Timo, Suomi otti toki tärkeän voiton Italiasta 3–0, mutta eipä tästä nyt klassikkoa saa millään ilveellä. Pelin kuva oli tietysti selvästi Suomen kontrollissa, kuten pitikin, mutta eipä tainnut ihan kaikki jäädä jäällekään?

Ei tietysti pidäkään jäädä. Jos puolustuksellisesti ajatellaan, Italia sai tasaviisikoin kaksi paikkaa ja yhden ylivoimalla. Tasaviisikoin maalipaikat menivät Suomelle 16–2 ja ylivoimalla 5–1 – eli yhteensä 21–3. Kolmannessa erässä toki Suomelle tuli enää kolme paikkaa, mikä on hyvin vähän. Ehkä ajateltiin, ettei kukaan loukkaannu, mutta vaisu tuo päätöserä oli. Jos haetaan positiivisia asioita, puolustaja Tony Sundin kaksi maalia olivat tietysti kova juttu. Samoin Harri Säterin nollapeli, vaikka vähissä olivat torjuntatyöt.

Mitä tästä ottelusta jäi lopulta käteen turnauksen prosessia ajatellen?

Lähinnä rutiinivoitto. Vastustaja oli luvalla sanoen todella heikko. Niin heikko, että koko ottelua on vähän hankala analysoida. Suomi pelasi vähän löyhemmällä rakenteella ja enemmän pystyyn, mitä ei sitten jatkopeleissä varmasti tapahdu. Puolustuksellisesti tämä oli kuitenkin jämäkkä esitys. Varmastikaan Jukka Jalonen ei ole halunnut leikitellä voitolla, vaan vetää ottelun pomminvarmasti maaliin. Suomi oli passiivinen tuossa ottelussa. Jotenkin jäi jopa maku, että nyt säästeltiin energiaa. Peli meni yksinyrittämiseksi ja keskittyminenkin muutamilla pelaajilla katosi.

Entä erikoistilanteet. Nyt Suomi pääsi pelaamaan ylivoimalla kolme kertaa, eli yhtä paljon kuin aiemmissa otteluissa yhteensä. Saitko sieltä vastauksia, että millä mallilla Suomen ylivoima on turnauksen ratkaisuotteluita silmällä pitäen?

Hyökkäyspelissä olisi pitänyt haastaa vielä enemmän, että ylivoimalle olisi päästy vielä useammin. Se on selvä asia. Molemmissa ylivoimakoostumuksissa oli neljän hyökkääjän ja yhden pakin kombinaatio, jossa kätisyydet oli harkittu selvästi tarkkaan. Myös maskipelaamisissa oli kaksi kerrosta, sekin oli harkittua. Sanoisin, että ylivoimasta voi tulla Suomelle vahvuus, jos sitä vain päästään näiden MM-kisojen sallivan tuomarilinjan puitteissa pelaamaan enemmän. Petri Kontiolan porukka on kuitenkin selkeä ykkösylivoima. Kakkosylivoimassa – jossa pelaa Niko Ojamäki, Valtteri Puustinen, Arttu Ruotsalainen, Peter Tiivola ja Oliwer Kaski – ongelma on, että Puustinen pelintekijänä hautoo kiekkoa vähän liikaa. Hän ei ole vielä päässyt ytimeen. Ylivoimalla on kätisyyksien vuoksi paljon vaihtoehtoja.

Seuraavaksi Suomi kohtaa Saksan. Vastassa on erityylinen joukkue, mutta minkälainen Saksa oikeastaan on?

Saksa sytyttää varmasti aivan eri tavalla kuin todella heikko Italia. Saksa on pelannut hyvin näissä kisoissa ja se on varmasti Suomen leirissä tiedossa. Nyt tulee jopa kaksinkamppailuja ja joutuu ihan oikeasti puolustamaan. Tämä Italia-peli oli nyt vähän tällainen välipeli. Saksa sen sijaan on erityyppinen, pohjoisamerikkalaistyylinen joukkue. Se tarkoittaa sitä, että he ajavat ahneesti maalille, luovat paikkoja ja ovat vahva suunnanmuutosjoukkue. Siellä on myös suomalaisen kiekonhallinnan elementtejä ja se on aika hyvä miksaus. Toni Söderholm ja Ville Peltonen ovat hyviä valmentajia, eikä materiaalikaan ole todellakaan huono. Tiukka matsi on luvassa.