Imatran Pallo-Veikot palasi pitkän korpivaelluksensa jälkeen takasin Superpesikseen kaudeksi 2017 ja ankkuroi itsensä saman tien tukevasti kiinni pudotusveliviivaan. Imatran epäonneksi ankkurointi osui viivan alapuolelle. Imatra oli neljänä kautena peräkkäin ensimmäinen pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt joukkue.

Toissa kaudella unelma pudotuspeleistä viimeinkin toteutui. Imatra ponnisti runkosarjan seitsemänneltä sijalta puolivälieriin Mansea vastaan ja yksi viimeisten vuosikymmenten suurimmista sensaatioista – mestaruuden lopulta voittaneen Mansen pudottaminen – jäi yhden lyönnin päähän.

Viime kaudella Imatra oli myös pitkään kiinni yhdeksännessä sijassa, kunnes JymyJussit ajoi sen ohi loppumetreillä ja Imatra jäi kymmenenneksi.

Are you ready? Get a 25€ combi free bet on your 1st deposit at Mr Green!

Imatran kannalta tämän vuoden uudistus, jossa runkosarjassa sijoille 9-10 sijoittuneet joukkueet pääsevät pudotuspelikarsintaan  sijoille 7-8 sijoittuneiden kanssa, tuli kuusi vuotta liian myöhään. Imatra olisi ollut säälipleijarijoukkue jokaisena vuonna nousunsa jälkeen.

Siitä, kertooko se Imatran vahvuudesta vai heikkoudesta, voidaan olla montaa mieltä. Tietynlaisesta toiminnan vakaudesta se kuitenkin kertoo. Vaikka Imatra on päässyt kuuden viimeisen kauden aikana vain kerran pudotuspeleihin, sen hajurako sarjan heikoimpiin joukkueisiin on ollut selvä.

Nyt Imatralla ollaan kuitenkin uudenlaisessa tilanteessa. Imatran uuden tulemisen tärkein voima ja takuumies, Jani Valkeapää, on siirtynyt SaiPan toimitusjohtajaksi ja samaan aikaan kilpailu Superin pohjalla on kiristynyt.

Sarjassa ei ole ennakolta yhtään muita selvästi heikompaa joukkuetta ja Imatra joutuu tekemään tosissaan töitä pysyäkseen aiempien vuosiensa tasolla. Matka säälipleijareihin ei ole pitkä, mutta matka joutua karsimaan ei ole juurikaan sen pidempi.

Haasteita lisää joukkueessa tapahtuneet muutokset. Viime kauden joukkueesta on poissa kaksi kokenutta ja tasonsa Superissa todistanutta pelaajaa, Toni Kohonen ja Konsta Hyötyläinen. Uusista hankinnoista Ville-Veikko Olli on toki kokenut Superin tasoinen pelimies, mutta Atte Brandt, Nino Muuruvirta ja Matias Kauppinen ovat olleet vakuuttavia vasta Ykköspesiksessä ja kohuttu lyöjäjokeri Tommi Piirainen on ikuinen kysymysmerkki.

***

Imatra aloitti kautensa Fuengirolassa 0-1-tappiolla Hyvinkäälle. Ottelu piirsi osuvan kuvan tämänhetkisestä Imatrasta. Joukkueessa on potentiaalia ja arvaamattomuutta, mutta materiaali on pelottavan kapea. 15 pelaajan ringissä on jo aiemmin läpimurtonsa tehneiden omien kasvattajien lisäksi neljä omaa junioria, jotka pannaan kesällä kovaan paikkaa, jos heitä joudutaan peluuttamaan.

Imatran suurin haaste sisäpelissä on huippuetenijöiden puuttuminen. Tilannetta pahentaa etenijäjokerina valtaosin pelanneen elintärkeän kentällemenijän Joona Sikiön loukkaantuminen. Sikiö on sivussa koko kauden.

Fuengirolassa Imatra pelasi kahdella kärjellä. Ykköskärjen muodostivat Joona Mäkelä, joukkueen sisäpelin tärkein lenkki Miitri Pesonen ja uudelle pelipaikalle ykköskärkeen pelintekijäksi nostettu Rasmus Surakka. Kokenut Sasu Toikka oli sarana ja Olli viitonen. Kakkoskärjen avasi Kauppinen, jonka jälkeen lyöntijärjestyksessä tulivat Muuruvirta, Mikko Kosonen ja Veeti Lankinen.

Ymmärrän, että nykypesäpallossa halutaan pelata kahdella kärjellä ja pitää kaikki pelaajat tyytyväisinä. Pelinjohtaja Vesa Toikka ja kakkospelinjohtaja Jyrki Valle joutuvat kuitenkin miettimään, onko se kuitenkaan Imatran kannalta paras ratkaisu.

Imatran ehdoton vahvuus sisäpelissä on vaihtotilannepelaaminen ja vaikka kotiuttajiin liittyykin kysymysmerkkejä, myös kotiutusosasto on riittävän vahva Imatran tasolle. Jos harvat etenijät jaetaan kahteen kärkeen, silloin riskinä on joukkueen vahvimpien aseiden hukkaaminen.

Pitkä kärki ja oikeanlainen jokereiden käyttö varmistaisivat paremmin sen, että joukkueen tärkeimmillä pelintekijöillä ja kotiuttajilla olisi mitä vaihtaa ja kotiuttaa.

***

Fuengirolan ottelu osoitti Imatran ulkokentän haavoittavuuden. Hyvinkään seitsemästä juoksusta neljä tuli räpylävirheillä. Se ei tarkoita, että ulkokenttä vuotaisi samalla tavalla myös kesällä, mutta Toikka ja Valle joutuvat miettimään tarkkaan myös ulkopeliryhmityksensä.

Surakan pörssikurssi lukkarimarkkinoilla on noussut jatkuvasti, mutta hänen kehittymisensä ja personallinen syöttötyylinsä on noteerattu muuallakin. Surakkaa vastaan pelataan entistä tarkemmin, mutta toisaalta se on asia, jota yksikään hyvä lukkari ei pääse pakoon.

Pesonen on etukentän johtava pelaaja ja muodostaa hyvän parin lyhyiden hakemisessa Surakan kanssa. Kauppinen täydentää hyvin etukentän.

Linja on kokonaisuudessaan epätasainen. Toikka on linjan ehdoton luottopelaaja ja myös Ollilla pallo tarttuu räpylään. Kosonen täyttää paikkansa, mutta Mäkelä tulee kesällä olemaan pelatessaan pommituksen kohde.

Takakenttä on myös arvoitus. Imatralle Haminasta palannut Muuruvirta oli yksi Ykköspesiksen parhaista koppareista, mutta Superpesiksen vaatimustaso on eri luokkaa. Muuruvirran on tällä kaudella vastattava Superin huutoon hakevana kopparina. Lankinen on kopparina vielä raakile.

***

Pelinjohto- ja valmennus ovat Imatralla hyvällä mallilla. Se antaa hyvän perustan ulosmitata joukkueen potentiaalin.

Toikka näytti Fuengirolassa, että hän uskaltaa tehdä yllättäviä ja rohkeita ratkaisuja. Niitä Imatran kaltainen joukkue tarvitsee, varsinkin otteluissa itseään vahvempia vastustajia vastaan.

Imatra kärsi viime kaudella sudeksi osoittautuneesta kellotaulumallista. Nyt lisäottelut pelataan Kouvolaa ja Kiteetä vastaan. Varsinkin Kiteeltä pisteiden repiminen olisi ensiarvoisen tärkeää, vaikka kahdeksan parhaan junaan voi päästä nyt myös säälipleijareiden kautta sijoilta 9-10.

Ja olisihan se melkoinen itäsuomalainen herkku, jos Imatra kohtaisi kahdessa säälipleijariottelussa Kiteen. Siinä kuutostie kihelmöisi.