Hyvinkään Tahkon ja Sotkamon Jymyn torstaisessa Superpesis-ottelussa sattunut kiistanalainen tuomariratkaisu on puhuttanut pesäpallopiirejä.

Tilanne käynnistyi, kun Tahkon Joona Iivonen eteni toisen jakson toisen vuoroparin tasoittavalla kotipesään. Tuomaristo tuomitsi tilanteesta palon, mutta hyvinkääläisten mukaan Sotkamon lukkarin Aapo Komulaisen jalka oli irti kotipesästä. Komulainen reagoi tilanteeseen nopeasti ja syötti seuraava syötön, jonka Teemu Nikkanen jätti kuitenkin lyömättä. Komulainen otti tämän jälkeen pallon ja juoksi ykköspesälle, ja koska kyseessä oli Nikkasen viimeinen lyönti, siitä olisi pitänyt tulla palo.

Tahkolaisten mukaan syöttötuomari Sami Ritola esti kuitenkin omalla sijoittumisellaan Nikkasen lyönnin. Myös kotipesään rynnännyt Tahkon kakkospelinjohtaja Markus Meriläinen oli Nikkasen edessä syöttöhetkellä.

Tilanteesta tuomittiin alun perin palo, mutta Tahko teki asiasta pöytäkirjaan protestin, jonka ottelun tuomaristo käsitteli Superpesiksen sääntöjen mukaan saman tien. Tuomariston päätös oli, että Nikkanen sai uusia kolmannen lyöntinsä, eikä tilanteesta tuomittu paloa.

Monta ratkaisua

ElmoTV:n erotuomariasiantuntija ja entinen huipputuomari Mikko Meriläinen viipaloi tapahtumasarjan useampaan osaan.

”Ensimmäinen kysymys on, oliko Komulaisen jalka irti kotipesästä. Sitä on mahdotonta videolta nähdä, joten siihen en voi ottaa kantaa muuten kuin toteamalla, että tällaiset tulkinnalliset tilanteet kuuluvat pesäpalloon. Sitä varten ottelussa on tuomarit ja he tuomitsevat tilanteet sen mukaan, miten he ne näkevät.”

”Toinen kysymys on Komulaisen nopea syöttö. Se oli minusta Komulaiselta taktisesti erinomainen oivallus ja siinä ei ollut sääntöjen suhteen mitään epäselvää.”

”Sitten tuli se kysymys, estikö syöttötuomari sijoittumisellaan Nikkasta lyömästä lyöntiä. Tässä tilanteessa ensimmäinen asia oli se, että samalla kun osa Tahkon pelaajista ryntäsi päätuomaria kohtia, Tahkon kakkospelinjohtaja ryntäsi sääntöjen vastaisesti kotipesään ja esti syöttötuomaria tulemasta omalle paikalleen. Varmasti Nikkasen oli siinä tilanteessa vaikea lyödä lyöntiään, mutta minusta oleellista on se, että Tahko sai sääntöjen vastaisella toiminnalla katkaistua pelin. Eli he saivat edun sääntöjä rikkomalla, ja se ei voi olla oikein.”

”Neljäs asia oli sitten protesti ja sen käsittely. Protestia ei voi sääntöjen mukaan tehdä tulkinnallisesta asiasta, esimerkiksi siitä, ehtikö etenijä kotipesään vai ei. Protestin voi tehdä vain sääntövirheestä, ja kysymys kuuluu, mikä tässä oli sellainen sääntövirhe, että protesti ylipäätään otettiin käsittelyyn. Minusta se, estikö syöttötuomari Nikkasta lyömästä lyöntiään, oli tulkinnallinen asia. Siksi olisin itse tuominnut tilanteesta esimerkiksi teknisen palon ja antanut Tahkon kakkospelinjohtajalle kenties keltaisen kortin, mutta jos tuomaristo näki, että kyseessä oli sääntövirhe, silloin he niin näkivät ja protestin käsitteleminen oli sääntöjen mukaista.”

Yhtä tilannetta suurempi kysymys

Meriläisen mukaan tapahtumasarjaan liittyi kuitenkin paljon suurempi kysymys kuin se, menivätkö tuomariston ratkaisun oikein torstaisessa ottelussa.

”Merkittävin asia tässä tapahtumasarjassa oli kotipesän valtaus ja suhtautuminen siihen. Kuten sanoin, Tahko sai nyt edun rikkomalla sääntöjä, mikä ei voi olla oikein, mutta vielä suurempi kysymys minusta on se, että kotipesän valtaukset pitäisi sanktioida nykyistä voimakkaammin.”

”Superpesiksessä syöttötuomarit ovat niin kokeneita, että he kestävät paremmin sen, jos sisäpelijoukkue valtaa kotipesän ja piirittää tuomarin ja käyttää häntä kohtaan hyvinkin voimakasta kieltä. Se ei kuitenkaan ole millään tavoin hyväksyttävää ja siksi siitä pitäisi rankaista voimakkaammin. Suurin ongelma tulee kuitenkin sitä kautta, että se, mikä on hyväksyttyä Superpesiksessä, valuu alaspäin ja alasarjoissa tuomarit ovat usein nuoria ja heille tuollainen tilanne voi olla hyvinkin ahdistava. Jopa niin ahdistava, että joku saattaa lopettaa tuomaroinnin sen takia kokonaan.”

”Siksi tässä asiassa pitäisi tehdä yhtenäinen ja tiukempi linjaus, että asiaan puututaan voimakkaammin. Keinoja kyllä löytyy. Tekninen palo, keltainen kortti joko sille, joka ryntää kotipesään, tai jos ryntääjiä on useampia, keltaisen kortin voi antaa pelinjohtajalle. Jotenkin tällaiset tilanteet pitää joka tapauksessa sanktioida, ja jos sisäpelijoukkue haluaa sitä kautta saavuttaa edun, kuten Tahko torstaina, sillä on oltava hintansa, kuten muistakin sääntörikkomuksista.”

VAR ei olisi ratkaisu

Meriläinen myöntää, että torstain tilannetta on helppo veivata videolta jälkeenpäin, mutta tuomarit joutuvat tekemään ratkaisun yhden ohikiitävän hetken aikana. Innokkaana jalkapallomiehenä tunnettu Meriläinen ei kuitenkaan lämpene varauksetta jalkapallosta tutun VAR:in kaltaisen järjestelmän käyttöönottoon pesäpallossa.

”Tietenkin se on tavoite, että tuomiot menevät oikein, mutta kuten VAR:in kohdalla on nähty, sekään ei ole aukoton systeemi. Toinen tekijä on varmasti taloudellinen resurssikysymys. Vaikka ajatus olisi kuinka hyvä tahansa, en usko, että se on taloudellisessa mielessä kovinkaan realistinen.”

” Kolikolla on myös se kääntöpuoli, että pesäpallo-otteluita pidetään jo nyt pitkinä, ja jos sitten tilanteita alettaisiin veivata VAR:illa, ottelut venyisivät edelleen. Ja ehkä pesäpalloon ja urheiluun kuuluu pohjimmiltaan se, että kysymys on niin kentällä kuin tuomareidenkin puolella inhimillisestä toiminnasta.”

”Minusta tämä nykyinen systeemi, jossa videotarkistukset ovat käytössä vain loppuotteluissa, on riittävä”, Meriläinen sanoo.