ovat olleet tähän mennessä Italia, Tanska ja Espanja. Jos kysyt, riittävätkö jonkin näistä maista mahdollisuudet Euroopan mestaruuteen, niin kyllä riittävät. Mutta riittävätkö esimerkiksi todella aggressiivisen Saksan tai passiivisten ja kyttäävien Belgian sekä Englannin kyvyt? Riittävät. Nämä ovat aivan hullun tasaiset kisat ja nyt on mahdoton sanoa, miten näissä kisoissa käy.

Tuntuu, että monet maat ovat analysoineet viimeisen päälle, miten EM-kisoissa menestytään. Otetaan esimerkiksi Englanti. Pelaajamateriaali antaisi mahdollisuuksia pelata offensiivista jalkapalloa, mutta ei. He ovat varmaan miettineet asian siellä St. George’s Parkissa tilastojen kautta, miten näissä turnauksissa edetään esimerkiksi juuri vähämaalisuuden kautta. Sitten on vastapainona joku Saksa, joka vetää kaikki likoon-mentaliteetilla. Pelillisesti todella rikkaat kisat ovat nyt käsillämme. Emme ole nähneet kaikkia yllätyksiä vielä.

Sekava Ranska

Ja sitten Sveitsin ja Ranskan trilleriin. Varoitit jo ennen ottelua, että illan toisessa pelissä muhii yllätys. Mihin näkemyksesi perustui – ja menikö ottelu, kuten ajattelit?

Näkemykseni perustui siihen, miten Ranska on pelannut. On ollut sekavaa toimintaa liikaa. Ranskan hyökkäyspeli on ollut liikaa joukkueen ylimmän kolmikon niskassa. Sellaista systeemistä jauhantaa ei ole näkynyt. Esimerkiksi oikea-aikaisia laitapakkien nousuja yläkolmikon tueksi.

Sitten tänään vielä päälle aika mielenkiintoinen valinta peilata Sveitsin muotoa viiden linjalla. He yrittivät laittaa keskustan tukkoon, mutta Sveitsi mursi sen heti keskityksellä ja maalilla. Sitten piti alkaa reagoida. Kolme päästettyä maalia kertoo, että ottelusuunnitelma ei puolustuksellisesti toiminut.

Se täytyy sanoa, että Sveitsi oli hyvä. Hyökkäyspelillisesti Sveitsi oli todella hyvä ja organisoitunut. Viideltä kaistalta tultiin. Ensin rikottiin hienosti sitä Ranskan ensimmäistä linjaa ja sitten löydettiin tilat. Ei mitään ekstraa, mutta organisoitunut esitys. Ja sitten illan kruunuksi kaikki viisi rankkaria sisään.