Suomen EM-haaveet ottivat isosti takapakkia, kun Huuhkajat hävisi lauantaina pääkilpailijalleen Slovenialle Ljubljanassa 0-3 (0-2) -lukemin.

Huuhkajat tuli otteluun odotetulla muodolla ja kokoonpanolla. Kuten ennakoin joukkueen julkistamisen yhteydessä, Huuhkajien pelaaminen perustui Tanskaa vastaan nähtyyn taktiikkaan. Puolustettaessa Huuhkajat oli keskikorkeassa blokissa 5-2-3-muodossa ja matalassa blokissa muoto oli 5-4-1.

Ensimmäinen puoliaika oli Huuhkajille hyvin haastava tässä kovan panoksen ottelussa.

Ensimmäiset 20 minuuttia iso osa Suomen pelaajista vaikutti olevan todella hermostuneita, mikä on ymmärrettävää tällaisessa ottelussa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten tällaiseen otteluun tullaan sellaisella asenteella, jollaisella  esimerkiksi Glen Kamara tuli otteluun.

Ensimmäinen onnistunut suoritus Kamaralta nähtiin 12. minuutilla, kun hän voitti kaksinkamppailun ja pelasi pallon hyvin Teemu Pukille juoksuun. Muuten Kamara oli ensimmäisellä jaksolla pääasiassa joko puolustaessaan väärin sijoittunut, liukasteli tai hävisi kaksinkamppailunsa.

Kamara ei toki ollut millään lailla yksin vastuussa vaikeasta puoliajasta, mutta ottelussa, joka oli klassinen taistelupeli huonokuntoisella nurmella, ei Kamaran tutuksi tulleella hölkkävaihteella voi isoja toivoa.

***

Suomen keskikorkea blokki ei tuonut tähän otteluun haluttua tulosta. Slovenia olisi pitänyt pakottaa korkealta prässäämällä heikkotasoisiin pitkiin palloihin, joita tuli Slovenialta kevyelläkin paineella. Toinen vaihtoehto olisi ollut tulla omalle kenttäpuoliskolle 5-4-1-muotoon, millä olisi saatu eliminoitua Slovenian pitkät pallot Suomen selustaan.

Nyt Huuhkajien ryhmitys oli turhan pitkänä. Pelaajien liian pitkät välimatkat vaikeuttivat myös osaltaan kaksinkamppailupelaamista.

Suomen suurimmat ongelmat vaikuttivat olevan henkisellä puolella ja epäonnistuneessa lähestymistavassa näihin vaikeisiin olosuhteisiin. Maata pitkin syöttelyn osoittautuessa vaikeaksi olisi tarvittu B-suunnitelma edetä esimerkiksi suorilla palloilla Benjamin Källmanin kautta ja pyrkiä luomaan ylivoima näiden tilanteiden ympäristöön, josta olisi voitu jatkaa pallonhallintaa.

Slovenia-ottelun haasteellisuus ja vaikeat olosuhteet eivät ei kuitenkaan saisi tulla kenellekään yllätyksenä.

Nyt ne selkeästi tulivat. Suomi ajoi miinaan Slovenian kahdessa ensimmäisessä maalissa pyrkiessään pelaamaan rakentavasti vaikeissa paikoissa.

Slovenian toisessa maalissa kaikkien katse on Robert Ivanovin virheessä tilanteessa, jonka hän hoitaa normaalioloissa joka kerta. Oliko pallo kuitenkaan maalissa heti Ivanovin virheen jälkeen vai olisivatko Leo Väisänen ja Arttu Hoskonen voineet tehdä jotain toisin ja estää ainakin Benjamin Seskon läpiajon?

Avoimen pallon tilanteessa, jossa on läpiajon uhka, ainoa oikea ratkaisu on juosta täysillä omaa maalia kohti. Nyt Hoskonen reagoi vaistomaisesti nopeassa tilanteessa palloa kohti, kuten moni muukin puolustaja olisi tuossa tilanteessa reagoinut, ja jätti Seskon selustaansa vapaaksi läpiajoon. Hoskosen ja Väisäsen tiputtaessa omaa maalia kohti yhdessä, olisi maali jäänyt todennäköisesti syntymättä.

Slovenia oli Huuhkajia ison askeleen edellä kaksinkamppailupelaamisessa. Se pelasi nimenomaan olosuhteisiin sopivampaa peliä. Alhaalla pienessäkin kiireessä pallo pelattiin Suomen päätyyn ja perään pistettiin paine. Sitäkään ei vierastettu, että pallo pantiin tarvittaessa vaikka sivurajasta yli.

Muutenkin Slovenia pyrki etenemään suoraviivaisesti, mitä helpotti Suomen pitkäksi venynyt ryhmitys. Suurin osa ilmakamppailuistakin meni Slovenialle. Kotijoukkue laittoi kroppaa likoon ja teki paljon töitä molempiin suuntiin. Tässä fundamentaalisessa perusvaateessa Huuhkajat jäi eniten jalkoihin.

Toisella jaksolla Suomi sai luotua mahdollisuuksia nousta mukaan peliin, mutta Jan Oblakin game saver Daniel Håkansin läpiajossa sinetöi kotijoukkueen voiton.

Slovenian 3-0-maali lisäajalla kulmapotkusta kuvasti hyvin Huuhkajien suoritusta ottelussa. Maalia edelsi suorilla polvilla hävitty kakkospallo, johon näytettiin sen jälkeen pikkuvarvasta.

***

Vaikka tunnelmat ovat varmasti maassa Huuhkaja-leirissä, on karsintalohkossa vielä paljon pelattavaa. Slovenian tekemä kolmas maali oli maalierojen kannalta olennainen. Toivottavasti tämä maali ei tule kisapaikkoja jakaessa kummittelemaan.

Olosuhteet tulevat olemaan Kazakstania vastaan kunnossa, mutta Huuhkaja-ryhmän on löydettävä ensimmäisenä varustekassistaan kentälle työhaalarit. Sitä kautta se laadukas jalkapallo, jota Suomi kykenee tällä hetkellä pelaamaan, saadaan taas esiin.

Sloveniassa työnteosta ja laadukkaasta pelaamisesta nähtiin vain väläyksiä. Suomella ole varaa vastaavaan epäonnistumiseen loppukarsintojen aikana, jos kisoihin meinataan mennä.

Slovenia ei todellakaan ollut 3-0-voiton arvoinen joukkue, vaan tulos tarjoiltiin heille hopeatarjottimella. Ehkä tästäkin voi kaivaa positiivisena asiana sen, että joukkueella on tämäniltaisesta tappiosta huolimatta kykyä voittaa tämänkaltaiset ottelut ja asiasta on myös selvä ymmärrys pelaajistossa, kuten Lukas Hradecky hyvin kiteytti ottelun jälkeisessä haastattelussa.

 

.