Hurja tilanne – seitsemästä parhaasta lyöjäjokerista vain yksi voi lähivuosina vaihtaa seuraa
Pesäpallossa on ajauduttu tilanteeseen, että maan seitsemästä parhaasta lyöjäjokerista vain yksi voi vaihtaa seuraa ennen kautta 2026. Pekka Arffman avaa, mistä ilmiössä on kysymys.
@JukkaRonka
Roope Korhonen ja Perttu Ruuska ovat tehneet pitkät jatkosopimukset. Korhonen Sotkamon kanssa vuoteen 2025 ja Ruuska Mansen kanssa vuoteen 2027 saakka. Pekka, mistä nyt tuulee?
Molemmat jatkosopimukset ovat merkkejä kahdesta asiasta.
Ensinnäkin siitä, että pesäpallossa on siirrytty selkeästi aikaan, jossa 15-20 parhaan pelaajan kanssa neuvotellaan ylivuotisista sopimuksista. Nytkin useiden huippupelaajien kanssa on tehty pitkiä sopimuksia, jotka ulottuvat jopa vuoteen 2026 tai 2027 saakka. Eikä kysymys ole vain jatkosopimuksista, vaan seurat ovat enemmän tai vähemmän sopineet myös tiettyjen huippupelaajien siirroista, jotka koskevat vuotta 2025 tai jopa vuotta 2026.
Tämä kehitys on korostunut tietyillä pelipaikoilla, joissa on rajallinen määrä huippupelaajia. Lukkareiden lisäksi lyöjäjokerit on toinen tällainen pelipaikkakohtainen pelaajaryhmä ja kolmas on tuomasjussilamaiset yleispelaajat, jotka ovat hyviä niin sisä- kuin ulkopelissäkin.
Roopen ja Ruuskan lisäksi maan parhaista lyöjäjokereista Jukka-Pekka Vainionpäällä sopimus Vimpelissä ulottuu vuoteen 2025 saakka, Juha Niemellä Hyvinkäällä vuoteen 2026 saakka ja Juho Toivolalla Joensuussa vuoteen 2026 saakka.
Kun tämän päälle lisätään se, ettei Janne Mäkelä liiku Vimpelistä mihinkään, niin maan seitsemästä parhaasta lyöjäjokerista vapailla markkinoilla vuotta 2025 koskien on vain Kouvolan Patrik Wahlsten, ja hänenkin puhelimensa on soinut talven aikana monta kertaa.
Sen lisäksi nuorista ja lupaavista lyöjäjokereista Kiteen Jiri Pippolalla on sopimus vuoteen 2025 saakka, Pattijoen Martti Viitasalolla vuoteen 2026 saakka ja Joensuun Joosua Rätölläkin on optio vuodesta 2025.
Toki lyöjäjokerimarkkinoilla on edelleen liikuteltavia palasia. Walstenin lisäksi sopimus loppuu ensi kauden jälkeen muun muassa JymyJussien Aapo Hiltuselta ja Alajärven Juho Ihamäeltä, eikä Kempelekään ole ainakaan julkistanut Matti Korhosen ja Ossi Meriläisen jatkosopimuksia. Kempeleen lisäksi seitsemästä kärkijoukkueesta vain Kouvolalla on se tilanne, että molempien lyöjäjokereiden – Wahlstenin ja Kore Korhosen – sopimukset kattavat vain ensi kauden.
Onko tällainen kehitys tervettä vai ei, sen voi jokainen mielessään miettiä. Fakta se kuitenkin on ja jos seurat haluavat tehdä radikaaleja peliliikkeitä siirtomarkkinoilla, enää ei voida jäädä odottamaan kauden päättymistä. Nyt pitää olla hereillä vähintään vuotta tai kahta aiemmin.
Roope Korhosta pidetään ikijymyläisenä. Miksi Sotkamolla oli tarve tehdä Korhosen kanssa jo nyt vuoteen 2025 ulottuva sopimus ottaen huomioon, että Roope on ensi kesänä jo 43-vuotias?
Tärkein asia on se, että Sotkamo halusi varmistaa sen, että sillä on yksi sarjan ehdottomasti parhaista lyöjäjokereista ainakin vuoteen 2025 saakka. Jymyllä tuota tarvetta korostaa entisestään se, että sen kotiutusosasto on ollut muutaman kauden ajan todella kapea, lähinnä Roopen varassa.
Nyt Sotkamolla on Roope ja kaksi kautta aikaa ratkaista kotiutusosaston ongelmansa. Hannes Pekkisen sopimusta jatkettiin syksyyn 2025 saakka ja Jymyllä on kasvamassa omassa tallissan Aleksanteri Huotarin, Veeti Kokon ja Jere Heikkisen kaltaisia lupaavia kotiuttajia, jotka voivat hyvinkin lyödä itsensä läpi vuoden, kahden sisällä. Sen lisäksi Sotkamokin voi hankkia lyöjäjokerin siirtomarkkinoilta. Monet pitävät esimerkiksi Patrik Wahlstenin siirtymistä Sotkamoon hyvinkin tapetilla olevana asiana.
On totta, että Roopella on jo ikää kunnioitettava määrä, mutta oleellista on, että hänen testituloksensa esimerkiksi voiman suhteen parantuvan vain koko ajan. Roope pitää itsensä treenaamalla huippukunnossa ja hänen päätään ja kylmäpäisyyttään ratkaisupaikoissa ei tarvitse kenellekään perustella.
Lyöjäjokerilta ei vaaditaan myöskään kokonaisvaltaisesti ottaen samoja ominaisuuksia kuin vaikkapa pelintekijöiltä tai etenijöiltä. Riittää, että lyönti kulkee ja siihen ikä ei vaikuta samalla tavalla kuin esimerkiksi nopeuteen.
En näe mitään syytä, että Roopen taso heilahtaisi tästään mihinkään seuraavien kahden kauden aikana. Avainkysymys on, miten Roope itse näkee tilanteensa ja miten pitkään hänellä riittää nälkää harjoitella ja pelata.
Entä tapaus Ruuska?
Mansessa on käynnissä selvästi suurempi murros, jonka taustalla on se, että Manse halutaan pitää pesäpallon valtaseurana ja nostaa jälleen mestarijoukkueeksi.
Ruuskan kaltaisen ykköskorin lyöjäjokerin pitkä jatkosopimus keskeinen pala tätä suunnitelmaa. Manse tarvitsee Ruuskan tasoisen huippujokerin – joka kaiken lisäksi on hyvä varalukkari –, mutta sen lisäksi hänen pitkä jatkosopimuksensa on vahva näyttö Mansen himoitsemille uusi pelaajille, että mestaruutta tavoitellaan tosissaan.
Ruuska on Roopeen verrattuna nuori mies, vasta 22-vuotias, joten hänellä voi halutessaan olla edessään vielä vaikka 20 vuoden ura. Tässäkin mielessä pitkä jatkosopimus on ymmärrettävä.