Imatran Pallo-Veikot

Lähtötilanne

Imatralla oltiin toissa kesänä synkeissä tunnelmissa. Talous oli niin tiukalla, että seurassa harkittiin jopa Superpesis-paikasta luopumista.

Seuran taakse löydettiin kuitenkin uusia voimia ja uusia tekijöitä. Muutokset ovat korjanneet Imatran taloutta, mutta uusi seurajohto on tehnyt toisenkin merkittävän muutoksen: IPV on satsannut täksi kaudeksi aidosti kokonaisvaltaiseen valmennukseen.

Päävalmentajaksi ja pelinjohtajaksi tullut Atte Hakala johdatti viime kaudella Kankaanpään Mailan Ykköspesiksen mestariksi, kakkospelinjohtajaksi tuli Jyväskylän Lohen viime kauden pelinjohtaja Saku Havukainen ja fysiikkavalmennuksen otti vastuulleen yleisurheiluvalmentajana meritoitunut entinen seiväshyppääjä Matti Mononen.

Huippu-urheilussa ja sitä myötä myös pesäpallossa kilpailu- ja vaatimustaso ovat nousseet sellaiselle tasolle, ettei menestyvä valmennus voi perustua enää yksien hartioiden varaa. Tarvitaan laajempi valmennusryhmä ja siihen erikoisosaajia.

Monissa seuroissa sallitaan se, että valmennustiimin jäsenet pelinjohtaja mukaan lukien sekä pelaajat saavat asua talvikuukausina suunnilleen siellä missä huvittaa ja joukkue harjoittelee pitkälle kevääseen saakka lähinnä leiriviikonloppuisin.

Imatra on tässäkin mielessä tervetullut poikkeus, sillä valmennustiimin jäsenet ja joukkue on asunut valtaosin Imatran ja Lappeenrannan alueella vuodenvaihteessa lähtien.

Myös joukkuetta uusittiin viime kauden jälkeen hyvällä silmällä. Moni IPV:n kannattaja suri etenkin omien kasvattien Miitri Pesosen ja Rasmus Surakan lähtöjä, mutta TalviSuperin ottelut lopettivat ikävän lyhyeen. Uudistettu  Imatra oli TalviSuperin suurin yllättäjä ja eteni neljän joukkueen lopputurnaukseen saakka.

Pesosen ja Surakan lisäksi IPV:n viime kauden joukkueesta ovat poissa Eero Kuitunen, Toni Laakso ja vähäiselle vastuulle jäänyt Miika Riikonen.

Syksyn hankinnoista kovin oli Konsta Hyötyläisen tulo takaisin Mansesta. Hyötyläisen lisäksi IPV hankki pysyvillä siirroilla koppari Justus Niemeläisen Joensuusta, hyväksi ulkopelaajaksi kypsyneen Santeri Pasin Kouvolasta ja kärkimies Valtteri Havukaisen Jyväskylän Lohesta.

Lisäksi Imatra lainasi Aappo Savikosken Kempeleestä ja vielä kevään korvalla Ari Lankisen Sotkamosta. Savikosken lainasopimus kattaa koko kauden, Lankisen laina päättyy tällä tietoa heinäkuun lopussa.

Surakan paikan lukkarina ottaa TalviSuperissa loistanut 19-vuotias Pietu Vesterinen, joka on pelannut kaksi edellistä kautta IPV:stä lainalla Jyväskylän Lohessa.

Joukkue

Imatralla on laaja, yli 20 pelaajan rinki. Kysymys ei ole vain pääluvusta, vaan useista pelipaikoista käydään kovaa kilpailua. Suuri ja tasokas rinki mahdollistaa pelaajien kierrättämisen ja lepuuttamisen, minkä lisäksi Imatralla on lähes kaikille pelipaikoille hyvät paikkaajat.

Esimerkiksi takakentälle on tarjolla neljä kopparia ja polttolinjaan kuusi Superpesis-tasoista pelaajaa. Etukenttä on ulkopelissä ainoa lohko, jossa ei ole samanlaista leveyttä. Toinen ohuempi kohta lukkarin tontti, vaikka joukkueessa on Vesterisen lisäksi kolme entistä lukkaria, Juho Hakomäki, Ville-Veikko Olli ja Joona Sikiö.

Vesterinen on itseoikeutetusti joukkueen ykköslukkari ja TalviSuperin perusteella hän voi olla yksi Superpesis-kauden suurista läpimurtopelaajista.

Etukentän paikat menevät Savikoskelle ja Matias Kauppiselle. Lähin korvaaja on Leo Gardemeister.

Polttolinjassa Hyötyläinen ottaa polttolinjan ja samalla koko ulkokentän johtavan pelaajan roolin. Pasi pelasi TalviSuperissa heittäjänä molemmissa kulmissa, mikä ennakoi sitä, että hän kuuluu myös vakioavaukseen.

Havukainen oli TalviSuperissa positiivinen yllätys takalukijana ja syvässä pussissa, mutta hän kuuluu silti siihen osastoon, joka taistelee linjan paikoista yhdessä Hakomäen, Roope Seppäsen ja Mikko Kososen kanssa.

Taakse on neljä kopparivaihtoehtoa – Nino Muuruvirta, Niemeläinen, Lankinen ja TalviSuperissa kopparina hyvin onnistunut Sikiö.

Sisällä IPV:llä on myös runsaasti erilaisia mahdollisuuksia rakentaa lyöntijärjestys ja se saa heittämällä kaksi kärkeä.

Joukkueesta löytyy 5-6 etenemisvoimaista pelaajaa ja pääpelintekijäksi on monipuolisen Hyötyläisen johdolla tarjolla useampikin pelaaja.

Numero kakkosta IPV:n sisäpeli sen sijaan huutaa. Sikiö on pelannut erinomaisia otteluita kakkosena ja hän on taitolyöntien lisäksi alkanut lyödä myös kovia linjaa puhkovia lyöntejä – ja on vahva ehdokas kakkosen rooliin joko numero hihassaan tai vaihtajajokerina. Sikiö on lisäksi hyvä etenijä, mikä myös puoltaa hänen peluuttamistaan kakkosena.

Kotiutusvoimaa löytyy Ollin ja Kososen johdolla kohtalaisesti, mutta myös kotiutusvastuun jakaminen voi kauden aikana elää.

Hakala on todistanut osaamisensa vastuuvalmentajana ja pelinjohtajana. Superissa vaatimustaso on kuitenkin astetta kovempi kuin Ykköspesiksessä, mutta Havuaisella on myös pelinjohtokokemusta ja hän voi olla kesällä arvokas apu.

Arvio

Imatra on vastannut kiristyvään kilpailuun ja vaikka se menetti viime syksynä Pesosen lähdön myötä parhaan pelaajansa sekä hyvän kauden pelanneet Surakan ja Kuitusen, IPV on kuitenkin vahvistunut viime kaudesta.

Hyötyläinen epäonnistui Mansessa, mutta IPV on hänelle juuri oikeanlainen ja oikean kokoinen seura, jossa Hyötyläinen voi loistaa samalla tavalla kuin pelatessaan Imatralla ennen Manseen siirtymistä.

Joukkueessa on myös paljon nuoria ja potentiaalia pelaajia, jotka ovat TalviSuperin perusteella ottaneet lupaavia kehitysaskeleita uuden valmennusregiimin ohjissa. Vesterisellä on kaikki edellytykset murtautua jo tällä kaudella Superin kovimpaan lukkarieliittiin ja monet ihmettelivät ääneen, miksi Kempele päästi Savikosken lähtemään Imatralle.

Yksi mielenkiintoinen seurattava on myös Kouvolan kasvatti Pasi, josta on kehittymässä erinomainen ja heittovoimainen ulkopelaaja.

Jos IPV pystyy ratkaisemaan Sikiön myötä numero kakkoseen liittyvät haasteet, sen sisäpelikooste riittää hyvin Superpesiksen haastajien välisessä taistelussa.

Suurin yllätys TalviSuperssa oli kuitenkin Imatran ulkopeli. Aiempina vuosina Imatra on saattanut menettää suurenkin johdon yhdessä vuoroparissa vapisevan ulkopelinsä vuoksi, mutta TalviSuperissa IPV:n ulkopeli oli jopa kärkijoukkueita vastaan vahvaa.

Haaste on toki siinä, kuinka todellisen kuvan hallipesis antoi IPV:n ulkopelin tasosta, mutta se on selvää jo TalviSuperin perusteella, että Imatra on ottanut ison kehitysloikan ulkopelissään.

Imatra kuuluu Superin kolmanteen haastajaryhmään. Jos sen ulkopeli pitää edes sinne päin kuin TalviSuperissa, Imatra voi taistella ja mennä pudotuspeleihin. Toisaalta matka alaspäinkään ei ole pitkä. Siksi IPV löytyy runkosarjan päätteeksi laveasti lausuttuna sijoilta 8-11.

Isompi kuva

Imatra on selättänyt uhkaavimmat talousvaikeutensa ja uusi seurajohto on saanut käännettyä IPV:n kurssin kahden vuoden takaisen notkahduksen jälkeen lupaavaan nousuun. Imatran ja Lappeenrannan seudulta löytyy edelleen taloudellista yhteistyöpotentiaalia, vaikka itärajan sulkeutuminen kolme vuotta sitten iskikin kipeästi koko seutukuntaan.

Viime syksyn valmennukselliset ja joukkueen rakentamiseen liittyneet ratkaisut kertovat siitä, että Imatralla on selkeästi lähdetty rakentamaan uutta menestysprojektia.

Vaikka ensiaskeleet ovat lupaavia, haaste ei ole kuitenkaan helppo. Vaikka juhlapuheissa puhutaankin Lappeenrannasta ja Imatrasta samassa lauseessa ja siitä, kuinka niissä asuu yli 100 000 asukasta, lappeenrantalaisia ei ole saatu syttymään miespesäpalloon.

On myös hyvä kysymys, onko Imatran keskustasta katsottuna syrjässä oleva Ukonniemi oikea paikka IPV:n kotiotteluiden näyttämöksi. Vaikka Imatra on perinteinen pesäpallokaupunki, sen yleisökeskiarvo – 900 katsojaa per ottelu – oli viime kaudella Superin kolmanneksi pienin.

Imatran kannalta avainkysymys on, miten korkealla uusi IPV tähtää ja minne asti sen rahkeet koko ajan kiristyvässä kilpailussa riittävät.

Pesäpallon historia on osoittanut, että mitaleista puhumiseen tarvitaan vain kovaa pokkaa, mutta mitaleille pääseminen vaatii kovaa osaamista ja vahvalla pohjalla olevaa taloudellista liiketoimintamallia.