Huuhkajat käänsi torstaina Walesille kärsimänsä tappion 1-0-vierasvoitoksi Irlannista. Voitto on tärkeä monella tapaa joukkueelle ja Markku Kanervan valmennustiimille. Ensinnäkin viime EM-karsinnat menivät tietyllä tapaa huumassa, flow-tilassa. Lisäksi Huuhkajat hyötyi monien kilpailijamaiden heikosta tasosta lohkossaan. Kieltämättä Huuhkajien iskukyky, kun karsinnoista on kulunut lähes vuosi, oli kysymysmerkki.

Toisekseen voitto oli tärkeä siinä mielessä, että Huuhkajat nousi Kansojen liigassa ylempään, B-sarjaan. Tämä tarkoittaa, että vastassa on kovempia vastustajia kuin kaksi vuotta sitten C-sarjassa.

Wales-ottelu torstaina osoitti, että Suomi kykenee roikkumaan tuloksessa kiinni, ja nyt joukkue käänsi tasaisen pelin itselleen.

Suomi löysi wing-backit

Miltä Huuhkajien pelaaminen näytti Irlantia vastaan?

On vaikea sanoa, kuinka paljon Suomi todellisuudessa paransi hyökkäyspeliään torstain Wales-ottelusta, sillä Irlanti tarjosi puolustuspelaamisellaan melko alhaisen vasteen. Kun Wales puolusti tiiviillä blokilla, Irlanti prässäsi löyhästi ja kentältä löytyi isoja tiloja.

Huuhkajat hyökkäsi 3–4–1–2-muodossa, jossa Robert Taylor, Joel Pohjanpalo ja Teemu Pukki muodostivat mainion yläkolmikon. Siinä Suomella riitti laatua, ja yhteiskoordinaatio oli hyvällä tasolla. Pukin ja Pohjanpalon yhteistyö toimi ajoittain erinomaisesti. Kaksikko tuki toisiaan esimerkiksi vastaliikkeillä. Toinen hyökkääjistä tuli myös usein vastaan kymppialueelle. Taylor oli tärkeä palanen siinä, että kärkikaksikolle saatiin paremmin tukea kuin Walesia vastaan.

Laadusta on osoitus se, että Suomella oli tuoda vaihdosta sisään Fredrik Jensenin tasoinen pelaaja. Suomi dominoi peliä Jensenin maalin jälkeen nimenomaan yläkolmikon kautta.

Taylor oli pirteä, jopa kentän paras pelaaja. Hän liikkui taitavasti niin pallottomana kuin pallollisena ja liikkui laajalla säteellä. Se, että Taylor liikkui taitavasti tarkoitti ennen kaikkea sitä, että hän osasi ajoittaa ja valmistella liikkeensä hyvin. Hän teki oikea-aikaisia liikkeitä niin selustaan, kuten Suomen maalissa, ja vastaan kymppialueelle tai jopa alataskuihin.

Irlanti puolusti melko heikosti. Irlanti prässäsi löyhästi 4–3–3-muodossa, jossa keskikentän kolmikko puolusti huonosti leveyttä, laiturit eivät peittäneet syöttöjä laitoihin eivätkä laitapuolustajat irronneet Suomen wing-backeihin. Irlannin puolustaminen satoi Suomen laariin.

Tämä avasi Suomelle selvästi enemmän mahdollisuuksia luoda etutilanteita kuin Walesia vastaan. Suomi hyödynsi tämän siten, että nouseville wing-backeille pelattiin palloa usein etutilanteisiin pidemmillä puolenvaihdoilla, ja heidän kauttaan Suomi usein edisti peliään. Nikolai Alho ja Nicholas Hämäläinen esiintyivät edukseen niin puolustuksellisesti kuin hyökkäyksellisesti.

Ongelmia Suomella oli jälleen rakenteluvaiheessa. Toppareilla ja keskikentän pohjapelaajilla on paljon työstettävää siinä, että peli etenisi jouhevammin, ja peliteot olisivat harkitumpia. Monesti tuli tilanteita, joissa palloa syötettiin, mutta syötöillä ei välitetty minkäänlaista informaatiota vastaanottajalle. Tuli epämääräisiä syöttöjä erikoisiin ja vaikeisiin asemiin ilman riittävää tukea pelin jatkuvuudelle, mihin Irlanti muutamaan otteeseen myös iski kiinni.

Viiden linja näytti vahvuutensa

Puolustaessa Suomella ei ollut suuria ongelmia. Kanerva on onnistunut organisoimaan 5–3–2-muodossa puolustuspelin mekanismit hyvälle tasolle, mistä Irlanti-peli oli jälleen osoitus.

Irlanti pyrki odotetusti luomaan laitakaistoille ylivoimatilanteita ja keskittämään laadukkaista asemista. Suomella oli toimivat konstit tätä vastaan.

Viiden puolustajan linja toi jo lähtökohtaisesti Suomelle hyvän valmiuden puolustaa leveyttä. Wing-backit puolustivat laadukkaasti ensimmäisen pallon, laitatopparit tukivat, ja mikä ratkaisevaa, Suomen keskikentän kolmikko pystyi puolustamaan leveyden. Toisaalta Irlanti ei kyennyt oman pallollisen pelin organisoinnillaan liikuttamaan kovin hyvin Suomen keskikentän kolmikkoa.

Näin Irlanti sai laitakaistoille yleensä korkeintaan kolmella kolmea vastaan -tilanteita, jotka Suomi puolusti ongelmitta. Irlanti ei päässyt keskittämään kovin laadukkaista asemista.

Suomen pelaamisessa oli paljon hyviä asioita ja moni pelaaja esiintyi edukseen, mutta on huomioitava, että Irlanti oli melko heikko ja yleisesti pelin taso ei ollut kovin korkea.

Kokonaisuutena kaksi Kansojen liigan peliä jättivät Huuhkajille paljon uusia työkaluja. Kentällä nähtiin paljon uusia pelaajia, ja Kanerva ajoi yhä voimakkaammin 5–3–2-järjestelmää joukkueen pelaamiseen.

Vaikka Kansojen liigassa pelataan nimellisesti pisteistä ja mahdollisuudesta MM-jatkokarsintaan, kaksi peliä osoittivat, että joukkueet eivät erityisen korkealla intensiteetillä tavoittele voittoa. Ottelut ovat näyttäytyneet enemmänkin harjoitusotteluina.

 

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e – ja saat jo syyskuun Elmon postilaatikkoosi.

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!

 

Uusimmassa Elmossa mm.:

+ Jokereiden toiminnan todellinen logiikka

+ Veikkaus salasi pesäpallon ensimmäisen sopupeliskandaalin

+ Ketkä ovat oikeasti hölmöjä Valko-Venäjä kommenteissa?

+ Urheilukaupunki Kuopio

+ Jesperi Kotkaniemen ihme

+ Mikä mättää Mika Lehkosuolla?

+ Henri Aalto kertoo baletin rakastamisen vaikeudesta

Ja paljon, paljon muuta!