Venäjä lähti hakemaan finaalipaikkaa suurin toivein, mutta unelma murskaantui tylysti, kun Kanada kylvetti Venäjää nuorten MM-kisojen välierässä. Peli päättyi 5–0. vaahteralehtipaidoille. Kanada karkasi jo avauserässä 3–0-johtoon.

Venäjälle tulos oli pettymys, sillä se lähti hakemaan kisoista kultamitalia. Vuosi sitten Venäjä hävisi finaalissa niin ikään Kanadalle.

Venäjän päävalmentaja Igor Larionov on kiekkolegenda. Mies, joka oli yksi Neuvostoliiton legendaarisen punakoneen kasvoista. Tyylikäs jääkiekkoilija.

Larionov toi Venäjän U20-maajoukkueeseen tuulahduksen kylmän sodan ajoilta. Ei toki johtamisoppien muodossa vaan pelitavan. Larionov halusi Venäjän pelaavan kuin Neuvostoliitto aikoinaan. Luovasti kiekkoa kontrolloiden.

Se oli kaunis ajatus, nostalginen sellainen, mutta voittamisesta se jäi kauaksi. Marraskuussa EHT-turnauksessakin esiintynyt Venäjän nuorten joukkue oli kaukalossa hukassa kauden tärkeimmässä pelissä.

Puutteelliset fundamentit

Kiekkoa Venäjä kontrolloi kisojen aikana. Jos laskettaisi oman alueen kiekonhallintaprosentteja, Venäjä olisi melko varmasti turnauksen kärjessä.

Kiekkokontrolli oli yksi Larionovin pääteema myös välierään Kanadaa vastaan. Mitä se tuotti Venäjälle? Ei yhtikäs mitään.

Venäjä syötteli poikittain omalla alueella ja purki Kanadan heikot prässit todella näppärästi. Kanada odotteli siniviivojen välissä. Seuraavaksi Kanada hyökkäsi.

Ei pidä ymmärtää väärin. Jokaisen huippujoukkueen pelissä on kiekkokontrollielementtejä. Mutta lähtökohta on se, että kiekollisen pelin pitää tuottaa.

Kanada hallitsi kaikki jääkiekon ydinfundamentit paremmin kuin Venäjä. Ykkös- ja kakkosalueiden puolustaminen ja hyökkääminen, keskustan sulkeminen sekä viisikon tiiveys ja nopea reagointi. Se, miten Kanada kerta toisensa jälkeen antoi takapaineet ja puolusti aktiivisesti mailalla. Miten puolustajaparit puolustivat harmonisen tehokkaasti yhteen niin, että Venäjällä ei ollut mitään asiaa keskustaan.

Se oli voittavaa jääkiekkoa. Paljon pitää tapahtua, mikäli Kanada ei näitä kisoja voita.

Nationalistinen viritys

Venäjä olisi kisat halunnut voittaa. Paine oli kova. Etenkin se olisi halunnut voittaa Kanadan.

Viimeksi Venäjä on nämä karkelot voittanut kymmenen vuotta sitten.

Jääkiekko on usein kytkeytynyt Venäjän, ja aiemmin Neuvostoliiton, politiikkaan. Venäjällä maajoukkueita on brändätty viime aikoina Red Machine -termillä, punakoneen henkeen. Haikailu huokuu.

Punakoneen legenda Larionov lähetetään joukkoineen rapakon tuolle puolen tuomaan menestystä ja kunniaa.

Iso virhe Larionovin nostalgialätkässä oli seuraava. Neuvostoliitto voitti aikoinaan kaiken, koska pelaajat olivat totalitaristisen järjestelmän osia. He elivät vain jääkiekkoa. Jääkiekko ei ollut globaalisti vielä huippu-urheilua, se kehitys on tapahtunut 2000-luvulla.

Neuvostoliiton pelaajat elivät vähintään kuin huippu-urheilijat. He olivat muita parempia. Siksi he voittivat. Kyllä, Neuvostoliitto pelasi myös kaunista jääkiekkoa, jossa kiekkoa kontrolloitiin ja syöteltiin ihailtavalla taidolla. Oltiin ”luovia”.

Larionovin toivoma pelaajien luovuus ei ilmestynytkään, kun vastassa oli vähintään yhtä hyviä pelaajia. Hänellä ei ollut välierässä pelaajille mitään annettavaa.

Jäljelle jäi tyhjyys.