Huuhkajien MM-toiveet kokivat kovan kolauksen, kun Ukraina kävi hakemassa lauantaina täydet karsintapisteet Olympiastadionilta. Huuhkajien riesana Ukraina-ottelussa olivat ne samat ongelmat, joista olen puhunut koko syksyn.

Syvällä ollaan vai ollaanko?

Huuhkajat pelasi pitkään juuri tähän tapaan ennen EM-kisapaikkaan johtaneita karsintoja ja Markku Kanervan paljon puhuttua ja kiitettyä prosessia. Aina toivottiin, oltiin joten kuten peleissä mukana ja yleensä hävittiin. Ja sitten sanottiin, että  seuraavissa karsinnoissa mennään sitten kisoihin. Ei menty.

Nyt Huuhkajat on palannut vanhaan. Tosin uusilla palikoilla, sillä päävalmentaja ja moni pelaaja ovat Huuhkajissa vaihtuneet.

Miksi näin on käynyt? Miksi olemme hyytyneet hyvän vaiheen jälkeen tällä tavalla?

Se on mielenkiintoinen kysymys.

***

Yksi ilmiselvä asia on henkinen kuorma.

Suomi oli aiemmin – pieniä maita lukuun ottamatta – otteluissa altavastaaja ja jokainen voitto oli hieno juttu. Nyt Huuhkajilta odotetaan menestystä ottelusta toiseen ja kisoihin pääsyä jokaisissa karsinnoissa.

Toki tästä lohkosta toista sijaa pitääkin vaatia, mutta tällainen asetelma luo joka tapauksessa täysin erilaisen henkisen lähtökohdan otteluihin ja karsintapeleihin. Tällaisessa asetelmassa ja paineessa tulosten tekeminen vaatii niin pelaajilta kuin valmennukselta kovaa kanttia. Historia on osoittanut, että tällaisten paineiden alla moni murenee ja päätöksenteko valmennuksella saattaa heiketä.

Niin on käynyt Huuhkajillakin. Huuhkajien esityksille on ollut leimallista, että useampi pelaaja ei ole pystynyt hyvään suoritukseen näiden odotusten ja heikkojen tulosten keskellä, varsinkin, kun joukkueen pelitapa ei anna minkäänlaista selkänojaa pelaajille. Pelitavan tuoma tuki olisi elintärkeää juuri vaikeilla hetkillä.

Markku Kanervan valmennustiimin onkin saatava isoja asioita tapahtumaan, mikäli kelkka halutaan kääntää. Kazakstan-ottelu tulee kuitenkin syliin niin nopeasti, että nyt ehditään vaikuttamaan lähinnä vain formaatioon ja pelaajavalintoihin.

***

Tilanne on tällä hetkellä se, että Huuhkajilla ei ole palaa yhtään parempia maita vastaan, jos emme saa parasta avausta otteluun ja sille parhaimmin sopivaa pelisysteemiä.

Olen kritisoinut Kanervan pelisysteemiä, koska tämä puolustusmuotoon nojaava 5-3-2-systeemi ei yksinkertaisesti toimi. Sitä ei ole valmennettu riittävän laadukkaasti ja selkeät pelilliset periaatteet puuttuvat molempiin suuntiin pelattaessa.

Tämä aiheuttaa isoja ongelmia muun muassa vaativaan kolmen pelaajan keskikenttälinjan pelaamiseen. Tällä hetkellä Robin Lod, Rasmus Schüller ja Urho Nissilä olisi ainoa kolmikko, joka pystyisi toteuttamaan riittävän laadukkaasti tuon urakan sinne 60 minuutin paikkeille.

Huuhkajien pelisysteemi on fyysisesti vaativa, jossa alakerran viisikon ja keskikentän kolmikon olisi toimittava loistavasti yhdessä. Nyt näin ei ole ja koko joukkue on ongelmissa.

Expekt tarjoaa Huuhkajien voitosta kerrointa 1,91. Pitäisikö painaa?

Hyvin organisoidussa joukkueessa emme puhuisi tästä(kään) ongelmasta.

Toistan itseäni: Huuhkajilla olisi potentiaalia olisi. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että päätä ei kannata enää montaa peliä hakata seinään.

***

Myös pelaajavalinnoista olen puhunut paljon.

En oikein jaksaisi enää Paulus Arajuurta kritisoida, mutta Ukraina-ottelu oli hänen maaottelu-uransa heikoimpia. Kanervan on yksinkertaisesti annettava saumaa muillekin. Arajuurelle voisi tehdä jopa hyvää vetää vähän happea ja yrittää päästä takaisin kiinni peruspelaamiseen. Nyt vaikuttaa siltä, että Arajuuren itseluottamus alkaa olla alhaalla, mikä pahentaa ongelmaa entisestään.

Toinen keskeinen asia on Glen Kamara. Häneltä odotetaan paljon ja hän on pallollisessa vaiheessa Suomelle tärkeä pelaaja. Nyt kuitenkin Kamara on jo useamman pelin ollut todella vaisu molempiin suuntiin. Liekö nämä hänen kohtaamansa ikävät rasismiin liittyvät tapahtumat vieneen energiaa siinä määrin, että Kamara ei ole siinä moodissa, jotta voisi pelata omalla tasollaan. Silloin olisi parempi, että hän itse liputtaisi itsensä  pois pelaavasta kokoonpanosta.

Kazakstanissa oikea puolustaja/ wing-back on myös ongelma. Nikolai Alho loukkaantui, eikä ole käytettävissä. Joona Toivio voisi paikata Alhon. Toivottavasti Suomi siirtyisi samalla 4-4-2 systeemiin.

Kanervan on saatava nämä pelitavalliset ongelmat kuriin nopeasti, jos hän aikoo valmentaa Huuhkajien vielä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä joukkueen esitykset menevät jatkuvasti sekavampaan suuntaan. Siksi Kanervan olisi palattava turvalliseen turvalliseen 4-4-2:seen.

***

Huuhkajien on saatava ensin perusasiat kuntoon ennen kuin Suomi voi tuloksekkaasti prässätä Ukrainan tasoista joukkuetta vastaan koko kentällä. Jopa tiistaisessa Kazakstan-ottelussa Huuhkajien odottaa tässä mielessä haaste, sillä laadultaan suhteellisia heikkoa joukkuetta vastaan kannattaisi välillä prässätä ylhäältä. Toivottavasti puolustuslinja on mukana prässäämässä, eikä vetäytymässä omalla puoliskolla, kuten Ukrainaa vastaan.

Systeemin lisäksi iso kysymys Kazakstan-ottelussa on, ketä pelaajia Kanerva valitsee otteluun.

Kysymyksen tai oikeammin vastauksen voisi tiivistää näin: jos Kanerva valitsee avaukseen Joona Toivion, Robert Ivanovin, Rasmus Schüllerin, Urho Nissilän, Robin Lodin, Teemu Pukin ja Joel Pohjanpalon, Huuhkaja-tunnelissa saattaa tiistai-iltana näkyä valoa – niin voittona kuin parempana esityksenä.