Pep Guardiola sai vihdoin haluamansa. Helpolla se ei kuitenkaan tullut ja Inter, sillä Inter näytti, miksi se ansaitsi olla tämän vuoden Mestarien liigan finaalissa. Istanbulin illassa nähtiin hieno finaali, jossa Inter venyi erinomaiseen esitykseen ja laittoi Cityn erittäin koville. City otti kuitenkin Mestarien liigan voiton kiveen hakattujen periaatteidensa ansiosta. 1-0 voittomaali oli tästä hyvä esimerkki.

Inter onnistui siinä, minkä moni ajatteli olevan mahdotonta – hyydyttämään loistavaa jalkapalloa pelaavan Manchester Cityn. Kaiken lisäksi Inter teki sen omilla ehdoillaan noudattaen tältä kaudelta tuttuja periaatteita, joihin oli lisätty vielä lisää erikoistavaraa Cityä varten.

***

Simone Inzaghin Inter on ollut tällä kaudella loistava pelinavaamisessaan, jota se on pystynyt hyödyntämään monipuolisesti vastustajan pelitavan ja ryhmityksen.

Maalivahti André Onana on ollut Interin pelinavaamisessa keskeisessä roolissa. Myös Mestarien liigan finaali oli oppitunti maalivahdin merkityksestä osana oman joukkueen pallollista peliä. Citylla oli vaikeuksia prässätä Interiä korkealta juuri Onanan takia, sillä kamerunilainen löysi lukuisia kertoja monipuolisilla avauksillaan vapaana olleen Interin pelaajan.

City pyrki olemaan tuttuun tyyliinsä aktiivinen, mutta ajautui prässätessään epätyypilliseen 4-2-4-muotoon. Onana löysi näissä tilanteissa vapaana olevat wing-backit laidoilta ja Inter sai kerta toisensa jälkeen purettua Cityn prässin.

Juuri tällä tavoin Inter on jauhanut tällä kaudella vastustajistaan voittoja. Se on houkutellut vastustajan prässäämään ylhäältä ja iskenyt sitten nopeasti prässin takana oleviin tiloihin erityisesti laadukkaan kärkiparinsa kautta. Myös Cityä vastaan Inter käytti hyvin hyväkseen kärkipariaan, mutta City kesti näiden vaikeuksien läpi ja Inter pääsi ensimmäisellä puoliajalla vain lähelle läpimurtoa.

Ensimmäinen puoliaika oli kuitenkin hyvin erilainen, mitä varmasti moni odotti. Inter onnistui myös puolustuspelissään lähes täydellisesti. Interin tuttujen 5-3-2- ja 5-4-1-muotojen lisäksi joukkue pelasi välillä jopa kahdella viiden linjalla.

Interin pelaajien välimatkat olivat kunnossa paria tilannetta lukuun ottamatta ja Cityn oli hyvin vaikeaa löytää tiloja Interin joukkueen sisältä. 5-3-2 muodossa aktiiviset wing-backit Federico Dimarco ja Denzel Dumfries puolustivat oikea-aikaisesti eteenpäin ja Cityn oli vaikeaa päästä murtautumaan laidoilta, saati välikaistoilta.

Inter muutteli sujuvasti puolustusmuotoaan ja sai myös hyviä pallonhallinta jaksoja, joiden avulla se pysyi pelissä mukana ja City joutui käyttämään paljon energiaa juoksemalla kentällä ilman palloa.

***

City ja Guardiola olivat kovassa paikassa selvänä ennakkosuosikkina, mikä näkyi väistämättä otteissa. Pelissä oli hiukan samaa varovaisuutta ja epävarmuutta kuin välierien ensimmäisessä osaottelussa Real Madridia vastaan vieraskentällä.

Kevin De Bruynen loukkaantuminen ensimmäisellä jaksolla oli iso takaisku kesken kovan taistelun hyvää vastustajaa vastaan ja ottelun tulos vaikutti tunnin kohdalla olevan vielä täysin auki.

Vauhti vain kiihtyi toisella jaksolla ja oli vaikuttavaa, miten Inter pystyi vastaamaan myös fyysisesti Citylle.

Kovan haasteen ja paineen keskellä City kaivoi kuitenkin 1-0-maalin hyvin tutulla tavalla. Murtautuminen boksiin oikealta välikaistalta, josta Bernardo Silva pelasi cut-back syötön takaviistoon ja Silvan lailla Cityn  yksi korvaamattomista pelaajista, Rodri, viimeisteli taidolla.

Huomioitavaa tilanteessa oli myös Cityn pelaajien määrä Interin boksissa. Se avasi osaltaan alueen rangaistusalueen rajalla.

***

On julmaa, miten Inter ei tehnyt maalia finaalissa, vaikka se kykeni äärimmäiseen suoritukseen Istanbulin illassa. Romelu Lukaku tuli tuttuun tyyliin kentälle toisella puoliajalla, mutta ei aivan pystynyt tuomaan kovassa paikassa tarvittavaa laatua Interille, vaikka saikin mahdollisuuksia maalintekoon.

Lopulta kuitenkin välimatka joukkueiden välillä oli liian suuri ja Inter pääsi vain tuskallisen lähelle. On annettava tunnustusta myös Cityn puolustukselle, jonka ansiosta Interin hyvä pelaaminen ei eskaloitunut sen vaarallisemmaksi kahta poikkeusta lukuun ottamatta.

City näytti johtoasemassa hetken aikaa siltä, että se sai Real Madrid ottelun kaltaisen hurmoksen päälle ja Phil Fodenilla olikin loistopaikka iskeä finaali 2-0:aan. Inter kuitenkin sai jälleen rivinsä kasaan ja Cityn massiivinen henkinen paine näytti saavan joukkueen osittain kaaoksen valtaan.

Ederson piti taidolla ja tuurilla nollan ja myös hän ansaitsee erityismaininnan tästä Cityn loistokaudesta. Brassi nosti muutenkin tasoaan kevääksi todella paljon.

***

Finaalin jälkeen joukkueiden kohdalla herää kysymys, mitä seuraavaksi?

Inzaghin Inter on esittänyt hienoja otteita pitkin vuotta. Miten hyvin joukkue pysyy kasassa vai joudutaanko Nerazzurri jälleenrakentamaan ensi kaudeksi isostikin? Huhuja tähän suuntaan on liikkeellä.

City voitti sensaatiomaisen triplan ja Guardiola sai vihdoin Mestarien liigan voiton muuallakin kuin Barcelonassa. Löytyykö valmentajavelholta hihastaan vielä lisää taikaa ja pystyykö hän vielä tästä jotenkin nostamaan toimintansa tasoa?

Se, miten City nousi kauden aikana haastavan jakson jälkeen pelaamaan totaalisen dominoivaa jalkapalloa, on uskomattoman kova suoritus joukkueelta, mutta ennen kaikkea Guardiolalta, sillä hänen tekemät taktiset muutoksensa ja pelaajavalintansa roolituksineen tekivät muutoksen mahdolliseksi.

Sitä tietysti huippuvalmentajat tekevät; tarjoavat mahdollisuuksia pelaajilleen oppia ja menestyä kentällä. Tällä kaudella City osoitti, kuinka kaunista jälkeä siitä syntyy, kun pelaajat käyttävät nämä mahdollisuudet hyväkseen täysimääräisesti.