Suomen EM-kisaunelmat joutuvat isoon testiin sunnuntaina, kun Huuhkajat kohtaa täydellä Olympiastadionilla ennakolta lohkon vahvimmaksi joukkueeksi nostetun Tanskan.

Suomi johtaa omaa karsintalohkoaan viiden ottelun jälkeen 12 pisteellä, mutta Tanska ja San Marinon illalla kohtaava Slovenia ovat vain kahden pisteen päässä eikä Kazakstankaan ole kuin neljä pistettä Huuhkajien perässä. Tilanne ja Saksaan menijät ovat edelleen auki, joten jokaisella ottelulla on iso merkitys.

Suomi hävisi Tanskalle maaliskuussa Kööpenhaminassa karsinta-avauksessa 1-3. Siinä ottelussa Huuhkajat jäi pelillisesti Tanskan jalkoihin, mutta sen jälkeen on tapahtunut paljon. Markku Kanervan taktiset muutokset ovat nostaneet Suomen pelaamisen selvästi paremmalle tasolle. Muutokset ovat olleet paitsi taktisessa mielessä toimivia, ne ovat mahdollistaneet myös Huuhkajien pelaajien hyödyntää omaa osaamistaan kentällä paremmin ja pelata sitä kautta laadukkaammin.

Worth of trying? 5.80 for Finland to beat Denmark on 10/9/2023.  Play now at Stake.com – in Finnish!

***

Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, jatkaako Kanerva tällä uudella aktiivisemmalla pelitavalla vai palaako hän passiivisempaan pelitapaan, koska vastassa on materiaaliltaan lohkon laadukkain joukkue, jossa pelaa Christian Eriksenin, Rasmus Højlundin, Yussuf Poulsenin, Pierre Højbjergin, Simon Kjærin, Jesper Lindstrømin ja Andreas Christensenin kaltaisia nimekkäitä pelaajia?

Suomessa on edelleen vallalla valheellinen oppi, että matalalla puolustaminen tuottaisi tällaisessa asetelmassa paremman tuloksen. Tämä on nähty muun muassa HJK:n euro-otteluiden yhteydessä käydyssä keskustelussa, kun on puhuttu ”varman päälle” ja ”tulos edellä” pelaamisesta.

Tällaisessa ”varman päälle” pelaamisessa on kuitenkin riskinsä. Pelaaminen muuttuu herkästi passiiviseksi ja oman pallollinen pelaaminen jää ohueksi tai se puuttuu kokonaan. Tällaisessa mentaliteetissa pelaajat ajattelevat herkästi, että tärkeintä on purkaa pallo pois omalta alueelta ja keskittyä puolustamiseen.

Jatkuva pallon luovuttaminen vastaan johtaa kuitenkin väistämättä selviytymisjalkapalloon, jossa   tuloksessa yritetään roikkua kiinni mahdollisimman pitkään ja toivoa, että saataisiin jollain ihmeen tavalla yksi tai kaksi vastaiskua, joista voitaisiin iskeä kenties jopa maali.

En missään tapauksessa tyrmää matalalla puolustamiseen perustuvaa taktiikkaa, mutta se on oma ja haastava taiteenlajinsa, jossa pelaajien ja joukkueen liikuttavana tiiviinä ja hyvin organisoituna kollektiivina, ja jokaisella pelaajalla täytyy olla selkeä käsitys, miten ja missä alueilla palloja riistetään ja miten hyökkäyspeli käynnistyy riiston jälkeen.

Matalla puolustaminen vaatii pelaajilta myös tietynlaista mentaliteettia ja jopa suoranaista ilkeyttä pallonriisto- ja taklaustilanteissa.

Italialaiset joukkueet ovat olleet matalalla puolustamisessa mestareita vuosikymmeniä, mutta meillä Suomessa tällaista pelaamista ei oikeasti keskimääräisesti osata.

***

Kanerva on yleensä tehnyt voitettujenkin otteluiden jälkeen muutoksia joukkueeseen. Uskon, että niin käy nytkin.

Ensimmäinen iso kysymys on kuitenkin se, millaisella mentaliteetilla Suomi lähtee illan otteluun. Lähteekö Suomi pelaamaan tätä selkeän kurssinmuutoksen Huuhkajien pelaamiseen tuonutta aktiivista jalkapalloa, jossa luotetaan aktiiviseen pallolliseen pelaamiseen ja aggressiiviseen prässipeliin, vai palataanko vanhaan passiivisempaan ja puolustusvoittoisempaan pelitapaan, jossa pelaamisesta tulee helposti pallon perässä juoksemista ja selviytymistä.

Kummassakaan lähestymistavassa ei voida unohtaa jalkapallon lainalaisuuksia. Kazakstan-ottelu oli Suomelle hyvä käänteinen oppitunti siitä, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi oma syöttöpeli ei ole vaadittavalla tavalla. Jos Suomen syöttöpelaaminen hajoaisi illalla samalla tavalla kuin Kazakstanilla torstaina, silloin oltaisiin suden suussa.

***

Odotan itse, että Suomi lähtee pelaamaan samanlaista rohkeaa jalkapalloa kuin edellisissä maaotteluissa. Tällöin on todennäköistä, että Suomi hyökkää rohkeasti 4-3-3-muodossa ja prässää kolmen ylimmällä linjalla. Puolustusvaiheen aikana muoto muuttuu 5-4-1:een. Näin Suomi pelasi myös Kazakstania vastaan.

Tässä mallissa avauskokoonpanoon ei välttämättä tule juurikaan muutoksia – paitsi se, että jos Jere Uronen on kunnossa, hän ottaisi Richard Jensenin paikan vasempana puolustajana ja Robert Taylor ottaisi Ilmari Niskasen paikan vasemmalla laidalla. Itse pidän näitä muutoksia perusteltuina.

Monet ovat epäilleet, onko Taylor riittävän vahva puolustusvaiheen aikana, mutta huoli on turha. Taylor on erinomainen molempiin suuntiin.

Jos Kanervaa valitsee puolustusvoittoisemman ryhmityksen, silloin todennäköisin muutos olisi siirtyä 4-5-1-muotoon ja ottaa Glen Kamara keskikentän keskelle kolmanneksi pelaajaksi Rasmus Schüllerin ja Kaan Kairisen rinnalle. Tällöin toinen kärki pitäisi pudottaa joukkueesta ja todennäköisesti penkille putoaisi Joel Pohjanpalo. Muilta osin avaus voisi olla sama kuin Kazakstan-ottelussa pois lukien Urosen ja Taylorin mahdollista nostamista avaukseen.

***

Yksi mielenkiintoinen tekijä on luonnollisesti Tanskan pelaaminen. Tanska pelannee kolmen topparin linjalla, josta Joakim Mæhle nousee ylemmäksi pelinavaamisvaiheessa. Tämä on Huuhkajien kannalta vaarallinen sauma, sillä tällaisissa tilanteissa vaarana on, että pelaajien roolit menevät sekaisin. Sen seurauksena ollaan herkästi myöhässä ja sitten sylissä onkin vaarallinen kierre.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Tiedämme ottelun alussa tarkemmin, miten Tanska pelaa – ja tiedämme myös, miten Huuhkajat lähestyvät ottelua. Lähteekö Kanervan Suomi pelaamaan aktiivisempaa ja rohkeampaa jalkapalloa vai antaako Huuhkajat puolivapaaehtoisesti pallon Tanskalle? Toivottavasti ei anna.