Kohti Qataria

Suomalaisen jalkapallon kaikkien aikojen kesäksi ristitty EM-kesä on takana ja edessä on seuraava luku Huuhkajien tarinaa.

Suomi kohtaa ensin keskiviikkona harjoitusottelussa Walesin. Sen jälkeen jatkuvat keväällä alkaneet MM-karsinnat. Perjantaina Huuhkajat saa vastaansa Kazakstanin Olympiastadionilla ja ensi tiistaina Ranskan Lyonissa. Lokakuun kahdessa MM-karsintapelissä Suomi kohtaa ensin 9. lokakuuta Ukrainan kotonaan ja kolme päivää myöhemmin Kazakstanin vieraissa. Karsinnat päättyvät marraskuussa, jolloin Suomi matkustaa 13. marraskuuta Bosnia ja Hertsegovinan vieraaksi. MM-karsinnat päättyvät 16. marraskuuta, kun Ranska tulee Helsinkiin.

Suomi aloitti MM-karsinnat maaliskuussa 2-2-kotitasapelillä Bosniaa vastaan ja 1-1-vierastasapelillä Ukrainaa vastaan.  Suomi on omassa alkulohkossaan kahdella pisteellään kolmantena. Lohkoa johtaa Ranska, jolla on ottanut kolmesta ottelusta seitsemän pistettä. Ukraina on toisena kolmella pisteellä. Myös se on pelannut kolme ottelua.

Euroopan karsinnoissa on kymmenen alkulohkoa.  Lohkojen voittajat selviytyvät suoraan Qatarin MM-kisoihin. Lohkokakkoset pelaavat maaliskuussa uudenmallisen jatkokarsinnan, johon kymmenen lohkokakkosen lisäksi tulee kaksi maata Kansojen liigan kautta. Nämä kaksi paikkaa menevät Kansojen liigan kokonaisrankingin kahdelle parhaalle sellaiselle lohkovoittajamaalle, jotka eivät ole sijoittuneet omassa MM-karsintalohkossaan kahden parhaan maan joukkoon. Näin myös lohkokolmoset tai jopa sitäkin heikommin lohkoissaan sijoittuneet maat voivat päästä jatkokarsintoihin.  Suomi ei voi enää saavuttaa paikkaa Kansojen liigan kautta jatkokarsinnassa.

Nämä 12 maata jaetaan kolmeen neljän maan lohkoon, jotka pelaavat ensin omassa lohkossaan kaksiosaiset välierät, minkä jälkeen välieräparien voittajat pelaavat kaksiosaisen finaalin, jonka voittaa saa kisapaikan. Lohkot ja välieräparit arvotaan.

Qatarin MM-kisat pelataan poikkeuksellisesti vasta talvikauden aikana, 26.11.-18.12.2022.

Jussi Leppälahden pelillinen analyysi Huuhkajista

Markku Kanervalla on edessään todella iso pelillinen haaste.

Suomi pääsi historiallisella tavalla EM-kisoihin. Näihin kisoihin huipentui Kanervan jo viisi vuotta kestänyt pelillinen prosessi.

EM-kisoissa ihmeteltiin Suomen todella passiivista otetta pelaamiseen. Totuuden nimissä Suomi maksimoi tekemisensä tutuilla aseilla.

Kysymys Suomen maajoukkueen pelillisestä tulevaisuudesta on kuitenkin kimurantti. Suomen pelaamisen yllätysmomentti on mennyttä ja EM-kisoissa nähtiin, kuinka Suomen hyökkäyspeli ei vain yksinkertaisesti riittänyt Euroopan huippua kohti mentäessä. Suomi laukoi kisoissa 18 kertaa, eli kuusi kertaa ottelua kohden. Näistä laukauksista kolme suuntautui vastustajan maalia kohti.

Tähän vaikutti kaksi asiaa – se, että Suomen pallollisessa pelaamisessa oli nähtävissä riittävää systemaattisuutta vain ajoittain ja se, että Suomi puolusti pääosin todella alhaalla. Koska Suomi puolusti avoimessa pelissä pääosin vain selustaansa ja oman rangaistusalueen viivaansa, oli pelin edistäminen uhkaavalla tavalla riistojen jälkeen työlästä.

Nyt Suomen pelaamiseen pitäisi puhaltaa uutta henkeä ja jalostusta, jotta prosessin elinkaari ei kuole.

Kanervan on pohdittava kahta asiaa.

Ensinnäkin voiko Suomi yrittää puolustaa aktiivisemmin? Pitääkö linjojen maata nähdyllä tavalla alhaalla, vai voiko Suomi puolustaa ylemmillä sektoreilla? Voisiko Suomi sisällyttää puolustuspelaamiseensa toimintoja, jotka tähtäävät pallon riistämiseen pelkän vastustajan etenemisen blokkaamisen sijaan? Tällä on vaikutusta siihen, mistä ja miten hyökkäyksiin lähdetään.

Toiseksi kuinka Suomi voisi yrittää olla parempi pallon kanssa? Tämä ei välttämättä tarkoita pallonhallinnan määrän kasvattamista, vaan sen pohtimista, millä keinoin vastustajan linjoja pyritään murtamaan tehokkaammin.

Kanerva voi tietysti aina päättää, että joukkueen on hyvä jatkaa EM-huumankin jälkeen tutuilla pelin periaatteilla ja tutuilla roolituksilla. Tässä vain on se vaara, että hän ei kykene tiimeineen enää kehittämään kokonaisuutta, vaan toiminta kentällä päätyy tasaiseksi taantumiseksi – mistä on jo vähän merkkejä saatukin. Suomi voitti vuonna 2021 vain yhden pelin ja senkin todennäköisyyksien vastaisesti.

Kanervan pohdinnat eivät ole helppoja, sillä Suomen pelaajamateriaali ei anna kovin paljon siimaa tehdä harha-askeleita. On aina helppo sanoa, että miksei Suomi esimerkiksi prässää aktiivisemmin tai miksei Suomi syötä palloa useammin Teemu Pukin juoksulinjoille. Fakta on, että Suomella on aloituskokoonpanossaan pelaajia, joiden toimintoja pitää kansainvälisellä huipputasolla ensisijaisesti piilottaa – sen sijaan, että heitä pitäisi saada tekemään enemmän ja vaativammin.

Kuuluisa pelirohkeus voi olla myös peli-idiotismia.

Suomen pelillisen prosessin kohdalla voidaan käyttää tämän päivän muotihokemaa – se on nyt veitsenterällä. Tuleva viikko antaa paljon vastauksia siihen, mihin suuntaan Kanerva peliä tulee viemään.