Jadon Sanchon surkea kohtalo on kasvot Manchester Unitedin loputtomalle sähläämiselle
Jadon Sanchosta on tullut ikoninen maamerkki siitä, miten sekaisin Manchester United on ollut Sir Alex Fergusonin lähdön jälkeen.
Ilmoitus oli koruton, mutta siinä sanottiin tärkein: 26-vuotias Jadon Sancho on yksi niistä Manchester Unitedin pelaajista, joiden kanssa se ei tee enää uutta sopimusta.
Ilmoitus ei ollut kenellekään yllätys. Sancho siirtyi kesällä 2021 Manchester Unitediin 75 miljoonalla punnalla Borussia Dortmundista, mutta osoittautui yhdeksi Unitedin historian pahimmista virheistä siirtomarkkinoilla.
Sancho oli floppi heti avauskaudesta lähtien. Hän pelasi kahden ensimmäisen kauden aikana 55 liigaottelua, joissa teki yhdeksän maalia.
Kun Sancho ei syyskuussa 2023 mahtunut Manchester Unitedin joukkueeseen, joka matkusti vierasotteluun Arsenalia vastaan Lontooseen, Sancho julkaisi raivokkaan kirjoituksen, jossa hän katsoi joutuneensa syntipukiksi.
Sanchoa raivoa lisäsi se, että manageri Erik ten Hag oli perustellut Sanchon pudottamista sillä, ettei Sanchon jokapäiväinen tekeminen ole Manchester Unitedissa vaadittavalla tasolla.
Sanchosta tuli tuosta hetkestä lähtien Old Traffordilla hylkiö. Hän yritti pelastaa syöksykierteessä olevan uransa Dortmundissa, Chelseassa ja päättyneellä kaudella Aston Villassa, mutta tulos oli kaikissa sama: ulos.
Chelsea maksoi mieluummin jopa viiden miljoonan punnan sopimussakon ennen kuin olisi hankkinut Sanchoa riveihinsä vuosi sitten kesällä.
***
Sanchon tarina olisi mielenkiintoinen pelkästään Sanchon tarinana, mutta paljon oleellisempaa Englannin maajoukkueen entisen laiturin floppaamisessa on se, mitä Old Traffordilla on tapahtunut sen jälkeen, kun Sir Alex Ferguson jätti Manchester Unitedin kesällä 2013.
Manchester United on ollut vuosikausia yksi maailman rikkaimmista jalkapalloseuroista, parhaimmillaan jopa rikkain. Siksi sillä on ollut vara polttaa surutta rahaa myös siirtomarkkinoilla. Se on ostanut Sir Alexin lähdön jälkeen 75 pelaajaa ja käyttänyt rahaa heidän ostamiseensa lähes kaksi miljardia puntaa.
Joku voisi sanoa, että Chelsea on polttanut enemmän rahaa lähes yhtä laihoin tuloksin, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on, miksi Manchester United ei ole kaikesta rikkaudestaan ja hurjasta rahankäytöstään huolimatta onnistunut rakentamaan voittavaa joukkuetta ja miksi se on tehnyt siirtomarkkinoilla viimeisen 13 vuoden aikana jatkuvasti järkyttäviä ja kalliita harhalaukauksia?
***
Vastaus molempiin kysymyksiin löytyy samasta paikasta– siitä, miten Manchester Unitedin organisaatio on rakennettu ja miten se toimii.
Sir Alexin jälkeinen aika voidaan jakaa kahteen eri osaan.
Ensimmäinen oli niin sanottu Ed Woodwardin aika. Woodwardista tuli kesällä 2013 suurin operatiivisen vallan käyttäjä Old Traffordilla. Hän lupasi ensitöikseen uudelle managerille David Moyesille hankkia Cristiano Ronaldon takaisin Real Madridista sekä ostaa Cesc Fábregasin Arsenalista ja Gareth Balen Tottenhamista.
Todellisuudessa kesän ainoa hankinta oli siirtoikkunan viimeisenä päivänä hätäpäissään 27,5 miljoonalla punalla hankittu Marouane Fellaini.
Siitä kesästä alkoi Manchester Unitedin alamäki kentällä ja siirtomarkkinoilla.
***
Woodward pysyi vallassa helmikuuhun 2022 saakka.
Woodward ei uskonut valtakautensa aikana, että United olisi tarvinnut siirtoihin erikoistunutta jalkapallojohtajaa. Hän uskoi voivansa itse mestaroida yhdessä Unitedin rekrytointiosaston ja managereiden kanssa myös siirtomarkkinoilla.
Woodward palkkasi vasta pakon edessä vuosi ennen lähtöään Manchester Unitedin historian ensimmäiseksi urheilujohtajaksi John Murtoughin, joka osoittautui yhtä kädettömäksi kuin Woodward itse.
Jos Woodwardin ajan epäonnistuneista hankinnoista tekisi TOP10-listan, siinä olisi optinen virhe. Paljon todellisemman kuvan saisi listaamalla vaikkapa TOP25 pahinta floppihankintaa.
Vai miltä lista kuulostaa? Jadon Sancho, Antony, Alexis Sánchez, Angel Di Maria, Memphis Depay, Radamel Falcao, Romelu Lukaku, Andre Onana, Paul Pogba, Donny van de Beek, Wilfried Zaha, Morgan Schneiderlin, Eric Bailly ja niin edelleen – ja niin edelleen.
Ongelmien syvyyttä lisäsi se, että United maksoi pelaajille ylisuuria palkkoja ja heistä oli vaikea päästä eroon. Esimerkiksi José Mourinho pommitti 37,5 miljoonaa puntaa maksanutta Henrikh Mkhitaryania tekstiviesteillä, joissa pyysi armenialaista ystävällisesti siirtymään muualle.
United pääsi eroon Mkhitaryanista vasta tammikuussa 2018 vaihdettuaan hänet Alexis Sàncheziin. Se olikin huippuratkaisu, sillä Sànchez pyysi heti ensimmäisten harjoitusten jälkeen agenttiaan selvittämään, voisiko siirron vielä perua ja voisiko hän palata Arsenaliin.
***
Floppihankinnoissa on kyse aina kahdesta muuttujasta. Hankinta voi oikeasti olla järkyttävä virhehankinta, mutta pelaaja voi epäonnistua uudessa seurassaan myös siksi, ettei manageri löydä hänelle sopivaa roolia.
Juuri tässä on siirtojen yksi ihmeellinen erikoisuus. Miksi ostaa pelaajia, jotka eivät sovellu managerin pelitapaan – tai jonka hankintaa manageri ei ole alun perin edes halunnut?
Managereiden osaamisesta homman ei olisi pitänyt jäädä kiinni. Unitedia luotsasi Woodwardin yhdeksän vuoden valtakauden aikana David Moyesin lisäksi Louis van Gaalin, José Mourinhon ja Ralf Ragnickin kaltaiset maailmalla meritoituneet valmentajat. Ole Gunnar Solskjærin epäonnistuminen ei sen sijaan ollut yllätys muille kuin lähinnä Woodwardille.
***
Woodwardin jälkeen Old Traffordilla on siirrytty uuteen aikakauteen.
Woodwardin tilalle palkattiin ensin Richard Arnold, mutta varsinainen vallanvaihto tapahtui helmikuussa 2024, kun Unitedissa siirryttiin Sir Jim Ratcliffen aikaan.
Ratcliffe näytti Arnoldille ovea ja palkkasi hänen tilalleen toimitusjohtajaksi Omar Berradan.
Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut. United on tehnyt myös Woodwardin lähdön jälkeen surkeita hankintoja Rasmus Højlundista, Manuel Ugartesta, Joshua Zirkzeestä ja Sofyan Amrabatista alkaen. On myös hyvä kysymys, miten jättiläismäisiä menestyksiä siirtosummiinsa nähden esimerkiksi Mason Mount, Benjamin Šeško tai Lenny Yoro ovat olleet?
Myöskään muu säheltäminen ei ole loppunut.
Sir Jim palkkasi vuonna 2024 Unitedin uudeksi urheilujohtajaksi mainetta niittäneen Dan Ashworthin ja maksoi arviolta jopa viiden miljoonan punnan korvauksen Newcastlelle Ashworthin sopimuksen purkamisesta.
Ashworth ehti toimia uudessa tehtävässään vain viisi kuukautta, kunnes sai potkut. Syynä oli pitkälti se, että Ashworth vastusti Rúben Amorimin palkkaamista uudeksi manageriksi syksyllä 2024.
Seurassa voidaan olla toki eri mieltä asioista, mutta mitä virkaa on kallispalkkaisella urheilujohtajalla, jos hänen osaamisensa yli kävellään ensimmäisessä mutkassa?
Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikea taiteenlaji, mutta Sir Jimin ja hänen uuden regiiminsä kaksi vuotta kestänyt valtakausi ei vakuuta.
Tai pikemminkin: Jos sen perusteella pitäisi tehdä johtopäätöksiä tulevasta, sama kaaos tulee Old Traffordilla jatkumaan myös tulevaisuudessa.
