Jalkapallon MM-kisat joka toinen vuosi on sitä, mitä tämä maailma huutaa

46 Denton RoadJalkapallo

Jalkapallon MM-kisat joka toinen vuosi on sitä, mitä tämä maailma huutaa

Jalkapallon MM-kisat pelataan nyt joka neljäs vuosi, mutta entä jos FIFA:n selvitys johtaisi siihen, että MM-kisat pelattaisiin joka toinen vuosi? Kyllä vai ei.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 24.5.2021 | KUVAT All Over Press

Jalkapallon MM-kisat jokainen toinen vuosi? Miltä kuulostaa?

Turha mennä asioiden edelle, mutta Kansainvälisen jalkapalloliiton vuosikokous teki mielenkiintoisen ja yllättävän vähälle huomiolle jääneen päätöksen: FIFA käynnistää selvityksen siitä, pitäisikö miesten ja naisten jalkapallon MM-kisat pelata joka toinen vuosi eikä joka neljäs vuosi, kuten nyt.

Ajatus MM-kisojen pelaamisesta joka toinen vuosi tuli Saudi-Arabian jalkapalloliitolta. Ajatus olisi helppo leimata tuuleen huutamiseksi, mutta FIFA vuosikokoukseen osallistuneista 188 maasta 166 äänesti sen puolesta, että asia tutkitaan, ja vain 22 maata vastusti selvityksen tekemistä.

Korostan, että kysymys oli vasta selvityksen tekemistä – ei siis siitä, kuka puoltaa ja kuka vastustaa MM-kisojen pelaamista joka toinen vuosi.

Mutta varoitus on annettu. Vakava varoitus.

Vai onko kysymys sittenkään varoituksesta?

Entä jos MM-kisat kannattaisikin pelata joka toinen vuosi?

***

Jalkapallon MM-kisoilla on erikoinen paikka meidän ihmisten elämässä.

Ensimmäinen suuri urheiluni oli nyrkkeily – tai oikeammin Muhammad Ali. Elin nuorta pojanelämääni pitäen Alia maailman mahtavimpana urheilijana. Enkä minä väärässä ollut – mutta sitten tulivat vuoden 1970 jalkapallon MM-kisat. Tulivat Pele, Rivelino ja ennen kaikkea Jairzinho, suosikeistani suurin.

Voisin romanttisesti sanoa, että kannoin samana kesänä Arsenalin pelipaitaa päälläni ensimmäisen kerran, mutta ei se mikään Arsenalin pelipaita ollut. Kyse oli PK-37:n järjestämästä nappulaliigasta, jossa pelasi seitsemän Englannin liigaseuraa. Minä pelasin Arsenalissa, joka pelasi paikalliselta varaosayrittäjältä saaduilla valkeilla AC-tulppa-paidoilla.

Sinä kesänä alkoi hulluuteni. Se ei alkanut Arsenalista, vaan Meksikon MM-kisoista.

Seuraavat MM-kisat pelattiin neljä vuotta myöhemmin Saksassa. Niissä kisoissa kirjoitettiin monta suurta tarinaa, mutta minun maailmassani suurin tarina oli Hollanti. Ei siksi, että Hollanti eteni MM-finaaliin, vaan siksi, millaista jalkapalloa Hollanti pelasi. Olin täysin myyty ja sanoin Brasilialle hyvästit saman tien.

Neljä vuotta myöhemmin Argentiina 78 ja Kainuun prikaati. Ei enää suosikkimaata. Vain Arsenal. Ja PK-37.

Sitten Espanja 82, Paolo Rossi, ja ensimmäinen videonauhuri, V2000, 6900 markkaa.

Meksiko 86, Jumalan käsi, viimeinen kesä monessa asiassa.

Italia 90, Toto Schillaci, pitkä kuuma kesä Pohjois-Italiassa ja autostradalla 220 kilometriä tunnissa.

Ja niin edelleen….

Jalkapallon MM-kisat eivät ole vain jalkapallon MM-kisoja. Ne ovat olleet tapoja jäsennellä elämää. Vuorenhuippuja, joiden mukaan on ollut helppo suunnistaa taaksepäin. Mitä tein vuoden 1978 ja 1982 MM-kisojen välissä, mitä 1998 ja 2002 kisojen välissä.

Siksi ajatus, että MM-kisat pelattaisiin joka toinen vuosi, nostatti voimakkaan tunnereaktion. Ei ikinä. Älkää viekö minulta elämäni kompassia. Älkää sitä, mikä pysäyttää elämäni joka neljäs vuosi.

***

Nostatti?

Sehän on imperfekti. Nostatti, mutta ei siis nostata. Juuri niin. Ei nostata enää.

Vaikka jalkapallon MM-kisoihin ja niiden nelivuotiseen rytmiin liittyy paljon kuolemattomia ja rakkaita muistoja, niin kysymyshän on lopulta oikeasti siitä, haluammeko me nykyisen mallin, jossa joka toinen vuosi pelataan MM-kisat ja joka toinen vuosi EM-kisat – vai haluammeko mallin, jossa EM-kisat lopetetaan ja niiden tilalla pelataan MM-kisat joka toinen vuosi?

Vastaukseni on: MM-kisat joka toinen vuosi.

EM-kisat on upea tapahtuma, varsinkin tänä vuonna, kun Suomi on ensimmäisen kerran mukana, mutta MM-kisat on vieläkin upeampi tapahtuma, sillä siellä ovat maailman kaikki parhaat jalkapalloilijat Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Aasiasta – kaikkialta.

Muistan ajan, kun jalkapallon MM-kisoissa pelasi 16 maata – ja sen, minkälaisen vastalausemyrskyn joukkuemäärän nostaminen 24 maahan vuoden 1982 MM-kisoissa nostatti.

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että jalkapallon MM-kisoissa pelaisi vaikka 48 maata, kuten villeimmissä kaavailuissa on suunniteltu.

Ja miksi ei?

Siksi, että jalkapallon MM-kisat ovat ennen kaikkea jalkapallon ympärille rakentunut maailmanlaajuinen karnevaali, joka yhdistää koko maailman yhdeksi suureksi perheeksi. Jalkapalloperheeksi. Mitä enemmän maita ja kansakuntia MM-kisojen kultainen kosketus koskettaisi, sen parempi – niin jalkapallolle kuin tälle sotien, kärsimysten ja kaikenlaisten vitsauksen riivaamalle maailmalle.

Tiedän, etteivät sodat ja kärsimykset katoa jalkapalloa pelaamalla, mutta jokainen meistä tarvitsee elämässä samanlaisia suvantokohtia, kivenmurikoita, joiden suojaan lohet vetäytyvät koskissa lepäämään ja keräämään voimia jatkaakseen matkaa vastavirtaan.

Valioliigat, veikkausliigat ja mestarienliigat ovat arkea. Ihanaa tai raastavaa arkea, mutta arkea kuitenkin. Jalkapallon MM-kisat ovat – varsinkin, kun ne pelataan kesällä täyden valon aikaan – kuitenkin jotain muuta. Jotain suurempaa. Jotain sellaista, jolloin arki menettää muutamaksi viikoksi merkityksen. On vain jalkapallon MM-kisat, valoa ja ihastuttavia pitkiä iltoja, joiden täyttää maailman kaunein urheilu.

Toki sen tekevät EM-kisat, mutta jalkapallon MM-kisat tekevät koko maailmalle ja paljon voimakkaammin.

Siksi sanon: Tervetuloa joka toinen vuosi pelattavat MM-kisat.