Olipahan NHL-yö, Eetu! Aloitetaan Bostonista, jossa Bruins tarrasi kolmannen erän alussa vielä jatkopaikkaan, mutta suli lopulta 3–4-tappioon Florida Panthersille niin pelissä kuin ottelusarjassakin. Missä tämän tarinan ratkaisu nähtiin?

Annetaan toki kaikki kunnia Panthersille, mutta kyllähän Bruins ensin jäätyi ja juuri, kun se pääsi eroon kohmeestaan, suli se lopullisesti.

Varsinkin pelin ensimmäisen puolikkaan Panthers oli viidellä viittä vastaan pelin päällä. Samaan aikaan hyvänä lyhytsyöttöpelijoukkueena tunnettu Bruins oli vaikeuksissa oman pään lähdöistä alkaen.

Bruinsin kiekollinen peli oli epätarkkaa. Kuten Ville Nieminen Viaplayn ottelulähetyksessä totesi, usein Bruins näytti aivan yhtä jäiseltä kuin vuoden 2019 Stanley Cup -finaalin seiskapelissä kotonaan St. Louis Bluesia vastaan.

Panthersin 2–0-johtoasemassa vieraat päästivät kuitenkin isännät turhaan kamppailuun mukaan. Sen jäähykuri petti pahemman kerran. Kaikki sen ottelun viisi kaksiminuuttista tulivat kahden ensimmäisen erän aikana.

Kotijoukkue osui ylivoimalla kahdesti. Kun David Pastrnak naulasi 3–2-johtomaalin tasakentin, näytti Panthersin tehtävä mahdottomalta. Ylivoima oli lämmittänyt Bruinsin ja peli alkoi käydä myös tasaviisikoin.

Are you ready? Get a 25€ combi free bet on your 1st deposit at Mr Green!

Eikä Panthersilla vaikuttanut olevan lainkaan loppukiriä aivan viimeistä puoltatoista minuuttia lukuun ottamatta. Eikä silloinkaan vaikuttanut tulevan maalipaikkoja, kunnes Aleksander Barkovin summittainen laukaus ruuhkaan kääntyi Brandon Montourille. Kiekko yhdellä kosketuksella läpi maalivahti Jeremy Swaymanin ja jatkoaika koitti.

Lähes ilman vastoinkäymisiä kauden läpi pelannut Bruins ei tästä takaiskusta enää noussut. Panthersin ei lopulta tarvinnut esittää mitään kovin erikoista seitsemännessä ottelussa ja silti se meni ansaitusti jatkoon Carter Verhaeghen maalilla huolimattoman kotijoukkueen kustannuksella.

Mennäänpä seuraavaksi Denveriin, jossa viimeisen laajennusjoukkue Seattle Kraken shokeerasi hallitsevaa mestaria Colorado Avalanchea 2–1-vierasvoitollaan ja jatkopaikallaan. Mihin Avs kaatui?

Ensinnäkin on nostettava suuresti hattua Seattlen suuntaan. Kraken on luottanut läpi kauden omaan asiaansa. Se on jyskyttänyt tasaisesti neljän ketjun voimin ja luottanut yhteistyön jääkiekkoon.

Vaikka Avalanche haki ison voiton kuudennessa ottelussa Krakenin kotiluolasta, oli seitsemännessä näytöksessä tasaisesti läpi kauden pelaajiaan kuormittanut Kraken lopulta joukkueista raikkaampi.

Toki samaan hengenvetoon on todettava, että Kraken joutui myös sietämään paljon vaikeita vaiheita ottelussa. Entinen Avalanche-maalivahti Phillipp Grubauer kuitenkin puraisi vanhaa seuraansa kovassa paikassa ja voitti toisessa päässä niin ikään hyvin torjuneen Aleksandr Georgijevin. Kuitenkin, mitä pidemmälle peli eteni, sen paremmin Kraken onnistui hyydyttämään Avalanchen rynnistyksen.

Mikko Rantanen vastasi vielä 2–0-tilanteessa ylivoimamaalilla, kun Nathan MacKinnonin laukaus muutti hänen varusteistaan suuntaa, mutta yksi maali kärkipelaajilta ei tämän kauden Avalanchelle ottelussa riitä.

Loukkaantumisista läpi kauden kärsinyt nippu peluutti jo runkosarjassa hurjat määrät MacKinnonia ja Rantasta. Ismo Lehkonen puhui Edmonton Oilersin tähtipelaajien kohdalla usein siitä, kuinka muut jäivät vaihtopenkillä lähinnä heidän fanittajiensa rooliin, mutta olisikohan nyt käynyt näin Avalanchelle?

Joka tapauksessa Krakenin syvyydestä löytyi Avalanchen vastaavaa enemmän voimaa. Lopulta ratkaisijaksi nousi nimellisestä kolmosketjusta tanskalainen Oliver Björkstrand kahdella osumallaan kolmen tolppakutinsa lisäksi – sama mies, jonka Jarmo Kekäläinen joutui kauppaamaan kolmos- ja neloskierroksen varausvuoroon täytettyään viime kesänä joukkueensa palkkakaton Johnny Gaudreaun ja Patrik Laineen sopimuksilla.

Kaksi suosikkia jopa mestariksi asti taisi yöllä pudota. Miten suurista yllätyksistä mielestäsi puhutaan?

Jonkinasteisina yllätyksinä toki sekä Avalanchen että Bruinsin putoamista jo tässä vaiheessa on pidettävä. En kuitenkaan aivan purematta niele otsikoita jättiyllätyksistä tai varsinkaan supersensaatioista.

Tasoerot NHL:n pudotuspelijoukkueiden välillä ovat kuitenkin niin pienet, että yksittäiseen otteluun lähdetään, jos ei aivan joka kerta vähän painotetun kolikonheiton asetelmasta, niin hyvin tasaisista lähtökohdista jo todennäköisyyksiin peilaten. Jääkiekko-otteluun mahtuu myös niin paljon satunnaisuutta, että seitsemän ottelun ottelusarja ei lähimainkaan riitä siivoamaan sen vaikutusta sivuun lopputuloksesta.

Juuri satunnaisuus ja tasaisuus tekevät NHL:n pudotuspeleistä niin mielenkiintoisen tuotteen kuin se on. Yllätyksiä tulee väistämättä ja aidosti onnistuessaan kummalla tahansa otteluparin joukkueista on mahdollisuus tarrata jatkopaikkaan kiinni.

Ja vaikka kuinka juuri äsken Krakenia kehuin, juuri tuolla satunnaisuudella oli Denverin seiskapelissä myös suuri osansa. Onnekas avausmaali ja hylättyä MacKinnonin maalia edeltänyt paitsio olivat osaltaan pelastamassa seattlelaisia.

Samoin sattuma myös puraisi Bruinsia, kun se joutui painimaan omien poissaolohuoltensa kanssa oikeastaan ensimmäistä kertaa vasta pudotuspeleissä.