Liiga esitteli keskiviikkona listan uusista säännöistään verkkosivuillaan. Metakkahan siitä nousi.

Yksi sääntö erityisesti nostatti valtavan keskustelun – miltei jonkinasteisen someraivon.

Eri kannanotoissa ihmeteltiin, miten Liiga oli taas puuhastellut ja viimeisetkin rippeet tunteesta haluttiin kuulemma pelistä tappaa.

Kyse oli Liigan verkkosivuillaan listaamasta sääntöuudistuksesta numero 33, jossa luki:

”Vastustajan provosointi – Pelaajalle, joka yrittää provosoida vastustajaa tuomitaan 10 minuutin käytösrangaistus.”

Kieltämättä koomiselta ja tunnetta kuohivalta vaikuttava sääntö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Liiga-peleistä ollaan tekemässä ompeluseuran kokousta tai, että pientä kentällä tapahtuvaa luontaista kovasanaistakin kanssakäymistä ei tapahtuisi jatkossakin.

Katso tästä Expektin kertoimet tulevalle Liiga-kaudelle! Tappara ykkössuosikki, OJ ja JYP pohjalla!

Asiassa on nimittäin ymmärrettävä se, että vastaavan kaltainen sääntö on ollut sääntökirjassa jo aikaisemmin. Syystä tai toisesta se erheellisesti puuttui edellisestä sääntökirjasta. Liigalla kävi tässä kohtaa lapsus.

Sääntö on myös ollut voimassa IIHF:n ja NHL:n sääntökirjoissa, eikä kukaan ole huomannut pelin omalaatuisuuden muuttuneen oleellisesti. Kyseessä on siis globaali sääntö.

Joten jos tätä kyseistä sääntökirjan kohtaa pitää puuhasteluna, silloin puuhasteluna on pidettävä myös NHL:ää ja IIHF:ää.

Nämä seikat jäivät kuitenkin noteeraamatta, myös tunnetuilta urheiluhahmoilta.

”Paskin sääntö ikinä, jos pitää paikkansa. Jos urheilusta tapetaan tunne, puhe, provosointi ja vastakkainasettelu, jäljelle ei jää yhtään mitään”, huusi yksi.

”Olen kovasti sitä mieltä, että @tikitalk10 ei olisi pelannut yhtään täyttä erää, mikäli tämä sääntö olisi ollut voimassa peliuran aikana”, heitti toinen viitaten myös suunsoittajien kruunaamattomana kuninkaana urallaan tunnettuun Esa Tikkaseen.

Kun keskustelu oli jo lähtenyt laukalle, ei sillä tosiasialla tuntunut olevan enää väliä, että tämänkaltainen sääntö itse asiassa oli ElmoTV:n taustahaastattelemien erotuomariasiantuntijoiden ja sääntökirjanoppineiden mukaan ollut jo Esa Tikkasenkin uralla voimassa.

Eikä keskustelun kulkua auttanut edes Liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönnin antamat perustelut mediassa.

***

Sääntökirja on siitä kiinnostava asia, että vaikka se pitää sisällään valtavan listan eri kohtia ja pykäliä, ei niitä otteluissa noudateta prikulleen – kyse on aina tuomareiden tulkinnoista ja päätöksistä.

Sellaista tuomaria on tuskin olemassakaan, joka alkaisi heittämään käsiä lanteilleen ja heittämään pienestä verbaalisesta nokkapokasta pelaajia istumaan kymmenen minuutin käytösrangaistusta.

Asian voi myös kääntää päälaelleen.

Olisihan sekin erikoista, mikäli tällaista pykälää säännöissä ei olisi ja tuomarilla ei olisi mahdollisuutta puuttua ylilyönteihin. Jos pelaaja vaikka sanoisi toista pelaajaa – raakaa esimerkkiä käyttäen – pedofiiliksi, siihen tulee voida puuttua.

Liigaa seuraava väki voi kuitenkin oletettavasti nukkua yönsä rauhassa.

Lajille ominaista tunnetta ja siis ajoittaista pyrkimystä päästä ihon alle tullaan näkemään jatkossakin, eikä siitä kymppitilit ole täyttymässä kevyin perustein.

Sitä tämän säännön olemassaolo ei tule poistamaan, ei niin ainakaan ole tapahtunut aiemminkaan.

***

Vaikka sääntökohu lähtikin lapasesta johtuen väärinkäsityksestä, ei Liigakaan asiassa ole syytön.

Ongelma Liigassa on viime vuosina ollut siinä, että sääntökirja kattaa niin laajan alueen, että eivät edes pelaajat ja toimijat tunne sen kaikkia kohtia – saati sitten tavallinen penkkiurheilija.

Liigan sääntökirja 2018–22 on noin 150-sivuinen tiiliskivi eikä joka kohdan täysimääräistä sisäistämistä voi pelaajalta, valmentajalta. toimittajalta tai fanikatsomon huutosakilta olettaakaan.

Ongelmia on jo syntynyt, kun pelaajat, valmentajat ja urheilujohtajat eivät ole monesta muustakaan asiasta ymmärtäneet kaikesta kaikkea. Esimerkkinä voi käyttää maalien hyväksymis- ja hylkäysperusteita tilanteissa, joissa oli syytä epäillä maalivahdin häirintää.

Kun tämä provosointisääntö viestittiin sääntöuudistusten yhteydessä, on selvää, että sekaannuksia voi syntyä. Kuten nyt syntyi.

Nyt kun sääntö esiteltiin sääntöuudistusten joukossa, sekaannus oli väistämätöntä.

Sillä eihän tämä sääntöuudistus edes ollut oikeastaan uudistus. Se oli vain edellisestä sääntökirjasta jäänyt vahingossa pois.

***

Johtaminen on myös sanojen käyttöä.

Siksi Liiga-johdon pitäisi pystyä paremmin ja harkitummin viestimään eri asioista ymmärrettävämmin, jotta vastaavan kaltaisilta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Selkeys voisi estää useammankin turhan kohun.

Outoja ulostuloja on nähty ihan tarpeeksi ja moni ulospäin näkyvä asia – tuoreimpana Liigan verkkosivujen alta kaiken arvostelun mennyt uudistus – on ansaitusti saanut puuhasteluleiman.

Mutta ehkä kohu myös hieman kertoo nykyisestä keskustelukulttuuristamme.

Sosiaalisessa mediassa on helppo lyhyellä harkinta-ajalla närkästyä ja ymmärtää asia tahallaan väärin, asiaa sen tarkemmin punnitsematta tai asioita tarkemmin selvittämättä.

Tällä kertaa kyse ei siis ollut siitä, että Liiga-kiekosta ollaan tekemässä partiopoikien mummonpesua vaan siitä, että asia käsitettiin väärin.

Ja kun lähes kaikki – sisältä ja ulkoapäin – käsittävät jonkin asian väärin, on päivänselvää, että silloin ei viestintäkään ole voinut onnistua. Päinvastoin.