Huuhkajat sai varsin mainion tasonmittauksen ja valmistavan pelin kohti kahden viikon päästä alkavia EM-kisoja. Huuhkajat kohtasi Tukholmassa Ruotsin ja hävisi 2-0.

Ruotsi on erinomainen joukkue, joka on erinomaisesti valmennettu. Samantasoisia ja jopa -tyylisiä joukkueita on EM-kisoissakin vastassa, joten Ruotsi oli siten hyvä mittari.

Suomella ei ollut kokoonpanossaan liiemmin ykköspelaajiaan, vaan peli toimi monelle vaa’alla keikkuneelle pelaajalle näyttöpaikkana EM-kisoja ajatellen.

Yksi sellainen pelaaja, ja ehkä jopa mielenkiintoisin, oli Jasin Assehnoun, joka pelaa Veikkausliigassa FC Lahdessa ja pelasi nyt ensimmäistä kertaa Huuhkajissa. Assehnounia on pidetty viimeisen vuoden aikana Veikkausliigan yhtenä parhaimpana laitahyökkääjänä, jonka odotetaan siirtyvän pian ulkomaille.

Pallo pomppi taskussa

Ensinnäkin peli oli tasokas. Molemmat joukkueet pelasivat kurinalaisesti, molemmilla on selkeä peli-identiteetti ja molemmilla oli suunnitelma, mitä ottelussa pyritään tekemään. Siten pelin taso ja vaatimustaso olivat korkealla ja vaatimus yksittäisen pelaajan toiminnoille oli korkealla. Heikot ja epätäsmälliset suoritukset paljastuivat.

Siinä suhteessa oli mielenkiintoista tarkkailla, kuinka vielä nuorehko, Suomessa kasvanut Veikkausliigan huippupelaaja pärjää kansainvälisessä pelissä.

Ja Assehnounin kannalta kuva oli tyly. Hän oli vaikeuksissa. Ja hänet otettiin tauolla vaihtoon. EM-kisapaikka ei näytä todennäköiseltä.

Miksi Assehnoun oli vaikeuksissa? Alku oli jo vaikea. Kolmannella peliminuutilla Assehnoun lähti puolenvaihdon jälkeen paineistamaan vastustajan oikeaa laitapuolustajaa. Hetki oli väärä paineistukselle, koska tuki puuttui ja puolustettava tila oli suuri. Ruotsi pelasi seinäpelillä Assehnounin ohi ja murtautui boxin tuntumaan. Tuloksena vapaapotku Ruotsille aivan boxin reunalta.

Hän kuitenkin paransi puolustuspelaamistaan. Tuon tilanteen jälkeen Assehnoun puolusti varsin laadukkaasti.

Isompi ongelma oli ne muutamat hetket pallon kanssa.

Kyse ei ole satunnaisten, yksittäisten pelitekojen laadusta, vaan ennen muuta pelitekojen jatkumosta. Siitä, että tilanteesta toiseen pystyy tekemään peliä edistäviä pelitekoja.

Assehnoun oli vaikeuksissa pelatessaan taskussa vastustajan linjan edessä. Hänen ensimmäisen kosketuksensa laatu ja suuntaaminen eivät olleet riittävän hyvällä tasolla. Kosketusten pituus oli epätäsmällistä, samoin kosketusten määrä. Assehnoun ei kyennyt edistämään peliä pallollisena tilanteesta toiseen.

Aseehnoun ei ollut vaisu, koska häneltä olisi puuttunut rohkeutta tai yrittämistä. Tai ehkä niitä saattoi puuttua, mutta se oli seurausta siitä, että hän oli vaikeuksissa pallon kanssa, mikä taas johtuu siitä, että hänen kapasiteettinsa tehdä peliä edistäviä pelitekoja tämän tason kansainvälisessä pelissä ei ole riittävän korkea.

Ja jos oletus oli, että Assehnoun toisi tähän Huuhkajien pelitapaan jostain valtavan määrän 1vs1-ohituksia, luulo on väärä, koska niitä tilanteita tulee jo lähtökohtaisesti Huuhkajien pelaamisessa niin hirveän vähän.

Assehnoun on pelannut Lahdessa erinomaisesti. Veikkausliigaan hän on riittävän hyvä, jopa niin hyvä pelaaja, että hän voi ja pystyy pelaamaan ajoittain epätäsmällisesti. Koska hän selviää niistä tilanteista, ja koska pelin vaatimustaso ei ole niin korkea. Virheet eivät kostaudu, virheet eivät pomppaa esiin. Kansainvälisissä peleissä tilanne on toinen.

Hyökkäykset loppuun

Huuhkajien kollektiivisen pelaamisen näkökulmasta Ruotsi-peli jätti muutaman isomman kysymyksen. Yhden kenties muita isomman.

Nimittäin sen, miten Huuhkajat voisi ehkäistä vastustajan murtautumista negatiivisten tilanteenvaihtojensa jälkeen.

Molemmat Ruotsin maalit olivat tästä esimerkki. Ensimmäisessä maalissa Huuhkajat puolusti syvällä 5–4–1-muodossa, kun Onni Valakari riisti pallon ja käynnisti tilanteenvaihdosta nopean hyökkäyksen, jonka kohteena oli Roope Riski.

Huuhkajien positiivista tilanteenvaihtoa seurasi nopeasti negatiivinen tilanteenvaihto, sillä Valakarin syöttö kohdepelaajalle ei mennyt perille. Näin Ruotsi käynnisti oman hyökkäyksensä Suomen hieman vajaasti organisoitua puolustusta vastaan. Ruotsi pääsi linjojen väliin, Robert Ivanov seurasi selustajuoksun heikosti ja pallo oli maalissa.

Toisessa maalissa Suomella oli paljon pelaajia vastustajan boxissa erikoistilanteen jälkeen. Valakarin murtava syöttö katkaistiin, Ruotsi käynnisti nopean hyökkäyksen, jossa kaikilla Suomen viidellä pelaajalla oli orientaatio liikaa pallossa. Seurauksena pilkku ja 2–0.

Markku Kanervalla on muutama asia pohdittavanaan. Voiko tästä tulla ongelma Huuhkajilla EM-kisoissa? Vai kuinka paljon tälle pelille annetaan painoarvoa, sillä kentällä ei ollut mahdollisesti tai jopa ollenkaan avauksen pelaajia EM-kisoissa?

Suomella ei, oletetusti, ollut mitään hätää, kun sillä oli yhdeksän pelaajaa pallon alla ja se puolusti blokissaan. Sen joukkue osaa, ja sitä vastaan on erittäin vaikea päästä boxiin tai boxissa palloon kiinni.

Joka tapauksessa selvää on se, että Suomen on kyettävä päättämään hyökkäyksensä – joko sitten erikoistilanteiden, pallonhallintajakson tai tilanteenvaihdon kautta luodut – syvemmälle, mieluiten laukaukseen, jos se haluaa minimoida vastustajan nopean hyökkäykset Suomen organisoimatonta puolustusta vastaan.

Ja toki näiden tilanteiden puolustamisen tulee olla laadukkaampaa. Muutamallakin tällaisella tilanteella Huuhkajat pilaa nopeasti mahdollisuutensa pelata voitosta EM-kisoissa.